Phyo Sandar Soe: Vaatetyöläisen perheessä ei syödä hyvin

Entinen siirtotyöntekijä ja nykyinen ay-johtaja toivottaa ulkomaiset yritykset tervetulleiksi Myanmariin, mutta peräänkuuluttaa samalla vastuuta työntekijöiden oloista.

Maanantaina 24. huhtikuuta tuli kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun Rana Plazan vaatetehdas romahti Bangladeshissa, ja yli 1100 ihmistä sai surmansa. Teollisuushistorian suurimman onnettomuuden muistoksi vietetään tällä viikolla Vaatevallankumousta. Tuolloin ihmiset ympäri maailmaa vaativat vaateteollisuudelta läpinäkyvyyttä ja vastuuta.

Halpa työvoima vetää Myanmariin

Myanmarilainen ay-johtaja Phyi Sandar Soe osallistui Vaatevallankumoukseen vieraillessaan Suomessa huhtikuun alussa. Hän pitää kampanjaa tärkeänä, ja aikoo esitellä sitä kotimaassaan tekstiiliteollisuuden työntekijöille.

Vaateteollisuus kukoistaa Myanmarissa, ja uusia tehtaita perustetaan joka viikko. Soen arvioiden mukaan työntekijöiden määrä on noin 300 000, joista 80 prosenttia on naisia. Työvoima on halpaa, eivätkä työntekijät tunne oikeuksiaan.

Tervetuloa uudet investoinnit

Vaikka Soe toivottaakin ulkomaiset investoinnit tervetulleiksi, hän peräänkuuluttaa yritysten vastuuta työntekijöiden työoloista. Työnantajien tulee noudattaa Myanmarin lakeja ja kansainvälisiä työelämän normeja. Nyt näin ei tapahdu.

Soe itse muutti 16-vuotiaana Thaimaahan työskennelläkseen vaatetehtaassa siskonsa kanssa. Päivät olivat pitkiä, ja joskus tehtiin jopa kolme vuorokautta putkeen. Ilman lupaa ei päässyt edes vessaan.

– Niistä ajoista asiat ovat parantuneet huomattavasti niin Thaimaassa kuin Myanmarissa, Soe huomioi.

Suuria ongelmia löytyy edelleen. Myanmarin vähimmäispalkka on noin 80 euroa kuussa, ja se on Kaakkois-Aasian matalimpia. Se ei riitä terveelliseen ruokaan, eikä sillä kustanneta lasten koulunkäyntiä. Ravintoaineiden puutosoireet ovat yleisiä niin lasten kuin aikuisten keskuudessa.

– Matalat palkat ovat ongelma etenkin, kun ottaa huomioon, ettei maassa ole kattavaa sosiaaliturvaa.

Mikä maatani vaivaa?

Soen mukaan etenkin nuoret haluavat muuttaa työolojaan. He eivät vain tiedä, miten se onnistuu. Soe muistaa itsekin sen päivän, kun hän parikymppisenä siirtotyöläisenä sai kuulla oikeuksistaan työntekijänä

– Kun Myanmaria johti vielä sotilasjuntta, ay-liike toimi maan alla muun muassa SASKin tukemana. Silloin kuulin ensimmäisen kerran oikeuksistani ja ihmettelin, mikä kotimaassani on oikein vialla. Meillä on rikkaat luonnonvarat, mutta elämme silti köyhyydessä. Päätin silloin liittyä ammattiliittoon, vaikka siskoni vastustikin ajatusta.

Niistä ajoista ovat muuttuneet niin Myanmar kuin Soe itse. Hän on omistanut elämänsä työntekijöiden oikeuksien tukemiselle siitäkin huolimatta, että päätös piti hänet kuusi vuotta maan alla erossa perheestään. Nyt Soe on paikallisen ay-liikkeen keskusjärjestön pääsihteeri, ja hän neuvottelee muun muassa sosiaaliturvasta kolmikantaisesti hallituksen ja työnantajien kanssa.

Vaatteidensa eettisyydestä kiinnostuneille suomalaisille hänellä on yksinkertainen viesti.

– Tukekaa Myanmarin ay-liikettä.

Phyo Sandar Soen haastattelu julkaistaan kokonaisuudessaan Työmaana maailma -lehden numerossa 1/2017.

Lue tavoista tukea SASKin toimintaa kehittyvien maiden työntekijöiden hyväksi.

Kuva: Lassi Kaaria

Jaa tämä artikkeli

Työmme maailmalla

SASKin hanketoiminnan tavoite on vahvistaa kehittyvien maiden ammattiyhdistysliikettä ja parantaa sen toimintakykyä niin, että se kykenee tarjoamaan jäsenilleen toimivan vaikutuskanavan omien työolojensa parantamiseen ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistämiseen.