Petteri Ojanen
Istun auton takapenkillä. Lähestymme Swazimaan rajaa. Tällä kertaa olen tulossa kahden SASKin asiamiehen kanssa Mosambikin suunnalta. Rajamuodollisuudet hoituvat nopeasti ja matka kohti hotellia jatkuu.
Kun matkamme joutuu sisemmäs tähän Afrikan viimeiseen absoluuttiseen monarkiaan, lakkaa kännykän kuuluvuus. Ensimmäinen tehtävä siis on hankkia ns. prepaid-liittymä, jolla saa yhteyden paikalliseen matkapuhelinverkkoon.
Hotelli, jossa asumme, on uskomattoman kauniilla paikalla, suuren vuoren juurella. Sen välittömässä läheisyydessä on luonnonpuisto, jossa monenmoiset eläimet tepastelevat vapaina. On aika syventyä matkan varsinaiseen tarkoitukseen eli afrikkalaisten ay-tovereiden tapaamiseen. Seminaarissa käsitellään muun muassa ammattiliiton jäsenhankintatilannetta.
Ammattiliittojen toimintaympäristö ei Swazimaassa ole häävi. Vuonna 2006 uusittu perustuslaki kieltää muun muassa kaikki puolueet. Maata hallitsee kuningas Mswati III yhdessä äitinsä kanssa. Maassa käydään piakkoin parlamenttivaalit, jossa ehdolla on vain riippumattomia ehdokkaita. Äänestäjät valitsevat alahuoneen edustajat. Kuningas valitsee näiden keskuudesta parlamentin ja ylähuoneen jäsenet. Syystäkin ammattiliitot ja paikalliset kansalaisjärjestöt pitävät vaaleja lähinnä farssina.
Ensi tutustumiseni maahan tapahtui kymmenkunta vuotta sitten. Miksi aloittaa projekti Swazimaassa? Syy siihen on se, että alueellisessa hankkeessa vain Swazimaan ammattiliitot saivat aikaan kunnon tuloksia. Liitot rakensivat fuusion kautta suuremman liiton, joka sai nimekseen SATU - osuva nimi tuossa satumaisessa maassa toimivalle liitolle.
Matkamme ajankohta sattui juuri kuninkaan syntymäpäivän aikoihin. Maan tavan mukaan tuona päivänä neitsyet kokoontuivat suureen aitaukseen, jossa he olivat kaiken kansan ihailtavina ylävartalo paljaana. Kerrottiin, että ensiksi kuningas valitsi tuosta monisatapäisestä joukosta itselleen uuden vaimon. Sen jälkeen oli muiden miesten vuoro. Tuo huikea näytelmä herätti ristiriitaisia tunteita. Tapa lienee myös osaltaan syynä siihen, että maassa on ilmeisesti maailman korkein HIV tartuntojen määrä - lähes 40 prosenttia väestöstä.
Tuon ”kuninkaallisen reikäpelin” lisäksi matkalla pelattiin myös toista reikäpeliä – golfia. Pelasin näet elämäni ensimmäiset oikeat yhdeksän reikää golfia Swazimaan kuninkaallisella kentällä. Lähdimme kentälle matkan viimeisenä päivänä aamuhämärissä, koska lento Johannesburgiin oli puolen päivän maissa eikä muuta ohjelmaa matkalla enää ollut.
Paluumatka olikin melkoinen. Saavuimme kentälle hyvissä ajoin, mutta se suljettiin, sillä joku kiinalainen korkea-arvoinen vieras saapui onnittelemaan maan monarkkia. Lapset lauloivat ja esiintyivät saapuneille vieraille. Monen tunnin odotuksen jälkeen pääsimme toiseen lähtövalmiina olleista koneista. Toiseen, suurempaan koneeseen meni valtaosa Swazimaan olympiakarsintajoukkueesta. Afrikan karsinnat kun olivat Johannesburgissa.
Meidän koneemme kyljessä luki ”Metavia Airlines”. Kysyin lentoemännältä, mikä yhtiö on kyseessä, mutta hän ei tiennyt. Lennon jatkuttua jonkin aikaa osoittautui, että ensimmäinen pahoinvoiva henkilö melkoisesti keikkuneessa koneessa oli lentoemäntä. Istuin häntä lähinnä, joten tarjouduin auttamaan juomien jakelemisessa matkustajille. Pienen alkuhämmingin jälkeen homma luonnistuikin ja kaikki halukkaat saivat juomansa.
Viime kevään matkan jäljiltä lompakossani odottaa Swazimaasta ostettu SIM-kortti. Nähtäväksi jää, pääsenkö enää koskaan tuohon kauniiseen maahan ja käyttämään loput korttiin talletetusta puheluajasta. Vaikka projekti jatkuukin, taitaa olla nuorempien aika hoidella sitä eteenpäin.
Kirjoittaja on Toimihenkilöunionin kansainvälisten asioiden päällikkö ja SASKin hallituksen pitkäaikainen jäsen. TU on mukana Monialaliiton vahvistamishankkeessa, jolla pyritään vahvistamaan Swazimaan ammattiyhdistysliikkeen toimintakapasiteettia.
