Outi Moilala
Zara-vaateketjun espanjalainen emoyhtiö Inditex ja kansainvälisen tekstiilialan työntekijöiden liitto saivat aikaan sopimuksen mm. elämiseen riittävän palkan maksamisesta.
Espanjalainen tekstiiliyritys Inditex SA on solminut työntekijöiden työehtoja globaalisti säätelevän puitesopimuksen tekstiili-, vaatetus- ja nahkatyöläisten kansainvälisen ammattijärjestön ITGLWF:n kanssa.
Kyseessä on ensimmäinen globaalin jälleenmyyjäyrityksen tuotantoketjua koskeva puitesopimus. Sopimus allekirjoitettiin lokakuussa 2007 ja siinä sitoudutaan mm. takaamaan ay-oikeudet sekä maksamaan elämiseen riittävä palkka oman henkilökunnan lisäksi kaikilla alihankkijatehtailla.
Globaalit puitesopimukset muistuttavat sisällöltään usein yritysten yksipuolisesti laatimia yhteiskuntavastuun toimintaohjeistoja sillä erotuksella, että ammattiliitto voi vaatia yritystä tilille puitesopimuksen rikkomisesta. Kemianliiton tutkijan David Seligsonin mukaan puitesopimusten toimeenpano on vaihdellut ja niillä on ollut taipumusta jäädä pöytälaatikkopapereiksi.
Sopimuksen toteuttamisen valvonta kehitysmaissa on usein ongelma, koska ammattiyhdistysliittojen resurssit ovat pienet. Toisaalta ammattiliitto voi tehdä yhteistyötä paikallisten kansalaisjärjestöjen kanssa. ITGLWF:llä (International Textile, Garment and Leather Workers’ Federation) on yli 10 miljoonaa jäsentä ja 220 paikallista liittoa 120 maassa.
Inditex ilmoitti antavansa ITGLWF:lle pääsyn kaikkien alihankkijoidensa, myös raaka-aineiden tuottajien, luokse. Raamisopimuksen valvonnan lisäksi Inditexin alihankkijoiden työoikeuksien toteutumista valvotaan riippumattomin tarkastuksin mm. Ethical Trading Initiative -järjestön toimesta, jonka jäsen Inditex on ollut vuodesta 2005.
Maailman suurimpia tekstiiliyrityksiä
Inditex on yksi maailman suurimmista muotiyrityksistä. Yhtiö on kasvanut kovaa vauhtia ja sen myynti oli 9,5 miljardia euroa vuonna 2007.
Inditexillä on kahdeksan eri ketjukonseptia ja 3 691 liikettä 68 maassa. Yritys myy vaatetusta ja sisustustavaroita sekä niiden oheistuotteina koruja ja kosmetiikkaa. Myymälöitä on kaikilla mantereilla, myös Afrikassa, mutta eniten liikkeitä on Euroopassa.
Suomeen on rantautunut ainoastaan Inditexin ketjuista suurin, vaateketju Zara, jota Stockmann on pyörittänyt franchising -periaatteella vuodesta 2002. Stockmann omisti oikeudet myös Zaran liiketoimintaan Venäjällä, mutta yritys myi nämä oikeudet takaisin Inditexille alkuvuodesta 2006.
Zara-ketju tekee bisnestä perinteisestä poikkeavalla tavalla eikä ketju esimerkiksi mainosta lainkaan.
Zara tunnetaan erityisesti valikoimien äärimmäisen nopeasta vaihtuvuudesta - suunnittelijoiden idea päätyvät parissa päivässä valmiina koe-erinä liikkeisiin. Nopeat toimitusajat tarkoittavat usein ompelijoille pitkiä tai myöhäisiä työpäiviä, valmistusta lähellä myyntimaata tai lentorahteja. Inditex ilmoittaakin käyttävänsä pääasiassa eurooppalaisia tehtaita ja hyödyntävänsä paljon lentorahteja varsinkin Euroopan ulkopuolelle suuntautuvissa kuljetuksissa.
Seligson toteaa, että Inditex vaikuttaa olevan vakavissaan, ja sen puitesopimus menee pidemmälle kuin yleensä.
Inditex on panostanut taloudellisesti enemmän kuin mihin yritykset ovat yleensä olleet valmiita, Seligson sanoo. Se käyttää esimerkiksi ammattiyhdistysliikettä konsulttinaan ostajiensa koulutuksessa ja lahjoitti yhdessä ITGLWF:n kanssa eettisen muodin professorin viran Northumbrian yliopistoon Newcastleen Britanniaan. Virka on osa-aikainen ja sen ensimmäinen hoitaja on ITGLWF:n projektikoordinaattori Doug Miller, joka on myös SASKin pitkäaikainen yhteistyökumppani Play Fair –kampanjan tiimoilta.
Seligson kertoo, että Inditexin sopimuksella on ollut jo konkreettisia vaikutuksia. Osaa ehdoista noudatettiin jo ennen sopimuksen allekirjoittamista. Jopa yli tuhat työntekijää on saanut ammattiyhdistystoimintansa tai -jäsenyytensä vuoksi menettämänsä työpaikan Inditexin toimesta takaisin Bangladeshissa, Perussa, Kambodzhassa ja Turkissa. Sopimuksella on ollut vaikutusta tuhansien ihmisten toimeentuloon, kun työntekijöiden perheet lasketaan mukaan, Seligson tähdentää.
Taustalla pitkä yhteistyö
Inditex ja ITGLWF aloittivat yhteistyönsä jo vuonna 2005 bangladeshilaisen Spectrum-nimisen tehtaan romahdettua. Turmassa kuoli 66 ja haavoittui yli 80 työntekijää. Inditex oli yksi Spectrumin asiakkaista.
ITGLWF neuvotteli Inditexin kanssa romahduksessa kuolleille ja haavoittuneille työntekijöille ja heidän perheilleen maksettavista korvauksista ja kuukausittaisista eläkkeistä sekä mm. koulutuksista uudelleen työllistymiseksi. Inditexin maksama korvaussumma oli sen oman ilmoituksen mukaan 533 000 euroa vuonna 2006. Näiden neuvottelujen yhteydessä aloitettiin yhteistyö muidenkin konfliktien ratkaisemiseksi Inditexin hankintaketjussa.
Konflikteja soviteltiinkin joka mantereella, ammattiliitto tunnustettiin kymmenessä yhteistyöyrityksessä ja johtamisjärjestelmiä kehitettiin viidessä suuressa vaatevalmistajayrityksessä.
Kun kysyin, miten Inditex hyötyy puitesopimuksesta, yrityksestä vastattiin, että eettisyys ja läpinäkyvyys ovat olleet yrityksen toiminnassa tärkeässä osassa jo sen perustamisesta lähtien, ja että vaatimus kestävään kasvuun tulee asiakkaiden lisäksi koko yhteiskunnalta.
Puitesopimus on suuri, mutta ei viimeinen askel yrityksen sosiaalisen vastuun vahvistamisessa, Inditexistä todettiin lisäksi.
Vaatetusalalla ruotsalainen H&M on aiemmin solminut puitesopimuksen. Alalle tulee Seligsonin mukaan todennäköisesti niitä lisää.
Yksikään Suomessa kirjoilla oleva yritys ei ole vielä tehnyt puitesopimusta ay-liikkeen yrityksistä huolimatta. Seligson sanoo Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n painostaneen yrityksiä vastustamaan niiden solmimista.
Inditexin yhteiskuntavastuu
Inditexin vuosikertomus on muihin vaateyhtiöihin verrattuna vakuuttava luettavaa yrityksen vastuullisuudesta.
Yritysten yhteiskuntavastuun voi katsoa alkavan tuotantomaiden valinnasta. Vasta sen jälkeen tulevat kysymykset alihankkijoiden vastuutarkastuksista. Inditexistä saatu kuva eroaa muista vaateyrityksistä siitä, että suurin osa suorista alihankkijoista on Euroopassa. Yleensä Aasia ja erityisesti Kiina painottuvat huomattavasti Eurooppaa enemmän.
EU-maiden osuus Inditexin tuotannosta oli sen oman ilmoituksen mukaan 42 prosenttia ja EU:n ulkopuolisten Euroopan maiden 15 prosenttia tuotantomäärinä laskettuna vuonna 2006. Aasian osuus tuotannosta oli 36 prosenttia. Afrikka edusti tuotannosta 5:ä prosenttia ja Amerikat 2:a prosenttia.
Vuosikertomuksessa esitellään useita eri sosiaalisen vastuun toimintaohjeistoja, alihankkijoiden riippumattomia tarkastuksia ja järjestelmää, jossa alihankkijat arvioidaan vastuullisuuden ja esimerkiksi toimitusvarmuuden mukaan Inditexin omalla asteikolla.
Parannettavaakin toki keksii. Tuotantomaat olisi voitu ilmoittaa vuosikertomuksessa tarkemmin. Lisäksi suuri lentorahtien käyttö huolettaa ilmastovaikutustensa vuoksi. Vuosikertomuksen tiedot on kuitenkin varmistettu puolueettomasti Global Reporting Initiative -menetelmällä ja yritys kiinnittää huomiota ympäristövaikutuksiin: sillä on jopa oma tuulivoimala.
