 Talkopolaiset kunnostivat Kaivostyöläisten liiton toimitiloja. Kuva Irmeli Puntari |
Juha Keski-Honkola
Talkoomatka voi tarjota yllättäviä elämyksiä ja oivalluksia.
SASKin viimesyksyiset talkoomatkalaiset suuntasivat Karibianmerelle vuosisatojen takaiselle merirosvosaarelle, nykyiseen Dominikaaniseen tasavaltaan. Lentokentältä matka jatkui turistikohteiden sijasta sisämaahan Bonaon kaupunkiin, jossa odotti paljon työtä ja paikallinen vieraanvarainen tunnelma. Talkoomatkalaisia oli vastaanottamassa isäntäjärjestö Sutrafado, Sindicato Unido de Trabajadores de la Falconbridge Dominicana.
Talkoomatkan vetäjä Milla Palkoaho ja talkoomatkalainen Vesa Hyvärinen osallistuivat Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksen talkoomatkaan viime vuoden marras-joulukuussa muiden 15 talkoomatkailijan kanssa. Matkaohjelmasta vastasi maan ammatillinen keskusjärjestö CNUS. Bonaossa talkoomatkalaisia isännöi CNUSiin kuuluvan Kaivostyöläisten liiton paikallisosasto, jonka toimitilojen remonttitöissä talkoolaiset viettivät ensimmäiset kolme viikkoa. Ohjelmaan kuului lisäksi tutustumiskäyntejä ja paikallisten kumppanien tapaamisia. Viimeinen viikko oli varattu omatoimiselle lomailulle.
Moniulotteinen matka
Matkanvetäjä Milla Palkoaho oli vaihto-oppilaana Dominikaanisessa tasavallassa vuosina 2001 - 2002 ja Väli- Amerikka on tullut laajemminkin tutuksi myös matkustelun kautta.
Palkoahon mielestä talkootyökohde tarjosi monipuolista työtä, kaiken tasoisille. Milla Palkoaho sanoo talkootyön osuuden jääneen hänelle vähäisemmäksi kaiken muun kiireen vuoksi.
- Kerran pääsin laastia tekemään.
- Aikataulu oli liian tiukka ja talkootyöt muuttuivat edustustehtäviksi. Aivan valmiiksi työkohdetta ei saatu. Toisaalta talkoomatkalainen pääsi näkemään kaikki puolet siinä maassa, Milla Palkoaho kertoo. Talkoolaisilla oli kuitenkin ollut paljon remontoitavaa ja intoakin olisi löytynyt vielä enemmän.
- Ihmiset olivat mielettömän vieraanvaraisia ja positiivisia ja vastaanotto oli äärettömän lämmin. Äijät pääsivät tutustumaan isäntäperheisiin ja huumori oli hurttia, sanoo Milla Palkoaho muistellessaan matkan antia.
Talkoolaiset kävivät matkan puolivälissä vierailulla vapaatuotantoalueella. Vapaatuotantoalueella olevien yritysten ei yleensä tarvitse maksaa valtiolle veroa ja tullimaksuja muiden tavoin, ja työntekijöiden oikeuksia on usein heikennetty tai niitä ei kunnioiteta lainkaan. Milla Palkoahon mukaan vapaatuotantoalueille olisi saatava aikaan muutosta.
- Niille pitäisi pystyä tekemään jotakin!
Mahdottomaltakin tuntuvia sattumuksia
Pirkkalaiselle geologille Vesa Hyväriselle jäi vaikutelma, että talkoomatkoista on hyötyä paikallisille kumppaneille. Matkustamisesta hän pitää, koska siinä näkee ”oikeata elämää”. Parasta matkassa oli kulttuuriin ja ihmisiin tutustuminen sekä ryhmässä toimiminen.
Kokonaisuudessaan Hyvärinen pitää matkaa hyvin positiivisena, vaikka mieleen jäikin voimakkaimmin Dominikaanisen tasavallan luoteisosassa sijaitsevan alueen viljelijöiden vähän toivoton taistelu luontoa vastaan.
- Kävimme siellä muutama viikko aika pahan Noel-myrskyn jälkeen. Siellä oli tuhoutunut paljon banaaniviljelmiä. Samaan aikaan kun me siellä olimme, tuli Olga-myrsky, jolloin joen virta oli ollut siellä vielä paljon suurempi.
Lisäksi Hyvärinen toteaa, kuinka surkeissa oloissa työntekijät siellä joutuvat elämään.
- Palkka sitä tasoa, että sillä ei pullotettua puhdasta vettä pysty perheelle ostamaan.
Palkoahoa ja Hyväristä kohtasi ikävä yllätys kolmantena iltana saapumisesta. He joutuivat henkilöautolla kaahanneen yliajamiksi. Onneksi molemmat pystyivät jatkamaan matkaa suunnitelmien mukaan.
”Ystävällistä yritysympäristöä”
Hyvärisen mukaan työtavat olivat talkootyötä tehdessä toisenlaisia kuin Suomessa ja niitä oli mielenkiintoista seurata. Koneitten käyttö oli vähäisempää. Hienovarainen pitää kuitenkin olla.
- Tehdään paikallisten menetelmillä, ja se on oikea tapa.
Vierailut ja tapaamiset eivät olleet vain talkoolaisten ajan täyttöä ja matkanähtävyyksien ihmettelyä. Hyvärinen kertoo, kuinka isäntien puheiden perusteella parlamenttivierailun jälkeen tämä asia tuli hyvin esiin. Isännät eivät olleet koskaan aikaisemmin päässeet parlamenttiin, mutta tämänkaltaisessa yhteydessä heille avautui siihen tilaisuus. Vastaanottajana oli kaiken lisäksi ollut parlamentin puhemies.
- Käynnin jälkeen juttelin Sutrafadon vetäjän kanssa ja hän oli hyvin tyytyväinen, melkein jopa liikuttunut. Niin tärkeätä heille oli, että tämä asia toteutui.
Hyvärisen mukaan keskusteltaessa isäntien kanssa oli tullutkin useasti esille se, kuinka tärkeää heille on päästä esille ja erilaisiin piireihin samalla kun he järjestävät talkoomatkalaisille tutustumiskäyntejä.
Dominikaanisessa tasavallassa järjestäytymisaste ei ole kovinkaan suuri. Virallisten lukujen mukaan noin 12-15 prosenttia työvoimasta oli järjestäytynyttä vuonna 2002, mutta ay-johtajat myönsivät epävirallisesti jo silloin, että järjestäytymisaste on pudonnut alle kymmenen prosentin. Nyt voinee turvallisesti sanoa, että alle 10 prosenttia työvoimasta on järjestäytynyt.
Hyvärinen sanoo, että hänen näkemyksensä mukaan Sutrafado on järjestö, jolla on Dominikaanisessa tasavallassa suhteellisen vahva asema. He ovat tietyllä tavalla edelläkävijöitä maassaan.
- Niinhän sen aina pitää olla, että joku on ikään kuin keihäänkärkenä.
Erityisesti Hyväristä kiinnosti valtion työntekijöiden tilanne. Mikä on heidän vaikuttavuutensa kullakin paikalla ja mitkä ovat heidän järjestäytymismahdollisuutensa? Hyvärinen on myös itse valtion leivissä.
- Meillä on täällä teollisuudelle kohtuullisen hyvin ympäristöä turvaavat vaatimukset, mutta Dominikaanisessa tasavallassa, mikäli niitä nyt on, niin ei niitä juuri noudateta.
Hyvärinen vielä lisää, että paikallisten kertoman mukaan Dominikaanisessa tasavallassa on paljon työntekijöiden oikeuksia, sosiaaliturvaa ja vastaavia asioita koskevia hyvää tarkoittavia lakeja, mutta niitä ei noudateta eikä valvota.
Ympäristön tilasta Hyvärinen harmistuneena kertoo, kuinka päällepäin näkyy roskaisuutta ja jätteitä on vähän siellä ja täällä. Ongelmallisia kuuleman mukaan ovat vesiasiat, esimerkiksi pohjavesi tahtoo olla pilaantunutta. Esimerkiksi vedenottokaivot ja likakaivot saattavat olla aivan vierekkäin.
- Jokien kannalta ikävää on se, että siellä on rajut vesimäärät, jotka huuhtovat kaiken jokiin.
Ammattiyhdistysten vahvistaminen ja tukeminen kansainvälisesti ei Hyvärisen mielestä hyödytä ihmisiä vain etelässä.
- Kun yritykset liikkuvat globaalisti, niin on meidänkin etu, että ei pystyttäisi kilpailemaan ainakaan työntekijöiden oikeuksien ja ympäristön kustannuksella, mitä tällä hetkellä kuitenkin tapahtuu.
- Sitähän se on, kun täältä meiltäkin yrityksiä lähtee halvemman työvoiman perään ja usein myös ns. ”ystävällisemmän yritysympäristön” piiriin. Ympäristö on kuitenkin yksi, joka siitä kärsii, kiteyttää Hyvärinen lopuksi.
Sekä Palkoaho että Hyvärinen ovat valmiita lähtemään talkoomatkalle myös uudelleen.
- Avoimin mielin vaan. Tulee muuttuneena miehenä takaisin, rohkaisee Palkoaho tulevia talkoomatkalaisia.
