 Kuva Raisa Karjalainen |
Juha Keski-Honkola
Timo Byman, luottamusmieskonkari, on töissä reippaasti yli satavuotisen historian nähneellä paperitehtaalla Anjalankoskella. Siitä ajasta kun tehdas perustettiin, on maailma muuttunut paljon. Ensimmäisen sukupolven paperityöläisille maailma näyttäytyy hyvin toisenlaisena kuin kolmannelle sukupolvelle. Kansainvälisessä solidaarisuustyössä Timo Bymania voi pitää yhtenä edelläkävijöistä. Kansainvälinen solidaarisuusaktivismi merkitsee hänelle ennen kaikkea niiden auttamista, joilla menee heikommin.
Timo Byman on toiminut Anjalankosken paperitehtaan päätoimisena luottamusmiehenä vuodesta 1992. Hän on ollut myös ammattiosaston taloudenhoitajana, sihteerinä sekä nuorisojaoston vetäjänä. Lisäksi hän on Interpedian hallituksen puheenjohtaja. Interpedia on kehitysyhteistyöjärjestö, jolla on mm. kummitoimintaa. Aina eteläisintä Eurooppaa myöten kansainvälistä kosketusta on tullut aktiivisen moottoripyöräharrastuksen kautta.
Byman kertoo kaiken lähteneen ammattiyhdistys- ja poliittisesta heräämisestä, tästä eriarvoisesta maailmasta.
- Eihän se niin voi olla, että pelkästään ne ovat heikkoja, jotka ovat tässä omalla työmaalla. Sehän on semmoinen johtava ajatus, että pitää olla kaikkien heikompien puolesta tai sitten ei ollenkaan.
Byman täsmentää, että tämä ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi kantaa kaikkea maailman tuskaa.
- Jos jokainen auttaa edes yhtä, niin siinähän se olisi.
Kansalaisaktivismia lähellä ja kaukana
Solidaarisuusaktivismi on kuljettanut Bymania ympäri maailmaa. Ennen viime pääsiäistä hän oli Etiopiassa, jossa hän tapasi kummilapsensa ja tutustui alueella oleviin kehitystyöhankkeisiin. Kiinnostusta oli herättänyt erityisesti lehmäprojekti, jossa voidaan tukea perheen elinkeinoa kohtuullisen varmalla ja kestävällä tavalla. Seuraavaksi suuntana on Petroskoi, jonne Paperiliiton on tarkoitus lähitulevaisuudessa perustaa köyhille lapsille päiväkoti. Petroskoin kaupunki antaa päiväkodille tilat.
Bymanin mukaan koulutuksen merkitys näkyy, ja ennen kaikkea naisten koulutuksen. Ilman koulua ei ole mitään toivoa. Etiopiassa eräässä koulussa oli aikuisia naisia opettelemassa lukemaan.
- Minun mielestäni se oli tosi hyvä idea. Kun naiset itse oppivat lukemaan, niin silloin he laittavat lapsetkin kouluun ymmärtäessään, miten maailma avartuu siitä, kun osaa lukea.
Byman muistelee, kuinka vuosien saatossa yksi koskettavimmista tapahtumista oli silloisen kummilapsen äidin tapaaminen vankilassa. Lapsen vanhemmat olivat joutuneet vankilaan poliittisista syistä. Byman pitää kummitoimintaa hyvänä tapana osallistua solidaarisuustyöhön, myös ammattiosastoille.
- Se on paitsi yhdistävä tekijä, niin se myös laittaa miettimään olosuhteita, joita on niissä maissa.
Byman adoptoi vaimonsa kanssa vuonna 1996 kolme lasta Etiopiasta. Timo Byman painottaa, että adoptointia ei tule sekoittaa solidaarisuus- tai avustustoimintaan.
Kansainvälinen solidaarisuustyö ei ole pois muusta
1980-luvulla Byman oli perustamassa Anjalankoskelle maailmankauppaa. Enää maailmankauppaa ei Anjalankoskella ole, mutta eteenpäin asiassa on menty, sillä esimerkiksi reilun kaupan juuret ovat lähtöisin maailmankaupoista ja näitä tuotteita on saatavilla jo lähikaupasta.
Maailmankaupan tiimoilta Byman vei Kiljavan opistolle moottoripyörällä kehitysmaatavaraa myytäväksi, ja myynti siellä jatkuikin vielä tämän jälkeen useita vuosia. Erityisesti Kiljavan opiston luottamusmies ja järjestökoulutuksen opettaja Leo Lindstedt on inspiroinut vahvasti Bymania kansainvälisessä solidaarisuustyössä.
- Sillä rohkaisulla, mitä ammattiyhdistysopistoissa annetaan kurssilaisille, solidaarisuus- ja kansainvälisyysasioista, on aika iso merkitys.
Bymanin mukaan SAK:lla olisi volyymin puolesta edellytyksiä panostaa enemmänkin kansainväliseen solidaarisuustyöhön. Tämä voisi aktivoida niitä, jotka eivät osallistu muuhun toimintaan.
- Eihän se ole muusta pois, vaikka tekee kansainvälistä solidaarisuustyötä tai suomalaista. Se tukee muuta ammattiyhdistystoimintaa ja ihmisten kanssa toimeen tulemista.
