Josetta Nousjoki
Verovaroin hankituille materiaaleille ei vielä ole asetettu minkäänlaisia sosiaalisen kestävyyden kriteerejä.
FinnWatch on yhdessä ruotsalaisten ja hollantilaisten kansalaisjärjestöjen kanssa selvittänyt työolosuhteita, joissa Suomeen tuotavia katukiviä tehdään.
Ongelmia löytyi paljon. Vakavimmat niistä koskevat terveyttä ja työturvallisuutta. Onnettomuuksia sattuu runsaasti ja silikoosiin eli kivipölykeuhkoon sairastumisen riski on korkea.
Työntekijöiden perehdyttäminen ja kouluttaminen on puutteellista, joten he eivät tiedä, miksi hengitys- tai kuulosuojaimia tulisi käyttää. Usein niitä ei ole edes tarjolla.
Kun työajan pitäisi Kiinan lakien mukaan olla 44 tuntia viikossa, se vaihtelee kivialalla 50:stä jopa 84 tuntiin. Eräs yrityksistä pakottaa työntekijät ylityöhön eli teettää pakkotyötä, mikä on vastoin kansainvälisen työjärjestön ILOn normeja.
Selvitykseen osallistui yhteensä seitsemän kiinalaista yritystä. Jos työlakien noudattamista valvottaisiin paremmin, ne kaikki joutuisivat parantamaan työolojaan. FinnWatchin mukaan kiven ostajilla olisi mahdollisuus tiukentaa valvontaa.
Helsinki tiedostaa mutta empii
Tällä hetkellä Suomessa toimivat kivialan maahantuojat asettavat kiinalaisille alihankkijoille kriteerejä lähinnä kivituotteiden laadulle ja mitoille. Useimmat yritykset käyttävät kuitenkin vakituisia louhimoita ja alihankkijoita, joille tarkempia vaatimuksia voisi asettaa.
Suomalaisissa hankkijaorganisaatioissa raportti on huomattu. - Se on aiheuttanut hurjasti keskustelua ja laittanut juristit miettimään, miten EU:n lait julkisista hankinnoista taipuisivat siihen, että tämmöisiä asioita otettaisiin huomioon, kertoo Helsingin kaupungin rakennusviraston ympäristötuotannon johtaja Hannu Virtasalo.
Hankintajuristit kuitenkin päätyivät siihen tulokseen, ettei laki taivu ostopäätösten tekemiseen eettisten kriteerien pohjalta. Virtasalon mukaan maahantuojalta toki vaaditaan vakuutuksia siitä, että tavara on säällisesti tuotettu. Ongelmana on näyttää toteen, jos näin ei ole tehty.
- Juristien kanta on, että häviämme missä tahansa tuomioistuimessa Euroopassa tällaisen jutun. Kysymys on näytöistä: miten lopullisesti näytämme, että asiat ovat tai eivät ole näin, kun toimittaja väittää, että ne ovat näin, Virtasalo pohtii.
Hänen mukaansa asiaa kuitenkin tutkitaan kaiken aikaa ja eettiset kysymykset otetaan tulevissa hankinnoissa tarkemmin huomioon.
Myös Helsingin kaupungin hankintakeskuksen hankintajohtaja Jorma Lamminmäki pitää alihankintaketjujen valvomista hankalana.
- Niin kuin uutisissakin olemme nähneet, toisinaan ongelmat ovat olemassa tiukoista sertifioinneista huolimatta.
Helsingin tarjouspyynnöissä ei juurikaan määritellä eettisen vastuun kriteerejä, tai jos määritellään, ne koskevat ympäristövastuuta.
- Tämä johtuu siitä, että sosiaalisen vastuun näkökohtien huomioiminen on huomattavasti vaikeampaa ja mutkikkaampaa kuin selkeiden ympäristövastuiden huomioiminen, Lamminmäki sanoo.
”Laki julkisista hankinnoista on susi”
Ongelmista huolimatta Lamminmäki pitää sosiaalisen vastuun huomioonottamista tärkeänä. Julkisten hankkijoiden täytyy hänestä ottaa enemmän vastuuta asiassa.
- Kuka vastuun muuten ottaa ellei me? Ei bisnes sitä ainakaan ota.
- On hirveän tärkeää, että hankinnoissa pystytään noudattamaan reilun kaupankäynnin sääntöjä, että me emme täällä hyvinvoivissa maissa lähde repimään omaa hyvinvointiamme toisten selkänahasta, Lamminmäki sanoo.
Konkreettisena toimenpiteenä Helsingin hankintakeskus aloitti huhtikuussa vuoden pituisen projektin, jossa aletaan selvittää kestävän kehityksen näkökohtia. Pääpaino on ympäristöasioissa, mutta sosiaalista vastuuta mietitään myös.
Lamminmäen mukaan viime vuonna voimaan tullut uusi hankintalainsäädäntö helpotti sosiaalisten kriteerien huomioonottamista teoriassa. Laki antaa liikkumavaraa sen suhteen, että sosiaalinen vastuu voidaan huomioida. Käytännössä laki ei tuonut merkittävää parannusta hankintojen eettisyyden vaatimiseen.
- Näiden asioiden huomioonottaminen tarjouskilpailuissa järkevästi on hankalaa.
Virtasalo tarttuisi ongelmaan EU-tasolla, lainsäädäntöä uudistamalla. - Koko laki julkisista hankinnoista on jollakin tavalla susi. Se ei suinkaan aina edistä kilpailua, hän sanoo.
Eeva Simola, toinen FinnWatchin raportin tekijöistä, pitää selityksiä hankaluuksista ja lakien puutteellisuudesta vanhakantaisena ajatteluna.
- Kunnilla ja muilla julkisilla hankkijoilla on vastuu, heillä on velvollisuus kouluttaa työntekijöitä tässä asiassa ja virtaviivaistaa vaatimusviidakko niin, että se on mahdollista käsitellä, Simola sanoo.
Hän perää julkiselta sektorilta nyt tekoja puheiden sijaan.
Laki ei estä muita EU-maita
Maailmalla tekoja on jo nähty. Esimerkiksi Ruotsissa ja Hollannissa kunnat ovat alkaneet asettaa kestävyyskriteereitä julkisille hankinnoille. Hollannissa kansalaisjärjestöt ja luonnonkiven maahantuojat perustivat työryhmän, joka laati alalle toimintaohjeet. Ruotsissa neljä kuntaa on lisännyt sosiaalisia normeja kivituotteiden tilauksiin syksystä 2006 lähtien.
Malmön kaupungilla on oma eettisten hankintojen ohjeistus. Kaupunki on budjetoinut rahaa myös siihen työhön, jota tarvitaan eettisten hankintojen edistämiseen.
Britanniassa on yli 300 reilun kaupan nimeen vannovaa kaupunkia.
Suomessakin kaupunkien asenteissa on viime vuosina tapahtunut muutoksia. Hyvin todennäköisesti maamme ensimmäiseksi reiluksi kaupungiksi kruunataan toukokuussa Tampere. Myös Pori ja Turku ovat lähellä tavoitteen saavuttamista.
Reilun kaupan puolesta ry. (Repu) ohjaa kaupunkeja kestäviin hankintoihin vähitellen.
- Helpoin tapa kaupungeille lähteä miettimään näitä asioita on vaihtaa kahvi Reilun kaupan kahviksi. Kampanjan tarkoitus on kuitenkin herättää laajempaa keskustelua eettisistä hankinnoista, kertoo Repun kuntakampanjan koordinaattori Sonja Vartiala.
Kuntien ostot vastaavat seitsemää prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Kunnilla on sekä ostovoimaa että vaikutusmahdollisuuksia.
Repun mukaan julkishankintojen ekologiseen ja sosiaaliseen kestävyyteen huomiota kiinnittämällä voitaisiin vaikuttaa positiivisesti miljooniin kehitysmaiden ihmisiin, mikä tukisi kehityspolitiikan tavoitteita.
- On epäjohdonmukaista olettaa, että kehitysapu tuottaisi tuloksia kehitysmaissa, jos samalla riistämme maiden työntekijöitä, ja vaadimme vain halvinta ympäristöstä ja ihmisistä piittaamatta, sanoo Repun puheenjohtaja Saara Manelius.
Raportti ”Pölyä ja pakerrusta – Työolot Kiinasta Suomeen kiveä toimittavissa yrityksissä” FinnWatchin nettisivuilla, www.finnwatch.org
