"Meksikolainen ammattiyhdistystoiminta on teatteria"

Karla Miliani

Yhdeksän kymmenestä meksikolaisesta ammattiliitosta on ns. suojeluliittoja, joiden tehtävänä on työnantajan etujen suojeleminen, sanoo työelämän tutkimuslaitoksen CILASin johtaja Luis Bueno.

Ammattiyhdistysliikkeen tilanne Meksikossa on huolestuttava, niin kuin useimmissa muissakin Latinalaisen Amerikan maissa. Virallisten tilastojen mukaan maan 45 miljoonasta työikäisestä vain kymmenesosa on ammattiliiton jäseniä.

- 90 prosenttia meksikolaisista työntekijöistä ei kuulu mihinkään ammattiliittoon, vahvistaa meksikolaisen työelämän tutkimuslaitoksen CILASin johtaja Luis Bueno, joka vieraili äskettäin Suomessa.

Bueno selvitti SASKille varsin tyhjentävästi maansa mutkikasta ay-tilannetta. Hänen mukaansa meksikolaisella ay-liikkeellä on kolme suurta haastetta, ja nyt on aika ottaa härkää sarvista. Vallitsevat rakenteet – korporativistiset liitot, valkoiset ammattiliitot ja suojeluliitot – tuovat toki omat ongelmansa, mutta samalla on muistettava, että suurin osa työntekijöistä ei kuulu ammattiliittoon lainkaan.

- Ja juuri se on meksikolaisen ay-liikkeen suurin haaste, Bueno toteaa.

CILASin johtajan mielestä Meksikon ay-liikkeellä on kaksi muutakin suurta haastetta edessään. Ensinnäkin maan nykyinen ammattiyhdistyskenttä on hajanainen, ja myös liikkeen pieni demokraattinen siipi on pirstaleinen. Korporativistiset keskusjärjestöt luovat mielikuvan yhtenäisestä ay-liikkeestä, mutta todellisuudessa ne koostuvat lukuisista irrallisisesti toimivista keskusliitoista, valtakunnallisista järjestöistä ja tuhansista yrityskohtaisista ammattiliitoista.

Yhtenäisyyden ohella toinen keskeinen haaste on liittojen demokratisoiminen. Työelämään perehtyneiden asianajajien mukaan noin 90 prosenttia ammattiliitoista on niin sanottuja suojeluliittoja, ja niihin on järjestäytynyt neljä miljoonaa työntekijää.

- Tämä luku paljastaa, millaista teatteria meksikolainen ammattiyhdistystoiminta todellisuudessa on, Bueno toteaa.

Luis Bueno arvostelee ammattiliittoja siitä, etteivät ne ole olleet kiinnostuneita uusista yrityksistä. Kuva Jukka Pääkkönen

Liitot jääneet yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle

Demokratian vahvistaminen on haaste kaikentyyppisille ammattiliitoille. Tärkeintä se on kuitenkin suojeluliitoissa, jotka kattavat suurimman osan jäsenistöstä.

Korporativistinen ammattiyhdistysliike on puolestaan hitaasti toipumassa yli vuosikymmenen kestäneestä kriisistä. Jäsenkadosta kärsivät liitot ovat kutistuneet ja monet jämähtäneet vanhoihin asemiin, joskin osa keskusjärjestöistä on osannut uudistua.

Korporativistisen ay-liikkeen identiteettikriisi johtuu pääosin siitä, että sen keskeisin tukija ja liittolainen on ollut PRI-puolue ja sen muodostamat hallitukset, aina presidenttiä myöten. Nyt, 70 vuoden yhtäjaksoisen valtakauden jälkeen, puolue on jäänyt oppositioon ja korporativistiset ammattiliitot tekevät kaikkensa sopeutuakseen uuteen tilanteeseen ja luodakseen hyvät neuvotteluyhteydet PAN-puolueen muodostamaan vasemmistohallitukseen.

- Enää ne eivät ole kuin kala vedessä kuten edeltävien hallitusten aikana, Luis Bueno toteaa.

Parikymmentä vuotta sitten Meksikossa käynnistyi keskustelu työn katoamisesta ja ammattiyhdistysliikkeen väistämättömästä, maailmanlaajuisesta kriisistä. Uudet tuotannon mallit hankaloittivat merkittävästi ammattiliittojen kasvua.

Monissa maissa on havaittavissa kuitenkin merkkejä ay-liikkeen uudistumisesta. Liitot ovat toteuttaneet massiivisia jäsenhankintakampanjoita mm. Yhdysvalloissa, suuria keskusjärjestöjä on yhdistetty, ja ammattiliitot ovat ottaneet agendalleen unohdettuja asioita kuten ulkoistamisen, ympäristöasiat ja tasa-arvokysymykset, joiden avulla osallistetaan myös naisia.

Pohdinnan alla on, kuinka nuoria voitaisiin houkutella enemmän mukaan toimintaan, kuinka työntekijät tiedostaisivat paremmin roolinsa kansalaisina ja kuinka kulutuksen aiheuttamiin ongelmiin tulisi puuttua.

Viime vuosikymmeninä yhteiskunnalliset liikkeet ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Tuhansia kansalaisjärjestöjä on syntynyt, ja liikkeet ovat alkaneet kukoistaa.

- Nimenomaan tämä kehitys on heikentänyt ammattiliittojen uskottavuutta. Yhteiskunnallisiin ongelmiin ja huolenaiheisiin puututaan nyt liittojen ulkopuolella, sanoo Bueno.

”Omaan napaan tuijottelu lopetettava”

CILASin johtajan mukaan Meksikon demokraattisen ay-liikkeen on nyt tartuttava kasvun tuomiin haasteisiin ja lopetettava omaan napaan tuijottelu. Liitot eivät ole olleet kiinnostuneita uusista yrityksistä, joita on syntynyt niiden kotiseudulle. Nyt niiden on suunnattava tarmonsa vuokratyövoimaa ja määräaikaisia työntekijöitä käyttäville aloille, joista perinteiset ammattiyhdistysliikkeet eivät ole kiinnostuneita.

Meksikon pitkä historia on täynnä erikoisia tapauksia. Yksi tuore esimerkki on San Luis de Potosíssa toimivasta lasialan yrityksestä, jota johtaa yksi Meksikon elinkeinoelämän vaikutusvaltaisimmista ryhmittymistä.

Kaksi vuotta sitten yrityksen työntekijät päättivät muuttaa oman ammattiliittonsa demokraattiseksi. Viime vuonna he saavuttivatkin palkkaneuvotteluissa 19 prosentin korotuksen, mikä oli suurin koko maassa. Yleensä korotukset jäivät 4 prosentin tasolle.

Saavutukset romuttuivat kuitenkin pian. Tänä vuonna tehtaan johto irtisanoi 230 työntekijää, mukaan lukien koko ammattiliiton hallituksen. Yhtiö siis mielummin sulkee tai uhkaa sulkea tehtaan kokonaan kuin sallii demokraattisen ja itsenäisen ammattiliiton toiminnan.

Käännös Pilvi Riikka Taipale

Fakta:
Korporativistinen ammattiyhdistysliike: Valtiovalta yhdessä ammattiyhdistysliikkeiden kanssa säätelee elinkeinoelämää. Työntekijät ja työnantajat sopivat asioista valtion tiukassa kontrollissa.

Nokia ei noudata omaa eettistä ohjeistoaan Meksikon-tehtaallaan

Nokian omat eettiset periaatteet eivät toteudu yhtiön matkapuhelintehtailla Meksikossa. Nokia hyödyntää Reynosan-tehtaillaan Meksikon erikoislaatuista suojeluliittojärjestelmää, jossa tehtaan ammattiliitto ei ole työntekijöiden edustaja vaan yritysjohdon apulainen. Suojeluliiton vuoksi Nokian eettisissä ohjeissa tavoitteeksi asetettu vapaa järjestäytymisoikeus ei käytännössä toteudu, meksikolaistutkijat huomauttavat.

Huhtikuussa Helsingissä julkaistu tutkimusraportti oli vaivalloisen työrupeaman takana: Nokia kieltäytyi prosessin aikana käytännössä kaikesta yhteistyöstä tutkijoiden kanssa ja onnistui pitkittämään hanketta peräti kolme vuotta.

Meksikolaisen työelämän tutkimuslaitoksen CILASin raportti koottiin kahdessa eri vaiheessa työntekijöitä haastattelemalla sekä Reynosan tehtaalla kerätyn havaintopäiväkirjan avulla. Havainnot keräsi tehtaalle töihin värväytynyt CILASin yhteyshenkilö.

Tutkimusraportin mukaan Reynosan-tehtaiden työolot ovat työaikojen, palkanmaksun ja työturvallisuuden suhteen juuri niin asiallisella tolalla kuin vaativat eettiset tavoitteet itselleen asettaneelta suuryhtiöltä sopii odottaakin.

Nokian tehtailla ei teetetä pakko- eikä lapsityötä, syrjintää tai seksuaalista häirintää ei esiinny. Raskaaksi tulevan naisen ei tarvitse pelätä irtisanomista, vaan Nokian työntekijöille kuuluu myös Meksikossa äitiysloma. Ylityöt ovat vapaaehtoisia, ne pysyvät työaikalain rajoissa ja niistä maksetaan lailliset korvaukset.

Nokia tarjoaa myös työntekijöilleen joukon sosiaalisia etuja, jotka ylittävät Meksikon lainsäädännön vaatimukset.

Kovinta kritiikkiä tutkimusraportti kohdistaa Nokian tehtaanjohdon tapaan hoitaa työelämäsuhteensa. Reynosan tehtailla ei ole vapaaseen järjestäytymiseen perustuvaa ammattiliittoa, vaan Meksikon oloille tyypillinen ns. suojeluliitto, jonka johto ei ole työntekijöiden valitsema.

Tyypillinen suojeluliitto on ammattiliitto, jota ei tosiasiallisesti ole olemassa muualla kuin työviranomaisten rekisterissä, mutta silti sen jäsenmaksu pidätetään kaikkien työntekijöiden palkasta. Suojeluliiton johto – usein tehtaanjohdon nimittämä – ”neuvottelee” palkat ja työehdot tehtaanjohdon kanssa. Työntekijät eivät pääse osallistumaan prosessiin mitenkään, eivätkä he usein ole edes tietoisia sopimuksen olemassaolosta.

Nokia ei riko lakia soveltaessaan tehtaallaan suojeluliittojärjestelmää, sillä Meksikon lain mukaan yrityksessä tulisi olla rekisteröity ammattiliitto, jonka kanssa yritysjohto neuvottelee. Toisin kuin esimerkiksi Kiinassa, Meksikon laki ei kuitenkaan kiellä vapaata järjestäytymistä eikä työntekijöiden itsensä perustamia, demokraattisia ammattiliittoja. On yritysjohdon oma valinta, hoitaako se työelämäsuhteensa epädemokraattisen suojeluliiton kanssa vai suosiiko se vaihtoehtoisia ratkaisumalleja.

Nokian eettisen koodiston ohjenuorana ovat vapaata järjestäytymis- ja sopimusoikeutta koskevat kansainväliset sopimukset.

Koko raportti sivulla www.sask.fi/info/tutkimuksia_ja_raportteja