Sini Saaritsa
Afrikkalainen leikkokukkatuotanto on kasvanut räjähdysmäisesti. Uuden teollisuuden hallitsematon voimistuminen todettiin myös kansainvälisen ammattiliittojen yhteistyöjärjestön IUF:n kokouksessa Genevessä jo vuonna 2002. Aluevaltaus tiesi monelle afrikkalaiselle paitsi tervetullutta työpaikkaa, myös epäselviä työoloja.
Vuonna 2003 SASK ryhtyi toimeen ja pyysi hankekumppaneiksi Puuliiton ja Palvelualojen ammattiliiton PAMin. Kohdemaana oli aluksi Kenia, ja nyt hanke on viety myös Tansaniaan.
- Tuntuihan hieman oudolta, että maassa, jossa nälkä on se ensimmäinen ongelma, aletaankin viljellä leikkoruusuja, Puuliitosta hankkeessa mukana ollut työehtosihteeri Sirpa Save toteaa.
Viljelmiä löytyy myös mm. Zimbabwesta, jonka vaikea poliittinen tilanne on toistaiseksi estänyt hankkeen laajenemisen sikäläisille kukkatiloille.
PAMia hanke kiinnosti "mutkan kautta"
Puuliitto otti vastatakseen yhteistyöstä kotimaisten toimijoiden, esimerkiksi Kauppapuutarhaliiton kanssa. PAMin kontolle jäivät kansainväliset yhteydet.
Puuliiton osallisuus kukkaviljelyyn liittyvässä hankkeessa on luonteva, mutta miksi mukana on PAM, joka kotimaassa edustaa yksityisiä palvelualoja, ei esimerkiksi maanviljelyksen parissa työskentelevää väestöä?
Liiton kansainvälisten asioiden sihteerin Tarja Kantolan mukaan PAMia hanke kiinnosti yhteiskuntavastuullisena projektina tavallaan mutkan kautta.
- Pamilaiset myyjät myyvät ulkomailta tuotettuja leikkokukkia. Olemme osa tätä tuotantoketjua, ja meidän täytyy myös tiedostaa sen vaiheet ja kantaa niistä vastuuta.
Kantola pitää tärkeänä sitä, että suomalaiset kukkien jälleenmyynnissä työskentelevät ihmiset tuntevat tuotteiden alkuperän. Kukat kun eivät tule Hollannista.
Kytköksiä PAMin ja leikkokukkahankkeen välille on helppo löytää muualtakin: liiton edustamat alat ovat naisvaltaisia, ja leikkokukkatuotanto työllistää Afrikassa etenkin naisia - siis halpaa ja tehokasta työvoimaa. Naisilla on työmarkkinoilla myös maineensa miehiä joustavampina, ahkerampina, tunnollisempina ja luotettavampina. Tällä haavaa Tansaniassa leikkokukkatilat ovat toiseksi suurin naisten työllistäjä.
Kukkatiloille vaikea päästä
Hanke etenee, mutta hitaasti. Sirpa Save mainitsee aloituskankeuden syyksi sinänsä erikoisen ilmiön: yhtäkkiä useampi taho oli kiinnostunut samasta asiasta.
Ensin hollantilaiset ammattiliitot ja kansalaisjärjestötkin aloittivat sertifiointijärjestelmän luomisen kehitysmaiden kukkatiloille, joiden omistajista monet ovat hollantilaisia ja saksalaisia kukkatarhoille. Sertifiointi sisälsi myös työntekijöiden sosiaalisen aseman parantamiseen tähtääviä tavoitteita. Kun Suomessa Kesko alkoi markkinoida reiluja ruusuja, kävi ilmeiseksi, että tontille oli tunkua.
SASKin koordinoima hanke joutui pohtimaan uudestaan, mihin suunnata omat toimensa.
Tosiasia on, että vaikka leikkokukat ovat kiinnostaneet kehitysyhteistyön toimijoita eri maissa, kukkatilojen työolot ovat joitakin hyviä poikkeuksia lukuun ottamatta vielä retuperällä. Näiden tilojen omistajat eivät juuri päästä hankkeen parissa työskenteleviä tutustumaan tiluksilleen, ja työntekijöiden keskuudessa työpaikan menettämisen pelko on suuri.
- Meidän oleellisin tavoitteemme on tietysti tukea kukkatiloilla työskentelevien mahdollisuuksia järjestäytyä, Tarja Kantola sanoo.
- Tarvitaan ay-tietoutta, demokratian vahvistamista ja edistämistä koulutuksen avulla.
Osana leikkokukkahanketta PAM ja SASK ovat teettäneet selvityksen, joka kartoittaa Suomessa myytävien leikkokukkien alkuperää osana koko maailmanlaajuista kukkabisnestä.
- On hyvä, että kehitysmaiden tuotteet päätyvät meidän markkinoillemme. Niiden tuotanto-olosuhteet vain täytyy saattaa hyväksyttävälle tasolle, Kantola sanoo.
