Markus Kröger
Jättimäiset tuotanto- ja tiehankkeet nakertavat uskottavuutta Brasilian vasemmistolaisen presidentin Lula da Silvan ympäristölinjauksilta.
Amazonilla on toteutettu vuonna 1964 alkaneesta sotilasdiktatuurista lähtien valtavia infrastruktuurihankkeita. 1980-luvulle tultaessa hallituksen tuki tie-, kaivos-, sellu- ja energiahankkeille sekä vapaatuotanto- ja kauppa-alueille alkoi kuitenkin vähentyä. Luonnonvarojen hyväksikäyttöä jatkoivat yksityiset tahot. Brasilian valtio rypi suurhankkeiden tuomissa veloissa.
2000-luvulle ja presidentti Luis Inacio "Lula" da Silvan hallituskaudelle tultaessa sademetsän hakkuut kokivat uuden suuren nousun: esimerkiksi Brasilian keskilännessä ei koskaan ole hakattu yhtä paljon sademetsää kuin Lulan neljän ensimmäisen vuoden aikana.
Vuoden 2007 alussa Lula on nostanut Amazonin suurprojektit uuteen nousuun ns. PAC-investointipaketissa, joka tähtää yli viiden prosentin vuotuiseen talouskasvuun. Lulan mielestä suurhankkeet, kuten vesivoimalat, maanteitten rakentaminen ja kaivostoiminta ovat paras keino kehittää Brasiliaa.
Amazonilla PAC vaikuttaa etenkin Parán osavaltion länsiosissa. Alueesta on tullut suurhankkeiden ja niihin liittyvien luonnonvara- ja maakonfliktien keskipiste.
Luonnonvaroja riistetään valvonnan puuttuessa
Vielä muutama vuosi sitten päähuomio keskittyi Parán eteläosaan, jossa suurtilallisen palkkaama pistoleiro murhasi valtavia metsienvaltauksia paljastaneen 74-vuotiaan nunnan Dorothy Stangin. Nyt suurhankkeiden paine suuntautuu Länsi-Paráan. Sen seurauksena ammattiyhdistysaktiivien, luonnonsuojelijoiden sekä vaihtoehtoisen kehityksen tukijoiden saamat kidutus- ja murhauhkaukset sekä murhat ovat selvästi lisääntyneet.
Länsi-Parássa PAC-ohjelmaan kuuluvat valtatien BR163 asfaltointi Mato Grosson osavaltion ja Santarémin välillä, Jurutin kunnan alueelle perustettava valtava Alcoan bauksiittikaivos sekä Belo Monten pato- ja vesivoimala Altamiran Xingu-joelle. Belo Monte on infrastruktuurihankkeiden keskiössä siksi, että se tuottaisi energiaa sekä Amazonin kaivostoimintaan että myyntiin muualle Etelä-Amerikkaan.
Hankkeiden ympäristövaikutuksia kuvataan katastrofaalisiksi sademetsälle. Esimerkiksi maailman suurimmaksi vesivoimalaksi kaavailtu Belo Monte peittäisi veden alle jopa 650 000 hehtaaria sademetsää.
Valtatie puolestaan palvelee suuren luokan toimijoiden etuja, sanoo Ivete Bastos, Santaremin maatyöläisten liiton STR:n puheenjohtaja. Länsi-Paran alueella toimivan keräilymaatalousosuuskunnan Acosperin puheenjohtajan Adelson Imbiriban mukaan tie kasvattaa etenkin Mato Grosson suurten soijayrittäjien sekä Manauksen vapaatuotantoalueen tuloja.
Imbiriba epäilee, että tapahtuu sama kuin muualla pohjoisessa Brasiliassa toteutetuissa tiehankkeissa: tienvarsien sademetsiin muuttaa kontrolloimattomasti asuttajia ja yrittäjiä etelästä. Maita merkataan laittomasti ja luonnonvaroja riistetään valvonnan puutteessa.
Lulan ympäristöpolitiikan heikoimpana lenkkinä pidetään juuri liian vähäistä valvonnan tukea.
Lakeja on helppo kiertää
Ruohonjuuritason järjestöt kritisoivat PAC:ia epäinhimilliseksi. Järjestöt pyrkivät Amazonin kehitykseen asukkaiden ja luonnon omilla ehdoilla, perinteistä keräilytaloutta ja ekologista perheviljelyä edistämällä.
Santaremin maatyöläisten liiton seinällä lukee suurin kirjaimin: "Myös perheviljely on hyvä liiketoimi". Brasilian ympäristönsuojelulaeilla turvatut erityisalueet kuten keräilyreservaatit ovat paras tapa tukea pientä ja kestävää liiketoimintaa ja hieman kontrolloida suurliiketoiminnan äärimmäisen vahvaa vaikutusta Amazonilla.
Brasilian valtiolla on vastuu huolehtia ympäristönsuojelulakien toteutumisesta. Vuonna 2000 voimaan tullket uudet lait ovat edistyksellisemmät kuin aiemmin: ne kieltävät laittomat hakkuut ja tarjoavat uusia laillisia keinoja suojella sademetsää siten, että paikallinen väestö voi elää metsissään.
Ympäristölainsäädännössä nähdään kuitenkin edelleen suuria puutteita. Kuminkerääjien liiton Célia Regina das Nevesin mukaan perustuslain ympäristöosio on ristiriitainen: liittovaltion, osavaltion ja kunnallisen tason ympäristölakien väliltä puuttuu yhteensopivuus. Lisäksi vastuut ympäristöasioissa ovat löyhästi määriteltyjä ja ristiriitaisia. Tämä kaikki luo ilmapiirin, jossa lakeja on helppo kiertää.
Parán osavaltiossa liittovaltion tuomari on antanut luvan hakata puuta keräilyreservaatista vastoin presidentin päätöstä, joka kieltää puunhakkuun reservaatista. Niinpä osavaltion julkinen syyttäjän Felicio Pontes joutuu panemaan vireille kanteen.
Toinen käsi ei tiedä, mitä toinen kieltää
Oikeuden toteutumista odotellessa sademetsän asukkaiden ainoa keino puolustaa maitaan ja metsiään on järjestäytyä ja estää puunhakkaajien pääsy alueelle rauhanomaisin keinoin.
- Mikäli sademetsän väestö ei päästä metsänhakkaajia alueelleen, eivät he sinne tule, sanoo Cristina Fátima Kuminkerääjien liitosta.
Ympäristölakien noudattamisesta huolehtivat ympäristöministeriön alainen IBAMA sekä liittovaltion poliisi Policia federal (Brasilian FBI). Mutta vastuuta on jakamassa myös kansallinen maareformi-instituutti INCRA, joka koordinoi uudisasutusten perustamista ja tukemista Amazonilla. Tärkein lainvalvoja on Ministerio Publico eli syyttäjänvirasto.
Näillä valtion instituutioilla on täysi työ vahtia valtavaa aluetta äärimmäisen pienillä resursseilla - ja useasti ne pompottelevat vastuuta ympäristönsuojelusta toisilleen.
Kuvaava esimerkki on IBAMA:n ja INCRA:n välinen kiistely siitä, pitäisikö puunhakkaajien pääsy keräilyreservaatteihin sallia. Toinen instanssi sallii ja toinen kieltää: ympäristöluvat riippuvat kunkin valtion insituution kehitysnäkemyksestä ja poliittisista kytköksistä.
Ympäristöministeriölle ei riitä rahaa
Ministeriöiden väliset ristiriidat ja poliittikkojen liike-elämäkytkökset mutkistavat hallituksen ympäristöpolitiikkaa. Kaivos-ja energiaministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö sekä maatalousministeriö ovat poliitikkoyrittäjäjohtajiensa kautta olleet lain rikkojien puolella suoraan tai epäsuorasti, mikä on syönyt entisestään ympäristöministeriön valtaa ja muutamia Lulan hallituksen ympäristönsuojelullisia aloitteita.
Ministeriöillä on eri käsitys siitä, millainen kehitys on hyväksi Amazonille. Ympäristöministeri Marina Silva väittelee kaivos- ja energiaministerin kanssa. Kuminkerääjien liiton Célia Neves pitää Lulan suurimpana ympäristötekona Marina Silvan nimittämistä ministeriksi - tämä kun on entinen kuminkerääjä ja maatyöläisaktivisti Acresta.
IBAMA pysäyttää jatkuvasti laittomia etanolitehtaita, puuhiilitehtaita, terästehtaita, soijasatamia ja puunhakkausoperaatioita. Sitä kuten kaikkia Brasilian valtiollisia instansseja ovat vaivanneet sisäiset väärinkäytökset ja korruptio. Suurempi ongelma on varojen puute. Monet ympäristöjärjestöt valittavat, että ympäristöministeriö on valtion budjetin hännänhuippu.
Maaliskuun alussa IBAMA pysäytti yli sata puuhiilirekkaa matkalla sademetsistä Carajasin alueen rautasulattamoihin. Terästeollisuus rahoittaa jatkuvasti uusien sulattojen rakentamista, ilman ympäristöministeriön lupaa.
Keräilytaloushankkeilla oma elämä haltuun
Poliitikkojen ja Amazonilla toimivien bisnesmiesten välillä on jo diktatuurin ajoilta periytyvä suora yhteys. Jos Brasilian valtiollisen pankin Banco do Brasilin paikallispankki ei myönnä rahoitusta sademetsän hakkuuseen ja tehomaanviljelyyn, etelästä tulevat viljelijät painostavat pankin myöntämään lainan liittovaltiotason poliitikkokumppanuuksiensa kautta.
Viime vuosina suurin osa Amazonin uudisraivaajaviljelijöistä, niin suurista kuin pienistä, on tullut Brasilian eteläosista: he myyvät maansa etelässä ja ostavat satoja kertoja enemmän maata Amazonilta samalla rahalla.
Sekä yksityinen että julkinen pankkiala keskittävät rahoituksen suuriin kehityshankkeisiin ja tehoviljelyyn, eivät keräilytaloushankkeisiin, jotka joutuvat luottamaan maaseutu-uudistusohjelman kautta tulevaan vähäiseen valtion tukeen.
Célia Neves näkee valtasuhteet "hyvin arkaaisina", mutta jotain muutosta silti tapahtuu.
- Keräilyreservaatit ovat hyvin pieni mutta tärkeä askel, koska ne takaavat kansalle edes minimaalisen kontrollin omaan elämäänsä ja julkiseen valtaan, Neves sanoo.
Tämä valta on hyvin vähäistä - esimerkiksi Santarémissa järjestöt joutuvat odottamaan kuukausia päästäkseen edes juttusille "oman" työväenpuolueesta PT:stä tulevan kaupunginjohtajansa kanssa. PT antaa enemmän huomiota suuren luokan toimijoille, kertovat kansanliikkeet. Pienet toimijat ovat riippuvaisia hallituksen tuesta.
Paikallisväestö järjestäytyy
Mittavan Soja-Brasil Articulação -järjestöryhmän mukaan "on huolestuttavaa, että hallitus, joka puhuu luonnonsuojelusta, samaan aikaan stimuloi Amazonian ja Cerradon tuhoamista agrobisneksen, kaivostoiminnan ja laajamittaisen puuviennin kautta". Erityisesti huolettavat Lulan hallituksen rummuttamat tiehankkeet.
Amazonia on keskellä mannerta, ja sitä leikkaavat tiet, öljy- ja kaasuputket sekä sähkölinjat ovat suurintressejä niin Brasilian kuin koko mantereen ja maailmankaupan, etenkin kasvavien Aasian markkinoiden kannalta. Perun sademetsän tiehankkeen rakentamisesta vastaavat brasilialaiset yritykset, kuten monista muistakin latinalaisen Amerikan suurista infrastruktuuriprojekteista, joiden parissa Brasilian valtion rakennusfirmat ovat markkinajohtajia. Brasilian hallituksen valta ja ympäristöpolitiikka, joka tukee suuren luokan toimijoita, yltää myös sen rajojen ulkopuolelle.
Samaan aikaan kun Brasilian valtio on elävöittämässä Amazonin 1970-luvun suurprojektit, sademetsissä vaikuttaa täysin päinvastainen ja jatkuvasti kiihtyvä, uusi ilmiö: paikallisväestön järjestäytyminen.
Kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana paikallinen väestö Amazonilla ja etenkin Parássa on järjestäytynyt yhä vahvemmin luodakseen sademetsän kestävää kehitystä. Vanhakantaista kehitysmallia etsivät puunhakkaajat ja maatalousbisnes pelkäävät eniten juuri kansan järjestäytymistä ja omien oikeuksiensa tiedostamista.
Amazonin järjestäytymisprosessia voi auttaa Suomesta käsin tukemalla Kuminkerääjien liittoa sekä siihen linkittyviä maatyöläisten liittoja. Nämä tukevat keräilyreservaattien perustamisprosesseja. Pienikin apu auttaa huomattavasti. Sademetsän kestävän kehityksen suojeluhankkeita syntyy, julmuudet loppuvat ja elämänlaatu paranee.
Kuvat ylhäältä alas:
Presidentti Lulan ja Parán uuden kuvernöörin Ana Julian vaalimainokset koristavat keräilijäperheen patiota Corocan kyläyhteisössä Arapiuns-joella.
Sademetsän kansaa: Corocan kyläyhteisön nuoria asukkaita.
Cashew-pähkinä kasvaa hedelmän päällä. (Kuvat: Jukka Pääkkönen)
