Anna Berghäll
Tansanian leikkokukkateollisuus yrittää pitää puolensa Etiopian halpaa työvoimaa vastaan. - Vahva liitto ei tarkoita heikkoa johtoa, sanoo maatyöläisten liiton TPAWU:n osaston päällikkö Omari Mshana.
Kun Arushasta lähtee ajamaan kohti Kilimanjaroa, melko pian tien vasemmalla puolella näkyy valtava työmaa. Pellolla on kasvihuoneita lähes silmänkantamattomiin, ja niiden viereen nousee yhtä paljon uusia. Kiliflora laajentaa: seitsemän hehtaarin viljelypinta-ala tuplaantuu tänä vuonna.
Afrikan maiden osuus leikkokukkien tuotannossa on noussut sitä mukaa kun kukkien myyminen supermarketeissa on yleistynyt. Maailman työjärjestön ILOn selvityksen mukaan supermarketit haluavat ostaa mahdollisimman suoraan ilman välikäsiä kuten hollantilaisia kukkatukkuja.
Afrikkalaiset kukat ovat halpoja ja niiden tuottajat yleensä myöntyväisiä ostajien tarjoamaan hintaan. Ihanteellisten tuotanto-olojen ansiosta afrikkalaiset tuottajat pystyvät myös tuottamaan tarvittavan suuria määriä leikkokukkia vuoden ympäri.
Yhä useampi eurooppalainen vähittäismyyjä tuo kukkansa Afrikasta, tarkemmin sanottuna Itä-Afrikasta, jota joskus jo sanotaan "Euroopan puutarhaksi". Vuonna 2000 Saharan eteläpuolisesta Afrikasta tuli 43 prosenttia Euroopan unionin jäsenmaihin tuoduista kukista. Kukkia tuotetaan etenkin Keniassa, mutta myös Tansaniassa, Sambiassa, Etelä-Afrikassa, Zimbabwessa, Ugandassa ja yhä enemmän Etiopiassa.
- Monet firmat ovat jo siirtyneet Etiopiaan, koska siellä on heikko ay-liike ja työvoima on halpaa. Se on myös lähempänä markkinoita kuin Itä-Afrikka, ja hallitus houkuttelee yrityksiä muun muassa kymmenen vuoden verovapausoikeudella. Kukkateollisuus ei tule Tansaniassa juuri kasvamaan, ennustaa Yahya Msangi. Hän vastaa työterveys- ja työturvallisuuskysymyksistä Tansanian plantaasi- ja maatyöläisten liitossa TPAWU:ssa.
Tansaniassa kukkateollisuudessa työskentelee noin 5000 ihmistä, joista 80 prosenttia on naisia. Tansaniassa keskipalkka on 45-48 dollaria kuukaudessa, Etiopiassa ainoastaan seitsemän dollaria.
Kollektiivisopimuksista pakollisia tänä vuonna
Kukkatuotannon monet ongelmat ovat tuttuja myös Tansaniassa. Msangin mukaan suurin ongelma on torjunta-aineiden käyttö. Palkat ovat pieniä ja naisvaltaista työvoimaa kohdellaan usein huonosti: äitiyslomia ei ole, ja seksuaalinen häirintä on yleistä.
Aivan näin surkea tilanne ei kuitenkaan ole kaikilla tiloilla. Pääsen katsomaan Kilifloran Loliondo-tilaa, joka vaikuttaa jo melkein liian hyvältä ollakseen totta. Kiliflora vie ruusuja lähes kaikkiin Euroopan maihin ja reilun kaupan ruusuja muihin Pohjoismaihin paitsi Suomeen.
Palkat ovat hallituksen määräämää minimipalkkaa korkeammat, palkallinen äitiysloma kestää 84 päivää, ruokatunti on 1,5 tunnin mittainen ja työnantaja vieläpä tarjoaa aamiaisen ja lounaan.
Mutta Kiliflora onkin toinen Tansanian kukkatuottajista, joiden tiloilla on voimassa kollektiivisesti neuvoteltu työehtosopimus. Toinen on Hortanzia.
- Tähän mennessä kollektiivisopimukset ovat Tansanian työlain mukaan olleet vapaaehtoisia. Uusi laki tulee voimaan tänä vuonna, ja siinä kollektiivisopimuksista tulee pakollisia, Yahya Msangi selittää.
Neuvottelut aloitettiin Kilifloran kanssa, koska ilmapiiri oli suotuisa. Johtaja, hollantilainen Jerome Bruins, oli asunut Tansaniassa kauan ja ymmärsi työntekijöiden huolia. Kollektiivisopimus tuli voimaan vuonna 2003, ja samana vuonna Kiliflora valittiin Tansanian parhaaksi työnantajaksi.
Vuonna 2005 Kilifloralla jouduttiin kuitenkin pahaan kriisiin. Työntekijöiden ja johtajien välinen epäluottamus johti intialaisten väliportaan johtajien irtisanomiseen, ja pääjohtaja erosi itse.
- Väliportaan johto oli jo pitempään käyttäytynyt työntekijöitä kohtaan epäasiallisesti eikä vienyt työntekijöiden toiveita eteenpäin, jolloin ainoa mahdollisuutemme oli uhkavaatimus. Annoimme listan asioista, jotka tulisi korjata 30 päivässä, tai menisimme lakkoon, kertoo Omari Mshana, TPAWU:n Kilifloran-osaston puheenjohtaja.
Työlain tulkitseminen liittojen tärkein tehtävä
Nykyiseen johtoon Mshana on tyytyväinen. Uusi pääjohtaja, eteläafrikkalainen Nick Stubbs, puhuu kuin juuri yliopistosta valmistunut idealisti, mutta hän on työskennellyt Kilifloralla jo vuodesta 1993, ennen pääjohtajaksi tuloaan asiakassuhdepäällikkönä. Stubbsin puheessa vilisee sellaisia käsitteitä kuin "yhteisön tukeminen", "huolenpito", "vakaa yhteiskunta" ja "kyläläisten tarpeet".
- Tansania on vasta siirtymässä teolliseen yhteiskuntaan. Muista yhteiskunnista on esimerkkejä siitä, miten se ei välttämättä onnistu rauhanomaisesti, jos työntekijöiden oikeuksista ei huolehdita. Itse uskon vahvasti siihen, että kohtuullisesti toimeentuleva keskiluokka on vakaan yhteiskunnan tae. Jos ihmisillä on jotain menetettävää, kuten oma koti tai lasten hyvät koulupaikat, he eivät niin helposti tartu aseeseen ja lähde kapinoimaan, Stubbs visioi.
Tansanialla on maineensa levottomien Kongon, Ruandan ja Burundin rauhallisena naapurina, mutta jotkut yhteiskuntatieteilijät varoittavat jo, että jatkuva köyhyys saattaa sielläkin johtaa levottomuuksiin.
Työttömyys on suuri ongelma, ja sen helpottamiseksi Kiliflora pyrkii tekemään voitavansa, Stubbs sanoo. Yrityksen kahdella kukkatilalla työskentelee yhteensä noin 900 vakituista työntekijää. Ammattitaidotonta tilapäistyövoimaa tarvitaan silloin tällöin esimerkiksi sesonkien aikana, ja heidät valitaan arpajaisilla: töitä hakeneiden nimet nostetaan hatusta, jolloin kaikilla on tasa-arvoiset mahdollisuudet saada työtä.
- Järjestämme myös kursseja vähän sen mukaan, millainen työvoiman tarve meillä on. Kun henkilö on käynyt autokoulun, englanninkurssin tai tietokonekurssin, hänen on helpompi työllistyä meille.
Myös liitolla on koulutustehtävänsä. Omari Mshanan mukaan tansanialaisten ammattiliittojen tärkein tehtävä on työlain tulkitseminen työntekijöille, jotka eivät tunne oikeuksiaan.
TPAWU on viime vuodet panostanut erityisesti myös alue-edustajien koulutukseen. Kun koulutustaso on heikko ja esimerkiksi englanninkielentaito puutteellista, vaikeiden kysymysten esiin nostaminen usein ulkomaalaisen johdon kanssa on vaikeaa.
"Palkka tällä hetkellä suurin ongelma"
Kuten intialaispomojen eroon päättynyt välikohtaus kertoo, TPAWU on vahva liitto ja myös sen Kilifloran-osaston osaaminen on rautaa. 75 prosenttia Kilifloran työntekijöistä kuuluu TPAWU:un.
Omari Mshanan mukaan ammattiliitto on sekä työntekijöitä että johtajia varten. Hänen viestinsä johdolle on, että vahva liitto ei tarkoita heikkoa johtoa. Vastineeksi hyvästä kohtelusta liiton puuhamiehet kannustavat työntekijöitä työskentelemään ahkerasti. Se helpottaa neuvottelutilanteita - ja mehän olemme täällä tuottaaksemme ruusuja, Mshana sanoo.
Muilla tiloilla olot ovat kuitenkin paljon huonommat kuin kahdella kollektiivisopimuksen piirissä olevalla tuottajalla. Esimerkiksi ammatillinen järjestäytyminen, joka on periaatteessa helppoa - alaosaston perustamiseen tarvitaan kymmenen nimeä - vaikeutuu kummasti, jos työnantaja irtisanoo aina listalle tulleen uuden työntekijän, jolloin kymmentä ei saada koskaan kokoon.
TPAWU:n tavoitteena on saada yksi ja sama kollektiivisopimus koko leikkokukka-alalle. Nyt voimassa olevat sopimukset ovat keskenään erilaiset, joskin Hortanzian sopimuksesta noin 90 prosenttia on kopioitu Kilifloran sopimuksesta.
- Palkka on tällä hetkellä suurin ongelma. Kiliflora maksaa lain vaatimaa vähimmäispalkkaa enemmän. Aloittava työntekijä saa
43 000 shillinkiä kuussa ja lisäksi sadantuhannen shillingin kodinperustamisrahan. Minimipalkka määriteltiin laissa viimeksi vuonna 2002, ja se on 35 000 shillinkiä kuussa. Kilifloran maksamakaan palkka ei silti riitä elämiseen, sanoo Mshana.
Litra bensiiniä maksaa Tansaniassa noin 1400 shillinkiä ja esimerkiksi tusina kananmunia 800 shillinkiä. Samassa suhteessa Suomessa 12 kananmunaa maksaisi 46 euroa, kun keskipalkka on 2500 euroa ja vertailukohtana käytetään Kilifloran maksamaa palkkaa.
- Tiedän, ettei työntekijöiden oikeuksia puolustavan ole koskaan mahdollista saada sataprosenttisesti kaikkea, mitä hän haluaa. Palkka on kuitenkin asia, johon toivomme saavamme parannusta, toivottavasti jo tänä vuonna, sanoo Kilifloran naisten komitean sihteeri Tikisael S. Mbise.
Naiskomitea: Ei kuuta taivaalta
Harvinaisen ruusuiset oltavat
Kukkatiloilla riittää töitä - myös ay-liikkeelle
Kuvat ylhäältä alas:
Aziza Saidi tarkastaa, että kukkakimput on leikattu juuri asiakkaan haluamaan pituuteen.
Virgilio Maguni pakkaa ruusuja lähetyslaatikoihin huoneessa, jossa on kaksi astetta lämmintä. Kaikilla kukkatiloilla työntekijöille ei anneta lämpimiä työvaatteita.
Omari Mshana esittelee puutarhaa, johon on reilun kaupan lisillä istutettu mallimetsää. Kyläläisille annetaan ilmaiseksi puuntaimia, sillä sokerin- ja kahvintuotanto on aiheuttanut maaperässä pahaa eroosiota Arushan seudulla.
Lajitteluosaston johtaja Rehema Mshana tarkastelee ruusuja viileähuoneessa, jonne ruusut tuodaan kasvihuoneista muutamaksi tunniksi ennen lajittelua. (Kuvat: Anna Berghäll)
