Suvi Arapkirli
Etelä-Afrikan kuntatyöntekijöiden liiton pääsihteeri kävi kertomassa vesilaitosten yksityistämis- hankkeista kotimaassaan. Etelä-Afrikassa köyhimmillä ei ole enää varaa vesijohtoveteen.
- Vesi on yhtä kuin elämä. Elämä kuuluu kaikille, ei yksityisille yhtiöille.
Etelä-Afrikan kuntatyöntekijöiden liiton pääsihteeri Roger Ronnie pitää vesilaitoksia ratkaisevana taistelukenttänä Etelä-Afrikassa - ja länsimaissa.
- Teillä Suomessa julkiset laitokset vastaavat yli 90-prosenttisesti veden jakelusta. Mutta tekään ette ole turvassa tältä (yksityistämisen) hyökkäykseltä. Yhdessä me voimme nujertaa tämän petoeläimen.
Roger Ronnie vieraili juhlapuhujana uuden Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n perustamiskokouksessa Helsingissä. Ronnie yllyttää julkisen sektorin työntekijöitä käymään kiivaaseen yhteistyöhön työpaikkojensa puolesta.
Työtä on tehtävä maailmanlaajuisesti. Ronnie sanoo julkisten alojen kansainvälisen liiton PSI:n ymmärtäneen, miten tärkeää on kamppailla julkisten palvelujen saatavuudesta kaikille.
"Pullovesi ei saa korvata vesijohtovettä"
Ronnie tuntee yksityistämisen jäljet Etelä-Afrikassa. Vesilaitoksia on muutettu liikelaitoksiksi, ja asiakkailta on ryhdytty perimään käyttömaksuja, usein veden etukäteismaksamista vaativien mittareiden avulla. Köyhimmillä ei ole enää varaa puhtaaseen veteen.
Armottomimmillaan tämä merkitsee sairauksia ja kuolemaa.
KwaZulu Natalin maakunnassa siirryttiin joitakin vuosia sitten ilmaisista yhteisvesijohdoista ennakkomaksua vaativiin vesimittareihin. Asukkailla ei ollut varaa maksaa puhtaasta vedestä, ja he joutuivat juomaan saastunutta pintavettä. Saastuneen veden takia 300 ihmistä kuoli koleraan ja vähintään 120 000 sairastui.
Kolera ei ole Suomessa heti ovella, sitä ei Ronnie tietenkään väitä. Mutta Britanniankin kaltaisessa länsimaassa vesimittareiden asentaminen on johtanut vaikeuksiin. Mittareita käyttämään joutuneet köyhät ihmiset yksinkertaisesti luopuivat riittävästä veden käytöstä. Eräässä vaiheessa 1990-luvulla terveysviranomaiset pelkäsivät viktoriaanisesta kurjuudesta muistuttavan punataudin leviämistä, koska hygieniasta oli jouduttu tinkimään.
- Taistelu ei rajoitu vain eteläisen pallonpuoliskon maihin. Monet yhteisöt Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Saksassa ovat jo ryhtyneet vastustamaan yhä vain kiivaampia yrityksiä yksityistää vedenjakelujärjestelmät, Roger Ronnie toteaa.
- Pohjoisessa, missä julkiset laitokset yleensä vielä vastaavat kaikesta vedenjakelusta, kamppailut muotoutuvat vain hiukan erilaisiksi kuin etelässä, missä veden hankkiminen ylipäänsä on jo päivittäinen koettelemus. Mutta nämä kamppailut ovat aivan saman asian kaksi eri puolta.
Ronnie varoittaa erityisesti siitä, että hyvälaatuisen vesijohtoveden korvikkeena ryhdyttäisiin pitämään pullotettua juomavettä. 2000-luvun alussa jo 27 miljardia litraa vettä virtasi pulloista janoisiin suihin.
- Kaikki tämä vesi myydään kierrätykseen kelpaamattomissa muovipulloissa. Ympäristövaikutukset ovat valtavat. Lopuksi on muistettava, että kehitysmaissa on miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä, joilla ei ole varaa pulloveteen. Heidän on tyydyttävä epävarmoihin vedenlähteisiin, ja tämä lisää veden mukana leviävien sairauksien aiheuttamia kuolemantapauksia.
Ilmaisestakin vedestä maksetaan
Ronnien mukaan julkisten alojen on Etelä-Afrikassa laajennettava yhteistyötä perinteisistä ANC-piireistä esimerkiksi niihin, jotka on häädetty asunnoistaan, ja yksityistämistä vastustaviin kansalaisaktivisteihin.
Ronnie kertoo, että laaja yhteenliittymä pystyi viime vuoden puolella Kapkaupungissa torjumaan kaavailut vesimittareiden asentamisesta. Hän iloitsee myös siitä, että Etelä-Afrikan laeissa on määräys, jonka mukaan ennen yksityistämispäätöstä on tutkittava julkisen sektorin tehokkuus palvelun tarjoajana. Tähän tehokkuuteen on luettava mukaan myös ei-rahallisia, yhteisöllisiä arvoja.
Hallitus on suostunut siihen, että asukkaille taataan tietty minimimäärä vettä ja sähköä ilmaiseksi, ja vasta niiden yli menevästä kulutuksesta laskutetaan.
- Mutta minimimäärä on toivottoman alhainen. Päivittäinen kiintiö on 25 litraa per henkilö. Tämä ei täytä tavanomaisen kotitalouden vähimmäisvaatimuksia. Maailman terveysjärjestön WHO:n suosittelema vähimmäismäärä on 100 litraa henkeä kohden.
- Siellä, missä tämä ilmaisjärjestelmä on toteutettu, asukkaat on samalla pakotettu hyväksymään vesimittareiden asennus.
Vähimmäismäärän ylittävät litramäärät on usein vielä hinnoiteltu niin kalliiksi, että ilmaisestakin vedestä maksetaan käytännössä.
Maassa, jossa 40 prosenttia työikäisistä on työttöminä, ovat monet päättäneet katkaista vedentulon omatoimisesti, jotta laskua ei tulisi. Tämä ei koske vain vettä, vaan myös sähköä.
Lisäksi viranomaiset ovat Etelä-Afrikassa katkaisseet veden tulon kymmeneltä miljoonalta ihmiseltä kymmenen viime vuoden aikana.
Yhtiöt ja ay-liike
Roger Ronnie kertoo, että eteläafrikkalaisella ay-liikkeellä on yksi ylimääräinen painolasti suhteessaan muiden Afrikan maiden työväenliikkeisiin.
Eteläafrikkalaiset yritykset kärkkyvät nyt sopimuksia muista Afrikan maista, myös vesilaitosten yksityistämishankkeissa. Yhtiöt yrittävät näin kuumeisesti hyötyä niistä ehdoista, joita Maailmanpankki ja Kansainvälisen valuuttarahasto sanelevat köyhille maille lainanannon ehtoina.
Näitä ehtoja ovat julkisen sektorin kaventaminen, kaupallistaminen, yksityistäminen ja maan rajojen avaaminen kilpailulle.
-Meidät saatetaan nähdä eteläafrikkalaisyhtiöiden agentteina, murehtii Ronnie tilannetta.
Kuva: Etelä-Afrikan kuntatyöntekijöiden liiton pääsihteeri Roger Ronnie. (Veli-Matti Parkkinen)
Lähteenä on käytetty Ronnien haastattelun lisäksi hänen JHL:n perustamiskokouksessa marraskuussa 2005 Helsingissä pitämäänsä puhetta "Re-asserting public control and ownership over water - fighting commodification!".
