Suvi Arapkirli
Viisikymmentä vuotta sitten Etelä-Afrikassa julkaistiin kuuluisa Vapauden peruskirja, Freedom Charter. Peruskirjaa luomassa ollut ANC-puolue on valtaan noustuaan hylännyt sen tavoitteet, toteaa kriittinen raportti.
"Tärkeintä on huomata, että Etelä-Afrikan taloutta ja yhteiskuntaa leimaa monopolikapitalismi. Tämä liittyy saumattomasti karkeaan epätasa-arvoon ja siitä juontuvaan, kasvavaan joukkokurjistumiseen ja -työttömyyteen."
Näin todetaan SASKin rahoittaman raportin loppusivuilla. Raportti tarkastelee sangen kriittisesti 50 vuotta sitten julkaistun Vapauden peruskirjan toteutumista ANC-puolueen johtamassa uudessa Etelä-Afrikassa. Raportin tuotti eteläafrikkalainen Workers' World Media Productions -julkaisuyhtiö.
Raportissa todetaan edelleen, että "kaiken lisäksi demokratiasta luopumisesta on nähtävissä huolestuttavia merkkejä."
"Työväenluokalla - työttömillä, työläisillä, naisilla, nuorilla, opiskelijoilla - ei ole muuta mahdollisuutta kuin jatkaa taisteluaan vapauden puolesta. Seuraavana vaiheena on varmasti oltava sellaisen haaveen herättely, joka puhuu toisenlaisesta yhteiskunnasta - ehkä sosialismista?"
"Uusi sukupolvi tarvitsee uusia aseita eli teorian ja poliittisen ohjelman. Lisätköön tämä raportti ja keskustelu Vapauden peruskirjasta oman osuutensa näihin ponnisteluihin."
Kansallistamisesta mustiin kapitalisteihin
Peruskirjan mukaan maanalaiset mineraalivarat, pankit ja teollisuusmonopolit piti palauttaa koko kansan omaisuudeksi.
Raportti toteaa, että peruskirjan ydinvaatimukset on yksinkertaisesti "heitetty syrjään". Etelä-Afrikan nykyinen perustuslaki kieltää joukkomittaisen kansallistamisen omistusoikeuspykälässään.
Sen tilalle on astunut lakisääteinen Black Economic Empowerment eli BEE, yritystoiminnan avaaminen mustille. BEE:tä vahtimaan on perustettu komitea. Se on asettanut tavoitteet, joiden mukaan yritysomaisuutta pitää kullakin elinkeinoelämän alalla siirtää pois valkoisten käsistä.
ANC:n kaivos- ja energiaministeri puolestaan ilmoitti aikoinaan, että mustien yrittäjien piti häpeilemättä pyrkiä "törkeän rikkaiksi".
Julkisen sektorin osittainen yksityistäminen ja kaupallistaminen on avannut joillekin mustille mahdollisuuden rikastua. Heistä on tullut etuoikeutettuja, mustia kapitalisteja.
Suurta rakenteellista muutosta köyhän mustan enemmistön hyväksi tämä ei ole tuonut tullessaan.
Etelä-Afrikan pörssiin JSE:hen listautuneiden yhtiöiden pääomasta vain kaksi prosenttia on mustien käsissä. Tällaistenkin yhtiöiden toimitusjohtajista 98 prosenttia on valkoisia.
Köyhyys syvenee
Vapauden peruskirjassa kirjoitettiin, että vuokrat ja hinnat alenevat ja että kenenkään ei tarvitse nähdä nälkää. Nykypäivän Etelä-Afrikassa mahdollisesti puolet asukkaista näkee säännöllisin väliajoin nälkää.
Vuodesta 1994, jolloin ANC tuli valtaan, Etelä-Afrikan sijoitus YK:n ylläpitämän inhimillisen kehityksen arviointilistalla on pudonnut lähes 30 sijaa. Maa on nyt sijalla 120, kun listalla on 177 maata. Sijoitus on samaa tasoa kuin apartheid-vallan aikaan 1970-luvun puolivälissä.
Kuilu rikkaimpien ja köyhimpien välillä on kasvanut, erityisesti mustan väestönosan sisällä.
Työväenluokan osuus kansallisesta tulosta on pudonnut yli 10 prosenttia. Vuonna 2004 noin 40 prosenttia eteläafrikkalaisista ansaitsi alle 1000 randia (noin 135 euroa) kuussa. Prosenttiosuus on suurin piirtein sama kuin kymmenen vuotta aiemmin, mutta tuhannen randin summa on menettänyt samassa ajassa puolet ostovoimastaan.
Vuotta ennen ANC:n vaalivoittoa liikeyrityksen johtaja maksoi 35 prosenttia veroa tuloistaan. Kymmenen vuotta myöhemmin veroprosentti oli 27.
Taloudenhoito selittää myös sitä tragediaa, jota hiv/aids Etelä-Afrikassa edustaa. Epidemian salailu ja haluttomuus järjestää lääkitystä sairastuneille johtuvat suurelta osin uusliberalistisen talousjärjestyksen sanelemista budjettisäännöistä.
Kaikkein huutavin köyhyys löytyy Etelä-Afrikan maaseudulta, jossa köyhät pystyvät saamaan vain viitisen prosenttia tuloistaan maanviljelystä. Kaikki loput tulot muodostuvat siirtotyöläisten lähettämistä rahoista, sosiaaliavustuksista tai eläkkeistä ja epämuodollisesta työstä.
Tilanteen muuttamiseksi raportti vaatii viljelysmaan pakkolunastuksia, suurimittaista tukea mustille viljelijöille, tiloilla asuvien ihmisten häätöjen jäädyttämistä ja joutomaita viljelevien suojaamista perustuslain omistusoikeusartiklaa vastaan "sosiaalisen oikeutuksen pykälällä".
Koulumaksuihin siirryttiin vuonna 1996 uuden koululain mukaisesti. Vapauden peruskirja oli luvannut yleisen, yhtäläisen ja ilmaisen oppivelvollisuuden kaikille lapsille. Koulumaksuja on kuvattu puoliyksityiseksi järjestelmäksi, joka syventää luokkaeroja.
Koettuaan voimakasta vastustusta hallitus toteuttaa nyt uutta politiikkaa, jonka mukaan köyhimmät 40 prosenttia kouluista vapautetaan maksuista, mutta maksujärjestelmää sinänsä ei ole romutettu.
Lähde: 50 years of the Freedom Charter. A Cause to Celebrate? Workers' World Media Productions. Cape Town. October 2005.
