Paulo Henrique Sousa - Primeiro Plano, Brasilia
Suomalaisruotsalaisen StoraEnson ja brasilialaisen Aracruz Celulosen yhteinen sellutehdas valmistui Brasiliaan viime vuonna. Ympäristö- ja työllisyysvaikutuksista kiistellään edelleen.
Vuosi 2005 oli tuskin alkanut, kun Brasilian presidentti Luiz Inácio Lula da Silva vieraili ensimmäisen kerran Veracelin sellutehtaan työmaalla. Tehdas sijaitsee Eunápolisin kunnassa eteläisessä Bahíassa, joka on maan köyhimpiä alueita.
- Veracel liittää Bahían ja Brasilian mukaan kansainvälisen luokan kilpailuun selluntuotannollaan, jossa käytetään maailman edistyneintä teknologiaa, presidentti esitelmöi.
Syyskuussa, keskellä korruptiosyytöksen aiheuttamaa kriisiä, hän oli uudelleen Eunápolisissa, tällä kertaa vihkimässä käyttöön Aracruz Celulosen ja suomalaisruotsalaisen StoraEnson yhteishanketta.
On helppo selittää, miksi presidentti arvostaa näin suuresti Veracelin tehdasta: kyseessä on Lulan aikakauden suurin yksityinen investointi, noin 1,25 miljardia dollaria. Hallituksen retoriikassa hanke symboloi samanaikaisesti sekä ulkomaisten sijoittajien luottamusta Brasilian talouteen että myönteistä vaikutusta kauppataseeseen että sitoutumista työpaikkojen luomiseen.
Vuoden 2002 vaalikampanjassa Lula lupasi luoda Brasiliaan kymmenen miljoonaa uutta työpaikkaa, mutta joutunee päättämään presidenttikautensa ennen kuin tavoite on saavutettu.
Eukalyptusta ekosysteemin tilalle
1950-luvulle asti Bahían alue oli taloudellisesti lamassa ja maantieteellisesti eristynyt, ja alueen asukastiheys oli alhainen.
Uusi BR-101 valtatie liitti Bahían pääkaupungin Salvadorin Espírito Santon osavaltioon.
Hinta oli kuitenkin korkea: samalla alkoi tuhoutua Mata Atlântica, atlanttinen sademetsä, joka on maailman monimuotoisimpia ekosysteemeitä. Vuonna 1955 atlanttinen sademetsä peitti 85 prosenttia alueen pinta-alasta, nyt enää neljä prosenttia.
Eukalyptuksen istutukset alueella aloitti vuonna 1992 brasilialainen Veracruz Forestal, joka oli aiemmin rakentamiseen erikoistuneen Odebrecht-yhtymän luomus. Yritysjärjestelyjen kautta mukaan tulivat ensin ruotsalainen Stora, sitten Storan kanssa fuusioitunut suomalainen Enso sekä brasilialainen Aracruz Celulose.
Uusi yhtiö sai nimen Veracel, ja sen kaksi omistajaa, Aracruz ja StoraEnso, päättivät jatkaa selluhanketta. Veracelin tehdas vihittiin käyttöön vuonna 2005.
Horjahtelevaa suhdetoimintaa
Brasilian liittovaltio, Bahían osavaltio ja paikalliset päättäjät tukivat Veracel-hanketta, mutta alueen yhteiskunnallisissa liikkeissä se nostatti vastustusta. Väestön huoli johtui osittain kokemuksista, joita 1990-luvulla saatiin Aracruzin toiminnasta viereisessä Espírito Santon osavaltiossa.
Yhtiöllä oli vakavia konflikteja Pataxós-intiaanien kanssa, ja alueen kehitys oli epätasapainoista: tuhannet työläiset, jotka muuttivat alueelle rakennusvaiheessa, jäivät tehtaan valmistuttua ilman töitä.
Useat tapaukset antavat näyttöä Veracelin heikosta kyvystä hoitaa suhteita hankkeen eri osapuoliin. Huhtikuussa 2004 maattomien liike MST miehitti 25 hehtaaria yhtiön maita viiden päivän ajan. Veracel reagoi kiihkeästi pelätessään, että MST:n toiminta vaikuttaisi tuleviin investointeihin.
- Sijoittajat, jotka eivät vielä ole päättäneet sijoituskohteitaan, varmasti miettivät vähän ennen kuin päättävät tulla Brasiliaan, sanoi yhtiön toimitusjohtaja Vítor Manoel da Costa Brasilian suurimmalle sanomalehdelle, Folha de São Paulolle.
Samassa lehdessä maatalouskehitysministeri Miguel Rossetto reagoi vaatimukseen ottaa kovemmat otteet käyttöön.
- Mitä he haluavat? Että minä kutsun poliisin? Tai armeijan, merivoimat, ilmavoimat? hän sanoi lehdelle.
Saman vuoden marraskuussa Veracelin 22 urakoitsijan 9 000 työntekijää aloitti lakon. Lakkolaiset vaativat palkkojen maksua ajallaan, porttikieltoa pimeälle työvoimalle, yhdenvertaista palkkausta sekä parempaa työturvallisuutta.
Lakko synnytti erittäin jännittyneen ilmapiirin, sillä paikalla oli suuri määrä sotilaspoliiseja ja mellakantorjuntapataljoona, mutta kriisi ratkesi rauhanomaisesti neuvotteluilla.
Syyskuussa 2005 noin 150 Pataxós-heimoon kuuluvaa intiaania valtasi Veracelin omistaman Água Vermelhan. Valtaus ajoitettiin samaan päivään, jolloin presidentti Lula vihki sellutehtaan käyttöön. Intiaanit halusivat ilmaista vastustavansa eukalyptuksen yksipuolista viljelyä Etelä-Bahíassa. Pataxót ilmoittivat, että Agua Vermelhan tila sijaitsee intiaanien mailla.
Yhteistyötä ja ongelmia
Veracelilla on 164 575 hehtaaria maita, joista 70 000 hehtaaria ontarkoitettu eukalyptuksen viljelyyn ja loput on varattu Mata Atlântican suojelemiseen ja uusiutumiseen. Tehtaan ennustettu vuosittainen liikevaihto on 330 miljoonaa dollaria.
Brasilian hallitus on erittäin tyytyväinen: summa vahvistaa maan kauppatasetta, sillä koko Veracelin tuotanto menee vientiin.
- Kukaan ei tee yksin Brasiliasta sellaista kuin haluamme. Tässä projektissa on mukana Brasilian liittohallitus, osavaltion hallitus sekä alueen kunnanhallitukset. Vain tällainen yhteistyö takaa taloudellisen kasvun elpymisen ja työttömyyden vähentymisen, sanoi entinen työministeri Jaques Wagner vierailullaan Veracelissa.
Kaikki Etelä-Bahían alueen merkittävimmät kansanliikkeet ja järjestöt eivät ole samaa mieltä, vaikka monet niistä tukivat Lulan valitsemista presidentiksi vuonna 2002. Ensimmäiset kiistat hankkeen ja kansalaisjärjestöjen välillä käytiin jo 1990-luvun alussa.
Vuonna 1993 Greenpeace, SOS Mata Atlântica, CDDH-Teixeira de Freitas ja Cepedes syyttivät silloista Veracruzia laittomista hakkuista, mikä johti kaksi kertaa yrityksen toimintojen pysähtymiseen.
Veracel-hanketta vastustavat järjestöt valittavat, että ratkaisu eukalyptuksen yksipuolisesta viljelystä syntyi yhtiön sekä osavaltion ja liittovaltion päätöksenä ilman, että järjestöt pääsivät osallistumaan asian käsittelyyn. Alueen asukkaiden kannettaviksi jäivät hankkeen kielteiset vaikutukset, joita järjestöjen mukaan ovat ihmisten karkottaminen maaseudulta, kaupunkien paisuminen sekä väkivallan ja nälän lisääntyminen.
Järjestöjä yhdistävä Sosiaali- ja ympäristöfoorumi syytti Veracelia syytti yhtiötä päättäjien manipuloinnista ja että se olisi pyrkinyt vaikuttamaan ympäristövirasto IBAMA:n viime vuonna järjestämiin avoimiin kokouksiin, joissa alueen sosiaali- ja ympäristökysymyksistä keskusteltiin. Yritys kiistää väitteen.
Aracruz Celulosen toimitusjohtaja Carlos Aguiar tunnustaa, että maattomien liikkeen (MST) kanssa on ongelmia ja valittaa, että mukana on ulkomaalaisia kannustamassa taisteluun.
- Olemme saamassa selville kuka rahoittaa näitä kansalaisjärjestöjä, jotta ne voivat asettua vastustamaan meitä.
Veracelin kaltainen suuri investointi köyhällä alueella aiheuttaa tietenkin merkittäviä sosiaalisia seurauksia. Näyttää kuitenkin siltä, että Veracelilla on vastuullisempi asenne kuin aikaisemmilla samankaltaisilla hankkeilla: paremmat asunnot työtekijöille rakennusvaiheessa, kehitysohjelmia alihankkijoille, paremmin perusteltu ympäristönsuojeluohjelma sekä tiiviimpää työtä, jotta hallitukset ja paikallisväestö saataisiin mukaan sen sosiaaliseen toimintaan.
Kädenvääntöä työllisyysluvuista
Sosiaalisesti vastuullinen yrityskuva ei kuitenkaan tee tyhjäksi tarvetta keskustella alueellisen kehityksen mallista. Hallitus puoltaa työpaikkojen luomista suuren teollisen hankkeen avulla. Se heijastuu väistämättä alueen yhteisöihin ja ympäristöön, vaikka Veracelilla olisikin oma kestävän kehityksen ohjelmansa.
On laskettu, että koko tuotantoketjulla, Veracel ja kaikki sen eukalyptuksen viljelyssä työskentelevät alihankkijayritykset mukaan luettuina, on potentiaalia työllistää suoraan 3 000 ihmistä ja välillisesti 7 000 lisää. Nämä numerot eivät ole lainkaan väheksyttäviä taloudellisesti näin heikolla alueella.
Mutta mitä Brasilian hallitus juhlii, sitä kansalaisjärjestöt arvostelevat. Yksi vastaväitteistä on se, että Veracel luo suhteellisesti vähemmän työpaikkoja sijoitettua rahamäärää kohti kuin pienviljely tai turismi, jotka eivät ole niin pääomavaltaisia toimintoja. Erityistä kritiikkiä nostattaa se, että hanke sai 1,45 miljardin realin eli noin 675 dollarin) rahoituksen Brasilian hallituksen kehityspankilta.
Observatorio Social -instituutin mukaan jokainen Veracel-hankkeen luoma uusi työpaikka maksaa 170 000 dollaria. Kansalaisjärjestöt puoltavat sijoituksia pienempiin projekteihin, kuten pienviljelyyn, joka tarvitsee vähemmän pääomaa työpaikkojen luomiseen.
Veracelin laskelmien mukaan eukalyptuksen kasvatus synnyttää suhteessa kolme kertaa enemmän työpaikkoja kuin maanviljely ja viisi kertaa enemmän kuin alueen maaseudun perinteiset toiminnot.
Yhtiön mukaan työpaikat Veracelin hankkimilla maatiloilla ovat lisääntyneet eukalyptuksen viljelyn ansiosta lähes tuhannella, 370:stä 1288:aan.
Myös maatyöläisten olot Veracelin tiloilla ovat yhtiön mukaan parantuneet: palkka on noussut puolikkaasta minimipalkasta (suunnilleen 70 dollaria kuussa) täyden minimipalkan tasolle, minkä lisäksi on tullut muita etuja: kuukauden peruselintarvikkeet, välipala, lämmin lounas, työvaatteet, terveydenhuoltopalvelut, sairasvakuutus sekä bussi- tai kuorma-autokuljetus työpaikalle.
São Paulon osavaltion tilastoviranomaisen Seaden mukaan eukalyptuksen viljely työllistää enemmän ihmisiä kuin soijan tai maissin viljely, jota harjoitetaan Brasilian eteläosissa ja keskilännen alueella, mutta vähemmän kuin eräitä hedelmiä viljelevät plantaasit. Lisäksi eukalyptus vähentää tehokkaasti työn kausiluontoisuutta maaseudulla.
Kiistattoman edullisuutensa avulla Brasilia voi houkutella lisää investointeja selluloosa- ja paperisektorille. Itse asiassa näin on jo tapahtumassa. Samainen StoraEnso aikoo rakentaa toisen sellutehtaan Brasiliaan, Rio Grande do Sulin osavaltioon.
StoraEnson Latinalaisen Amerikan johtaja Nils Grafström on vahvistanut paikalliselle lehdistölle, että selluntuotanto pyrkii mitä luultavimmin siirtymään pohjoiselta pallonpuoliskolta Etelä-Amerikkaan.
Presidentti Lula taistelee toisesta virkakaudesta tämän vuoden lokakuun vaaleissa. Jos hän voittaa, hänelle voi tulla mahdollisuus vihkiä käyttöön lisää eri puolille Brasiliaa levittäytyneitä sellutehtaita, protesteilla tai ilman.
(Kuvat: Jukka Pääkkönen)
