Anu Karttunen
Kun puhutaan eettisyydestä huippu-urheilussa, aihepiirin oletetaan useimmiten olevan doping. Yhtä lailla eettisyys koskee esimerkiksi urheilijoiden tasavertaisuutta tai urheilujärjestöjen käyttämien välineiden ja vaatteiden valmistuksen tuotanto-oloja. Näistä puhuttaessa ei julkisuusarvo ole kuitenkaan yhtä suuri.
Kenen mailalla olympiaurheilija pelaa tai kenen vaatteita hän kantaa arvokisoissa? Näitä asioita penkkiurheilija harvemmin pohtii, vaikka siihen saattaisi olla syytäkin. Kansainvälinen Play Fair at the Olympics -kampanja on pyrkinyt Ateenan kesäkisoista 2004 lähtien kiinnittämään kuluttajien huomiota siihen, missä tuotanto-oloissa urheiluvaatteita ja -välineitä tehdään.
Torinon olympiakisojen sponsorointilistalta ei monia urheiluvaate- tai -välinevalmistajia löytynyt, mutta Suomen Olympiakomitean (OK) pääsihteeri Jouko Purontakanen ei usko, että muidenkaan sponsoreiden hankinnassa oli liiemmin ajateltu muuta kuin taloudellista hyötyä.
- Torinon kisojen sponsoreiden valinnassa tuskin käytettiin eettisiä kriteereitä, hän toteaa.
Tosin Suomen Olympia-komiteassakaan ei vastaavia kriteereitä ole tehty kuin keskustelun tasolla. Esimerkiksi Suomen joukkueen vaatteissa pitäydyttiin samoissa periaatteissa, joita on noudatettu aikaisemminkin.
- Meillä on peruslähtökohdat siinä, että suomalaiset vaateyhtiöt vaatettavat OK:n urheilijat. Se on meidän laatukriteerimme. Kuinka pitkälle pitää sitten mennä näiden yhtiöiden kotimaisuusasteen ja tuotanto-olojen tarkistamiseen, on eri asia, Purontakanen sanoo.
Resurssit rajoittavat
Play Fair at the Olympics -kampanjan ajamat teemat ovat Purontakasen tiedossa ja asioista on hänen mukaansa keskusteltu olympiakomitean sisällä. Mitään varsinaisia linjauksia organisaatiossa ei ole kuitenkaan tehty, eikä Purontakanen usko sellaista heti tapahtuvankaan.
- Törmäämme tässä asiassa resurssikysymykseen. Meillä ei ole mahdollisuuksia valvoa näitä asioita, ja olemme siten päättäneet, ettemme myöskään mene tälle linjalle.
Myös taloudelliset resurssit rajoittavat hänen mukaansa merkittävästi, sillä Suomi on tässä asiassa jäljessä esimerkiksi muita pohjoismaita. Norjassa ja Tanskassa yhteiskunta tukee huippu-urheilua enemmän kuin Suomessa, ja Ruotsissa huippu-urheilu kahmii myös sponsorirahaa huomattavasti suurempia summia.
- Meillä ei ole varaa maksaa maltaita vaatteista tai välineistä. Siinä voi olla isoista rahoista kysymys, jos kaikkien tossujen alkuperää lähdetään selvittämään ja hakemaan eettisesti oikein valmistettuja tuotteita.
Olympiakisoihin vaatetettava joukkue on usein sen verran iso, että kustannuserissä pyritään säästämään. Esimerkiksi Torinon kisojen joukkueeseen kuului 8 joukkueen johdon jäsentä, 21 terveydenhuoltoon kuuluvaa jäsentä, 59 valmentajaa sekä huoltajaa ja 94 urheilijaa eli yhteensä 182 henkeä.
- Jos olemme liian kranttuja, meillä ei ole mahdollisuutta toimia. On iso potti, kun urheilijoita vaatetetaan ja vielä isompi, kun mennään kesäolympialaisiin, Purontakanen toteaa.
OK haluaa kaikki mukaan
Vaikka Kansainvälinen Olympiakomitea (KOK) on sitoutunut reilun pelin periaatteisiin, on se silti suhtautunut Play Fair at the Olympics -projektiin varsin nihkeästi. OK:n pääsihteeri Purontakanen ei usko, että KOK:ssa olisi paljoa pohdittu eri urheiluvälinevalmistajien tuotanto-oloja.
- Aihe on varsin mielenkiintoinen. Mutta yhtä lailla meidän pitäisi miettiä esimerkiksi sitä, mitä eettisyys on? Onko meidän tarpeen vaikuttaa? Urheilun maailmassa on varmasti vaikeitakin tapauksia, mutta miksi tämä koskisi vain urheilujärjestöjä? Yhtä lailla voisimme patistella kysymyksillä tavallisia kuluttajia. Eikö yhteiskuntakin pitäisi saada mukaan? Purontakanen pohtii.
Hän myöntää, että keskustelun aloittaminen aiheesta on vaikeaa, mutta olympiakomitea on siihen tarvittaessa valmis. Hän haluaa samalla myös haastaa lajiliitot mukaan, sillä esimerkiksi olympiakisoissa lajiliitot vastaavat kilpailuvarusteista - eikä OK:lla ole välttämättä mitään tietoa varusteiden tuotantopaikoista.
- Emme halua olla aiheessa ensimmäinen kivenheittäjä, mutta ei tässä asiassa pidä laittaa päätä pensaaseen. Aihe nousee varmasti vielä ajankohtaisemmaksi, etenkin kun Pekingin olympiakisat lähestyvät, Purontakanen toteaa ja haluaa tuolloin kuulla myös muiden alojen asiantuntijoiden kommentteja.
- Urheiluväki voisi minusta osallistua samanarvoisesti mukaan keskusteluun, mutta yhtä lailla keskusteluun pitäisi saada kaikki alat mukaan balettitossujen tekijöistä autonvalmistajiin.
Kuva: Suomen Olympiakomitean pääsihteeri Jouko Purontakanen. (Lehtikuva)
Hiihtoliitto ei tiedä suksien ja sauvojen alkuperää. Lue lisää...
