Berliini - Kimmo Kiimalainen
Jalkapallon MM-kisoissa pelissä on maailmanmestaruuden lisäksi urheiluväline- teollisuuden suhde kolmannen maailman halpatyövoimaan.
Jalkapallon MM-kisoista on tulossa Saksassa huomattava mittelö maajoukkueiden lisäksi myös urheiluvälineteollisuuden ja reilun kaupan puolestapuhujien välille. Välinevalmistajat odottavat kisoista myönteistä jätti- julkisuutta, mutta arvostelijat aikovat naarmuttaa konsernien siloista julkisuuskuvaa näyttävillä protesteilla kesä-heinäkuussa.
Esiin aiotaan nostaa etenkin urheiluvälineteollisuuden nurja puoli: kolmannen maailman alihankintamaiden halpatyövoimalle maksettavat palkat ja alan työläisten surkeat työolot.
Muun muassa "Made in Hell"-etiketit muistuttavat kuluttajia kisojen aikana tekstiilityöläisten arjesta ja aktiivinen tiedottaminen monikansallisten välinevalmistajien osuudesta arjen siihen, millaiseksi jalkapallon ompelijoiden arki muotoutuu.
Tulilinjalle arvostelijat ovat ottaneet jo kisojen alla välinevalmistajajätit Adidas-Salomonin, Puman ja Niken, jotka eivät heidän mukaansa sitoudu vieläkään riittävästi halpatyövoiman taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin turvaamiseen.
Konsernit tekevät maailmanmarkkinoilla vuosittain miljoonavoittoja, josta näyttäviin mainos- ja imagokampanjoihin virtaa yhä monin verroin enemmän rahaa kuin Adidas-, Nike- tai Puma-tuotteiden varsinaisille valmistajille. Heidän tuntipalkkansa mitataan Pakistanin kaltaisissa valmistusmaissa useimmiten yhä senteissä.
Monimuotoisella kampanjoinnilla saksalaisorganisaatiot pyrkivät kisojen alla vaikuttamaan myös tilanteeseen, jossa maailmanlaajuinen urheiluväline- ja tekstiilituotanto on pitkälti riippumattoman valvonnan ulottumattomissa. Yksityisiä toimintaohjeistoja on olemassa, mutta yleissitovia ei. Ja aina ei ole selvää edes se, missä nopealiikkeisen alan toimipaikassa parannuksia tarvittaisiin kulloinkin kipeimmin.
- Alan tekstiiliteollisuus on kuin Intia-Pakistan-Kosovo-alueella kiertävä sirkus, joka teettää sauman siellä ja napin täällä, reilun kaupan tuotteita sertifioivan TransFairin toimitusjohtaja Dieter Overath huokaa.
Muutokset mahdollisia
Overath pitää näkyvää toimintaa MM-kisojen yhteydessä tärkeänä vaikuttamistapana, sillä näyttöä muutosten mahdollisuudesta jo saatu; vuonna 1997 solmittiin Atlanta-sopimus, jonka tavoitteena on saada lapsityövoiman käyttö urheiluvälinetuotannossa loppumaan Pakistanissa. Tulevat kisat voisivat olla parhaassa tapauksessa vastaavan käänteen alku.
Aktiivisen roolin reilun kaupan ja reilun pelin puolestapuhujana ovat liittotasavallassa ottaneet myös kuluttajajärjestöjen keskusjärjestö VZBV sekä kansainvälinen Clean Clothes Campaign. Kampanjan saksalaisen haaran kautta mukana arvostelijoiden rintamassa ovat muun muassa maan palveluajojen jättiammattiliitto ver.di, metallialan ammattiliitto IG Metall ja useat kristilliset yhteisöt.
Päällimmäisenä näiden yhteisellä asialistalla on palkkojen kohottaminen halpamaissa. Se auttaisi nostamaan urheiluväline- ja tekstiiliteollisuuden työläisten koulutustasoa ja merkitsisi siten lisämahdollisuuksia etenkin lapsille.
- Erityisen tärkeää minulle on se, että lapsemme saavat mahdollisimman hyvän koulutuksen, vahvistaa pakistanilainen jalkapallo-ompelija Rahila, 40.
Rahila on työskennellyt vain naisia työllistävässä pallotyöpajassa jo yhdeksän vuoden ajan, sillä niukkakin palkka on Pakistanissa tervetullutta lisätuloa kymmenhenkiselle perheelle. Hänen 21-vuotias työtoverinsa Roma puolestaan tienaa ompelimossa koulurahoja sisaruksilleen.
Tekijän osuus puoli prosenttia
Peliväline jalkapallo onkin potkaistu Saksassa jo näkyvästi esiin muistutukseksi urheiluvälineteollisuudessa yhä vallitsevista epäkohdista. Maailmanmarkkinoiden kaikista jalkapalloista lähes 80 prosenttia valmistetaan Rahilan ja Roman kotiseudulla Sialkotissa Itä-Pakistanissa, missä 32 kappaleesta ja noin 700 pistosta muodostuvia jalkapalloja neulovat enimmäkseen naiset.
Palkkaa työstä maksetaan valmiiden tuotteiden määrän, ei niiden valmistamiseen kuluneen ajan mukaan. Työpäivät venyvät usein 10-12 tunnin mittaisiksi, mutta toimeentulon turvaamiseen se ei riitä.
Sialkotin sadoissa pallo-ompelimoissa reilun kaupan pallon ja tavallisen jalkapallon ero saattaa siksi olla ompelijalle ratkaiseva: reilun kaupan pallosta tekijä saa 75 prosenttia enemmän palkkaa kuin tavallisesta pallosta. Ja 47 rupiaa eli noin 67 senttiä reilulta pallolta riittää silti vain riisikilon ostamiseen.
TransFairin Dieter Overath näkee silmiinpistävän vääryyden huonojen työolojen lisäksi juuri rahan lopullisessa jakautumisessa työn tekijöiden ja sen MM-kisajulkisuudessa paistattelevan teettäjän kesken. Euroopan markkinoilla Sialkotista peräisin olevan jalkapallon vähittäismyyntihinta saattaa yltää yli 50 euroon, mutta summasta tihkuu itse ompelijoille vain pieni murto-osa.
- Itse ompelupalkka muodostaa usein noin puoli prosenttia pallon lopullisesta myyntihinnasta, Overath tiivistää.
Reilu pallo ei kelvannut
Vastatuulta reilun kaupan puolestapuhujat ovat kohdanneet Saksassa myös kansainvälisen jalkapalloliiton FIFA:n suunnasta. TransFair ja kuluttajakeskusjärjestö VZBV ehdottivat Saksan MM-kisojen pelivälineeksi jo viime vuonna reilun kaupan ehtoja vastaavaa ja ILO:n perustyönormien puitteissa valmistettua jalkapalloa.
FIFA kuitenkin valitsi pelipallon toimittajaksi Adidas-Salomonin ja jätti reilun kaupan DerbyStar-pallon valinnassa rannalle osaksi absurdiutta hipovista syistä: Overat kertoo, että reilu pallo ponnahti kisoista muun muassa siksi, että FairTrade-merkki ei sopinut FIFA:n mukaan viralliseen palloon. Hänen mukaansa myös urheiluvälinevalmistajien reaktiot reiluun kauppaan ovat olleet nihkeitä.
- Kaikki valmistajat sanovat, että ne noudattavat sosiaalistandardeja jo kylliksi eikä reilun kaupan vaatimuksiin ole siksi tarvetta vastata enempää, Overath kuvailee.
Pakistanilaisen Talon Sports -jalkapallovalmistajan mukaan vastuussa nykytilanteesta ovat myös länsimaiset kuluttajat itse.
- Euroopassa haluttaisiin ostaa mahdollisimman edullisia palloja, ja tämä vaikuttaa suoraan palkkoihin, yrityksen reiluista palloista vastaava toimitusjohtaja Ammar Faisal al Assad muistuttaa.
Talon Sports valmistaa vuosittain kaksi miljoonaa jalkapalloa, joista vasta viisi prosenttia saadaan myytyä reilun kaupan ehdoin.
Banaani opettaa oikeille jäljille
MM-pallovalinnassa koetusta tappiosta huolimatta Overath pitää reilun pelin ja puhtaiden tekstiilien mahdollisuuksia lyödä itsensä läpi Saksassa edelleen hyvinä. Läpimurto edellyttää hänen mukaansa etenkin sitä, että reilun kaupan periaatteet opitaan ottamaan huomioon muulloinkin kuin vain ruokatarvikkeita ostettaessa.
- Reilu kauppa on jo vahvasti mukana elintarvikkeissa. Kahvin, teen ja banaanien suhteen kuluttajat ovat oppineet ostamaan puhtaita tuotteita. Pallo merkitsi nyt avausta uudelle alueelle, Overath sanoo.
Kuluttajatietoisuudelle on hänen mukaansa tekstiili- ja pallokaupassa olemassa yhtä hyvät perusteet kuin banaania tai kahvia ostettaessa.
- Kaukoidässä tekstiilityöläiset saavat aivan yhtä huonoa palkkaa kuin viljelijät Keski-Amerikassa.
Clean Clothes Campaignin saksalainen hankekoordinaattori Sandra Busch näkee kuitenkin selvää myönteistä kehitystä myös urheiluvälinevalmistajien toiminnassa.
- Yhtä ja toista on jo saatu aikaa etenkin suhteessa ilmiselviin työoikeusrikkomuksiin. Adidakseen on luotu keskusteluyhteys ja Puman kanssa käynnissä on jo pilottihanke, Busch kuvailee CCC:n saavutuksia. Pelkän yhteydenpidon varaan Busch ei vaikuttamista kuitenkaan haluaisi jättää.
Myös Dieter Overath puolestaan lupaa kesäksi näkyviä toimia, joskin hän varoittaa samalla ylimitoittamasta kampanjoihin kohdistuvia odotuksia.
- Panemme tuntuvasti kapuloita rattaisiin, mutta näyttävimmän maalin kisoissa tekee lopulta silti Adidas, Overath tiivistää. - Mutta sehän maksaakin siitä miljoonia.
Kuva: Gepa Fair Handelshaus/Nusch
