Faiz Shah
Pakistanin Sialkotissa urheiluvälineiden valmistus ja riisto ovat kulkeneet käsi kädessä jo sata vuotta. Kaikkein halvimmille palloille on olemassa myös vaihtoehto. "Olen yllättynyt, että kaukomaiden ulkomaalaiset ovat valmiita maksamaan enemmän siitä, että minä saan paremman elämän", sanoo reiluja palloja ompeleva 21-vuotias Muhammad Younas.
Etu-Intian niemimaan rikas ja eläväinen historia tuntuu ohittaneen Sialkotin kaupungin samaan tapaan kuin legendaarinen Grand Trunk Road, joka kulkee kuutisenkymmentä kilometriä Sialkotista etelään.
Pölyisellä tiellä hurjastelevien bussien, meluisten autorikšojen ja verkkaisesti kulkevien härkävankkurien välissä puikkelehtivan kävijän silmissä kaupunki on kuin mikä tahansa Pakistanin maaseudun paikkakunta.
Sialkotin kaupungista ja sitä ympäröivistä noin 1500 pikkukylästä muodostuva alue on kuitenkin kiireistä seutua, jonne on jo pitkään virrannut ulkomaisia ostajia tasaiseen tahtiin. Vaikka monet tulevat ostamaan arvostettua basmatiriisiä, erinomaisia kirurgisia välineitä, muodikkaita nahkatuotteita, satuloita ja valjaita ja jopa säkkipillejä, niin kaikkein todennäköisimmin ulkomaalaiset tulevat ostamaan urheilupalloja.
Parhaimmillaan Sialkotin satavuotinen urheiluteollisuus on tuottanut lähes 80 prosenttia maailman kaikista käsin ommelluista kilpaurheilupalloista.
Pilottihankkeesta kasvaville markkinoille
Sialkot on kuuluisa palloistaan monesta eri syystä. 1990-luvun puolivälissä valokuvat palloja ompelevista lapsista aiheuttivat valtavan kohun. Viisi vuotta myöhemmin Yhdysvaltain presidentti mainitsi Sialkotin esimerkkinä paikasta, jossa teollisuus ja kansalaisyhteiskunta toimivat yhteistuumin lapsityövoimaa vastaan.
Kaiken mediakohun keskellä ihmisiltä saattoi jäädä huomaamatta, että Sialkotissa oli valmistettu ensimmäiset reilun kaupan jalkapallot, ja ne olivat matkalla kohti Eurooppaa. Kyseessä oli pilottihanke, joka heijasteli eurooppalaisten huolta siitä, että palloja valmistettiin lapsityövoimalla.
Ensimmäisen tilauksen teki Coop- kauppaketju, joka tilasi noin
28 000 palloa. Vaikka palloja myytiin matalalla profiililla, niiden tuottajaksi valittu reilun kaupan kauppias Talon Sports toimitti vuosina 1997-2002 Eurooppaan yli 400 000 palloa, joista yli 100 000 myytiin Saksaan.
Työntekijän oloja parantavien toimintaperiaatteidensa ansiosta Talon on onnistunut sekä kasvattamaan liikevaihtoaan että kuromaan umpeen työläisten ja johdon välistä kuilua. Talonin reilun kaupan työntekijöiden yhdistys TFTWWS perustettiin hoitamaan lisäpalkkioina saatuja tuloja. Vuonna 1998 työläisille perustettiin lääkäriasema ja automaattisesti uusiutuvan luoton rahasto, ja työläisten perheistä on huolehdittu siitä lähtien.
Vuonna 2002 reilun kaupan sertifiointijärjestö FLO International päätti itse tuoda markkinoille FLO:n ja sen jäsenjärjestöjen virallisilla logoilla varustettuja palloja. Maaliskuussa 2002 kolmelle urheilupallojen valmistajalle - Talonille, Tramondille ja Visionille - myönnettiin reilun kaupan sertifikaatti. Tramondista kerrotaan, että he ovat siitä lähtien toimittaneet reilusti yli 200 000 reilun kaupan palloa Euroopan markkinoille.
Talonin ja Visionin myynti on ollut jonkin verran hiljaisempaa, mutta ne uskovat, että kun asiakkaiden tietoisuus ja pallojen kysyntä kasvaa, ostajatkin innostuvat hankkimaan reilun kaupan palloja valikoimiinsa ja muutkin valmistajat tulevat hakemaan FLO:n sertifikaattia.
Viidesosa lisää palkkaa
Sarveri Bibi kertoo olevansa 38-vuotias, mutta näyttää vanhemmalta. Hän on ommellut palloja Tramondin yhteisöllisessä ompelukeskuksessa yli viiden vuoden ajan. Bibi oli osa ryhmää, joka on viime kuukausina ommellut reilun kaupan palloja Coopille.
Bibi kertoo saavansa reiluista palloista viidesosan enemmän palkkaa käteisenä; työpaikka tarjoaa myös lounaan.
- Olen myös kuullut, että he suunnittelevat toimia meidän ja lastemme hyvinvoinnin parantamiseksi."
Mistä Bibi tietää, että hän ompelee reilun kaupan palloa?
- Siitä, että tehtaan väki sanoo niin. Pallo on laadukas. Ja tietysti siitä, että he maksavat meille enemmän.
Tietääkö Bibi, mikä reilun kaupan työryhmä on?
- Se on komitea, joka huolehtii työntekijöiden hyvinvoinnista", hän vastaa.
- Saleem (työryhmän työntekijöiden edustaja) on luvannut meille paljon, mutta katsotaan nyt.
Entä mitä hän sanoisi reilun kaupan edustajalle, jos tapaisi sellaisen?
- Pyytäisin, että he auttaisivat meitä erityisesti lastemme koulutuksessa.
"Nuorilla on monia säästökohteita"
Sarveri Bibi on ommellut palloja nyt kymmenen vuoden ajan. Puolet tästä ajasta hän on työskennellyt ompelukeskuksessa. Hän sanoo, että työolosuhteet ovat muuttuneet huomattavasti niistä ajoista, jolloin hän ompeli palloja kotonaan jollekin välikädelle.
Nykyään Bibi ompelee keskimäärin kolme palloa päivässä ja ansaitsee noin kolmetuhatta rupiaa eli noin 42 euroa kuussa. Lisäksi hän saa lounasrahaa ja ilmaisen kyydin työpaikalle ja takaisin.
Bibi pitää työskentelystä muiden naisten kanssa paikassa, jossa he voivat rentoutua ja jutella töitä tehdessään. Se helpottaa jonkin verran hänen kotitöihin liittyviä paineitaan.
Muhammad Younas on 21-vuotias Tramondin päätehtaan työntekijä, joka valmistaa mallikappaleita ja tekee pieniä korjauksia valmiisiin tuotteisiin. Hän on ylpeä siitä, että saa työskennellä erityisompeluyksikössä, johon valitaan vain parhaat työntekijät.
Younas tulee päivittäin töihin yrityksen järjestämässä kyydissä Galotiyanin kylästä, joka sijaitsee tehtaalle johtavan tien tuntumassa.
Younas kuului ryhmään, joka valmisti Coopin tilaamat reilun kaupan pallot.
- Haluaisin ommella enemmän reilun kaupan palloja, koska silloin saan 50 rupiaa tavanomaisen 38:n sijaan, hän sanoo.
Younas hymyilee, kun häneltä kysytään, mitä hän aikoo tehdä ylimääräisillä ansioillaan.
- Nuorilla on monia säästökohteita, hän vastaa. Hän on ylpeä voidessaan antaa rahaa perheelleen ja iloitsee palkan tuomasta itsenäisyydestä. Younas on kuitenkin sitä mieltä, että hän joutuu ompelemaan palloja, koska ei käynyt kouluja. Nuori mies haaveilee yhä paremmasta työstä.
Younas tietää, milloin hän ompelee reilun kaupan palloja, mutta hänellä ei ole selvää käsitystä siitä, miten järjestelmä toimii tai mistä lisämaksu tulee. Hän on yllättynyt siitä, että kaukomaiden "angraizet" (ulkomaalaiset) ovat valmiita maksamaan enemmän siitä, että hän saa paremman elämän.
- Jos tapaisin jonkun reilun kaupan järjestelmän edustajan, kiittäisin häntä siitä, että he tällä tavoin ajattelevat meitä ja ovat huolissaan hyvinvoinnistamme.
Monien sialkotilaisten nuorten tavoin hän haaveilee urasta ulkomailla.
Tuotanto läpinäkyvämmäksi
Muutama vuosi ei ole riittävän pitkä aika sen arvioimiseen, kuinka reilun kaupan kaltainen prosessi vaikuttaa ihmisiin, erityisesti, koska reilun kaupan volyymit ovat vielä pieniä. Jalkapallojen kaltaisten tuotteiden tarjontaketju on monimutkainen ja tuotantotoimintojen rajat ovat harvoin selvät. Markkinat ovat kausiluontaiset ja hajanaiset ja usein lyhyiden toimitusaikojen sanelemat.
Tämän vuoksi alihankkijoiden ja urakkahintojen käyttäminen on usein ainoa vaihtoehto. Reilun kaupan kasvaessa urheilupallojen tarjontaketjut voivat tässä mielessä tulla ennustettavimmiksi.
Ennustettavuus voi puolestaan auttaa tuottajia ja työntekijöitä itse järjestäytymään, puolustamaan oikeuksiaan yhdessä ja olemaan vähemmän riippuvaisia muista. Jo tämä itsessään on tavoittelemisen arvoista.
Perinteinen pallotuotanto on muuttunut huomattavasti 1990-luvun puolivälistä. Useimmat sialkotilaiset vientiyritykset ovat hankkineet tehdastuotantolinjan.
Tosin välikäsien kautta kulkeva ompelujärjestelmä on edelleen olemassa, oletettavasti, koska se on taloudellinen ja tehokas vaihtoehto. Nähtävissä on kuitenkin merkkejä siitä, että pallotuotannosta on tullut läpinäkyvämpää ja vähemmän riistävää.
- Sialkotin yritykset ovat järjestäytyneet perinteisesti ryhmittymäksi, minkä ansiosta ne ovat voineet toimia joustavasti ja vastata nopeasti ja kilpailukykyisesti maailmanlaajuisen palloliiketoiminnan muuttuviin tarpeisiin, sanoo Visionin toimitusjohtaja Ahsan Naeem.
Naeemin mukaan tekijälähtöistä järjestelmää ei tarvitse lakkauttaa, mutta se tulisi muokata yhteiskunnallisten standardien mukaiseksi, mihin FLO:n ohjelma pyrkiikin.
Visionin pallotuotannon tarjontaketjua valvotaan tarkasti. Siinä itsenäiset alihankkijat toimivat yritysjohtoisissa ja työntekijöiden valvomissa keskuksissa. Tämä parantaa Visionin riskinhallintaa ja takaa, että työpaikoilla noudatetaan vähimmäisvaatimuksia.
Maailman varustautuessa jalkapallon maailmanmestaruuskisoihin urheilupallot ja niiden tekijät ovat jälleen nousseet puheenaiheiksi. Tällä kertaa tilanne on kuitenkin toinen: tänä vuonna nuorilla ja kaikilla jalkapallon ystävillä on valintamahdollisuus. He voivat joko ostaa tavallisen pallon tai sitten sellaisen, jossa on reilun kaupan leima. Sarveri Bibi ja Muhammad Younas odottavat kiinnostuneina, mitä tapahtuu.
Sata vuotta ammattitaitoa
Sialkotilaisen käsityötaidon historia ulottuu mogulien aikoihin saakka. Sialkotin seudun ammattilaiset ovat olleet satoja vuosia tunnettuja metalli- ja puutyötaidoistaan ja nahanparkitsemiskyvyistään.
Urheilutuotteet jatkavat tätä perinnettä, joka nousi arvoonsa brittiläisen siirtomaakauden aikana. Tuolloin paikalliset käsityöläiset onnistuivat vastaamaan valtavan varuskunnan tarpeisiin.
Nykyaikaisen jalkapallonvalmistuksen juuret voi jäljittää 1970-luvun alkuun, jolloin Amin Javed ja Khawaja Zakauddin toivat teknologiaa Saksasta ja taitoa Espanjasta. He alkoivat valmistaa maailmankuuluja Tangoja, ensimmäisiä maailmanmestaruus- kilpailuihin osallistuneita pakistanilaisia jalkapalloja.
Kirjoittaja on entinen FLO:n yhteyshenkilö Pakistanissa.
Kuvat ylhäältä alas:
Kazim Shahin käsistä syntyy 3-5 palloa päivässä.
Visionin palloja myydään Suomessakin.
Jalkapallo kootaan 32 kaistaleesta.
Azeem Bashir mittaa ilmanpaineet ja tarkistaa mahdolliset vuodot.
Perinteinen pallotuotanto on kymmenen viime vuoden aikana muuttunut teollisemmaksi. (Vision Technologies)
