Anna Berghäll
Kiina on yksinkertaisesti liian suuri, jotta sitä voisi enää boikotoida, sanoo SAK:n kansainvälisen osaston johtaja Marjaana Valkonen. SAK pyrkii vuoropuheluun kiinalaisen ammattiyhdistysliikkeen kanssa.
Kiina on haastava kumppani SAK:n kaltaiselle vahvalle ay-liikkeelle. Vapaa ay-toiminta on kielletty, ainoa laillinen ammattiyhdistys pyrkii toteuttamaan kommunistisen puolueen tavoitteita, ja samaan aikaan suomalaisia työpaikkoja siirtyy Kiinaan kiihtyvällä vauhdilla.
Kansainvälisesti Kiinaa on boikotoitu näihin aikoihin asti, eli sikäläisen ay-järjestön ACFTU:n kanssa ei ole haluttu olla tekemisissä monestakin syystä.
Työntekijät eivät itse voi valita ACFTU:n johtohahmoja keskuudestaan, ja usein nämä ovatkin työnantajan palkkalistoilla. Monissa kiistoissa ACFTU:n on dokumentoitu pitäneen työnantajan puolta: kommunistinen puolue ja siten ay-järjestö pyrkii säilyttämään harmonian yhteiskunnassa. Yritykset perustaa riippumattomia ammattiyhdistyksiä on tukahdutettu rivakasti ja usein väkivaltaisesti. Vankilassa istuu useita ay-aktiiveja.
Konkretia kiinnostaa
SAK:laiset ovat parin vuoden ajan tavanneet ACFTU:n väkeä kansainvälisen työjärjestön ILO:n kokouksissa. Suomi on kiinnostanut kiinalaisia, joilla on paljon yhteistyökuvioita pohjoismaisten metalliyritysten kanssa, esimerkiksi Norjassa ja Ruotsissa.
- He pitävät pohjoismaita eräänlaisina mallimaina. Täällä on hyvinvointia ja vahvat ay-liikkeet. Kiinalaisia kiinnostavat hyvin konkreettiset asiat, esimerkiksi, kuinka saada toistaiseksi järjestäytymättömät työntekijät mukaan, SAK:n kansainvälisen osaston johtaja Marjaana Valkonen kertoo. Arviolta 60 prosenttia Kiinan työntekijöistä on järjestäytyneitä.
SAK ei suunnittele mitään suuria projekteja, mutta esimerkiksi yhteiskuntavastuuta käsittelevän seminaarin järjestäminen yhdessä ACFTU:n kanssa voisi tulla kysymykseen.
SAK:n Kiina-kiinnostukselle on Valkosen mukaan puolestaan useita perusteita. Noin 60 suomalaisella yrityksellä on tuotantoa Kiinassa, ja jonkinlainen läsnäolo siellä on parillasadalla yrityksellä. SAK haluaa seurata, millaisissa oloissa muun muassa Nokian, Elqotecin, Perloksen, UPM-Kymmenen ja Koneen tehtailla Kiinassa tehdään töitä.
Kiinalaisten työntekijöiden työoloissa on useita puutteita, joista tunnetuimpia ovat kohtuuttoman pienet palkat ja työtehtävien suoranainen vaarallisuus. Kiinassa sattuu teollisuudessa ainakin 15 000 pahaa työtapaturmaa vuodessa, todennäköisesti vielä enemmän, koska kaikkia tapauksia tuskin raportoidaan. Suomalaisten tehtailla olot ovat Valkosen mukaan hyvät.
- Mutta kuten Deng Xiaoping aikoinaan sanoi, kun avaa ikkunan, sisään tulee myös kärpäsiä, hän sanoo viitaten kurjiin työoloihin erityisesti taiwanilaisten, korealaisten, amerikkalaisten ja japanilaisten omistamilla tehtailla.
Pakkotyöstä vaikea päästä eroon
Kiinan työntekijät ovat joutuneet turvattomaan asemaan, kun vanha järjestelmä "rautaisine riisikulhoineen" on kaatunut. Aikaisemmin rauta- ja terästehtaat huolehtivat koko yhteisön taloudellisesta toimeentulosta ja tarjosivat myös esimerkiksi terveys- ja koulutuspalveluja. Työsopimukset tehtiin käytännössä eliniäksi.
Vanhasta teollisuudesta on tullut nykystandardien mukaan tehotonta, ja sitä on ajettu vauhdilla alas. Samalla Kiinasta on tullut maailman hikipaja, joka valmistaa kaikkea kengistä muovileluihin niin halvalla, että pelkällä taskulaskimella laskettuna tuotantoa kannattaa siirtää sinne maailman ääristä.
Marjaana Valkonen on nähnyt Kiinan ay-virkailijoissa aitoa huolta työntekijöiden puolesta, vaikka he työskentelevätkin saman valtion palkkauksessa, joka houkuttelee ulkomaisia sijoituksia maahan polkemalla työntekijöiden oikeuksia.
- Mutta eivät he varmasti asetu puoluetta vastaan ja esimerkiksi lähde ajamaan järjestäytymisvapautta. Alueelliset ay-järjestöt ovat tosin melko vahvoja, kuten Shanghaissa.
Valkosen mukaan Kiinan lainsäädäntö on itse asiassa melko edistyksellistä. Ongelmana on, että Peking ja maakunnat ovat hyvin kaukana toisistaan. Kaukaisissa maakunnissa yritykset voivat tehdä käytännössä mitä haluavat, ja paikallisviranomaisten lahjominen on yleistä.
Kiina on ratifioinut ILO:n sopimuksen työntekijöiden vähimmäisiästä ja lapsityön pahimmat muodot kieltävän sopimuksen. Myös samapalkkaisuutta ja syrjinnän kieltämistä koskevat sopimukset on ratifioitu. Tähän työelämän perusoikeuksia käsittelevään sopimuspakettiin kuuluvat vielä ammattiyhdistysoikeudet ja pakkotyön kieltäminen, mutta niin pitkälle Kiinassa ei ole päästy.
- Menee vielä kauan, ennen kuin pakkotyön kieltävä sopimus ratifioidaan, mutta ainakin siitä keskustellaan, Valkonen sanoo. Pakkotyön teettäminen sotilailla ja vangeilla on Kiinassa yleistä.
- Järjestäytymisvapaus ja vapaus solmia työehtosopimuksia ovat myös Kiinalle vaikeita. ILO:n toimistossa Pekingissä aiheesta on kuitenkin pidetty muutamat suljetut seminaarit.
Kiinan menestys tulee jatkumaan
Marjaana Valkosen mukaan on aika tunnustaa, että vaikka Suomella ja Kiinalla on eri yhteiskuntajärjestelmät, on mahdollista löytää kohtia, joista voidaan käydä vuoropuhelua.
- On oikeastaan väärin puhua Kiina-ilmiöstä, sillä ilmiö on jotain, joka tulee tyhjästä ja häviää johonkin. Kiinan menestys on ollut ennakoitavissa ja se tulee jatkumaan, ja samoin tulee käymään myös muualla Aasiassa. Tietty painopiste taloudessa on siirtymässä Aasiaan.
Kun globalisaatio on tosiasia, uudessa järjestelmässä on opittava toimimaan. Valkosen mukaan on tärkeää, että suomalaiset yritykset noudattavat eettisiä periaatteita, joskin aukottoman järjestelmän rakentaminen ja sen valvominen on vaikeaa etenkin lukuisten eri alihankkijoiden käytön vuoksi.
Valkonen on itse vieraillut muun muassa suuressa terästehtaassa Hangzhoussa. Suomen standardeja työolot eivät täyttäneet, mutta tehtaassa oli siistiä ja asiallista.
Hän ymmärtää tietysti, että ulkopuolinen ei pääse tarkastamaan työoloja taantuvissa länsimaakunnissa ennen kuin tietty luottamuksen taso on saavutettu.
- Voidakseen toimia siellä täytyy perehtyä tuhansia vuosia vanhaan kulttuuriin, jossa kommunismi oli vain lyhyt välivaihe. Hyvä yhteistyö lähtee kunnioittamisesta ja myös toisen osapuolen kuuntelemisesta.
Kuvat: Noin 60 suomalaisella yrityksellä on toimintaa Kiinassa. SAK haluaa seurata, millaisissa oloissa suomalaisten tehtailla tehdään töitä. Kuvissa on Elcoteqin tehdas. (Jyrki Alkio)
