Santo Domingo - Jukka Pääkkönen
Maribel Batistan ovella joutuu odottelemaan. Asiakkaat ovat tyhjätaskuja - rahakkaan korvauksen sijaan heiltä on luvassa loputtomasti työtunteja ja uuvuttavia neuvotteluja. Uran valinta ei silti kaduta lahjakasta työmarkkinajuristia: - Juuri tätä olen aina halunnut tehdä, käytännön työtä suoraan ammattiliittojen kanssa, Batista nauraa.
Päivän ensimmäinen juttu on tavanomainen. Vapaatuotanto- alueella toimiva tekstiiliyhtiö yrittää selvitä vuodenvaihteen palkanmaksusta pelkillä peruspalkoilla. Vuosiloma- korvaukset ja urakkalisät on jätetty maksamatta ja tehtaan johto on kovin varattu aina, kun ammattiliiton edustajat yrittävät päästä neuvottelemaan. Lopulta näiltä evätään kokonaan pääsy tehtaalle.
Työntekijät ovat vihaisia ja pettyneitä, sillä monen perheen toimeentulo on laskettu viimeistä pesoa myöten odotetun vuosilomapalkan varaan.
Siispä paikallisen liiton pääsihteeri hakee apua keskusjärjestö CNUSilta. Vastikään yhdistyneen järjestön palkkalistoilla on ammattiyhdistysliikkeen ainoa kokopäiväinen työmarkkinajuristi Maribel Batista. Palvelu on saatu käyntiin osittain sen ansiosta, että sisarjärjestöt Euroopasta ja Yhdysvalloista ovat tukeneet Dominikaanisen tasavallan ammattiyhdistysliikkeen yhdistymistä.
Rahasta ja poistu?
Maribel Batista laatii pääsihteerin kanssa virallisen kirjeen, jolla tehtaan johtoa pyydetään vastaamaan työntekijöiden kysymyksiin maksamattomista palkoista ja maksuaikataulusta. Kysymykset perusteellaan viittauksilla maan työlainsäädäntöön, jonka määräykset ovat tässä asiassa yksiselitteiset.
- Yrityksen on maksettava, tai se syyllistyy lainrikkomukseen, Batista kuittaa. - Ellei kirjeeseen tule vastausta, viemme asian työministeriöön, jonka on käynnistettävä prosessi asian korjaamiseksi.
Tapaus vaikuttaa selvältä, mutta tosiasiassa ei ole lainkaan selvää, saavatko työntekijät lailliset palkkarahansa ja milloin. Dominikaanisessa tasavallassa yrityksillä on viljalti mahdollisuuksia vältellä tai viivytellä palkkasaatavien maksua, jos ne niin haluavat.
Lomapalkkojen maksamatta jättäminen on riesa, jonka Maribel Batista saa pöydälleen aina joulun alla, kun vuosilomakausi alkaa. Velvoitteistaan luistajia on leegio, eivätkä läheskään kaikki tule ammattijärjestön tietoon. Pahimmissa tapauksissa yhtiö lopettaa toimintansa ennalta varoittamatta, poistuu viikonlopun aikana ja jättää vuokrakoneet seisomaan, sähkölaskut maksamatta ja työntekijät nuolemaan näppejään.
Rekisteristä sitten selviää, että yhtiön nimellä ei ole maassa edes pankkitiliä puhumattakaan ajan tasalla olevista yhteystiedoista, joiden perusteella saatavia voisi ryhtyä jäljittämään.
- Näitä tapauksia on massoittain, Maribel Batista sanoo.
- Tarvittaisiin kansainvälinen työtuomioistuin, joka voisi jahdata vastuuttomia yrityksiä.
Nopean toiminnan joukot
Batistan esimerkit kertovat paljon kehitysmaan työelämän tyypillisestä piirteestä. Vaikka työlainsäädäntö olisi muodollisesti kunnossa, sen valvonta vuotaa. Osavastuun kantavat viranomaiset, joille yritys on usein ammattiliittoa mieluisampi yhteistyökumppani.
Kun yritys vaihtaa omistajaa, sen vastuut siirtyvät Dominikaanisen tasavallan lain mukaan uudelle omistajalle. Palkka- ja maksurästien perimiseksi olisi tärkeätä olla selvillä todellisista omistussuhteista, mutta todellisuus on teoriaa karumpi.
- Asianajajat joutuvat käytännössä taistelemaan saadakseen yrityksen omistustiedot teollisuusministeriöltä, Maribel Batista huokaa.
Kun yritys kaavailee palkka- ja muiden etujen omatoimista leikkaamista, työntekijöiden kannalta on tärkeätä päästä juttuun kiinni mahdollisimman nopeasti, CNUSin juristi tietää. Näin yritysjohto ei ehdi häivyttää jälkiään eivätkä työntekijät purkaa turhautumistaan huonosti harkittuihin mielenilmauksiin, joista työnantaja saa tekosyyn irtisanomiseen.
CNUS on parhaillaan rakentamassa asianajajaverkostoa, joka pystyisi lähettämään juristin työntekijöiden avuksi heti kun ongelmatilanne syntyy.
- Tavoitteena on saada ainakin yksi asianajaja maan jokaiselle alueelle, jossa ay-liike on edustettuna, Maribel Batista hahmottelee. - Lait antavat meille mahdollisuuden parempaan työntekijöiden suojeluun, jos vain pystymme toimimaan nopeasti.
Sokerityöläisten turha uhraus
Ja työtähän juristiverkostolla riittäisi. Palkkasaatavien peräämisen lisäksi ammattijärjestöillä on parhaillaan käynnissä useita oikeusjuttuja, joiden aiheet vaihtelevat raskaana olevien naisten irtisanomisista järjestäytymis- vapauden loukkauksiin. Vastaajan penkillä on myös viranomaisia ja valtiollisia laitoksia, eikä jutun lopputulos näytä aina valoisalta.
Maribel Batistan raskaimpia työtehtäviä on ollut puolustaa Boca Chicassa lähellä pääkaupunkia toimineen sokeritehtaan työläisiä. He pyörittivät ikivanhaa tehdastaan yli puoli vuotta ilman palkkaa turvatakseen toiminnan jatkumisen. Loppunäytöksessä valkeni, ettei valtiolta tehtaan käyttöoikeudet saanut puertoricolainen yhtiö ollut aikonutkaan jatkaa tuotantoa. Sen sijaan se pimitti palkkarahat ja huolehti siitä, ettei niitä saada myöhemminkään perityiksi.
Puille paljaille jääneet työntekijät ovat raivoissaan.
- He syyttävät myös ammattijärjestöä, vaikka se puolusti tehtaan uudelleen käynnistämistä ja tuki työntekijöitä prosessin aikana, Batista harmittelee.
- Mutta raivon ymmärtää, koska he ovat nyt työttömiä, eikä ole mitään takeita, että he saisivat koskaan palkkojaan.
Dominikaanisessa tasavallassa valtiovalta ei ole rientämässä sokerityöläisten tueksi kuten Suomen valtio Voikkaalle. Boca Chican tehtaan omistaa valtiollinen sokeriteollisuusneuvosto CEA, jonka kassa on tyhjä.
- Pitkän prosessin tuloksena voimme saada tuomioistuimesta myönteisen päätöksen, mutta palkat jäävät silti saamatta, kun ei ole maksajaa, sokerityöläisten juristi summaa.
Vaateyhtiön takinkäännös
- Mutta on meillä myönteisiäkin uutisia, Batista hymyilee. Viime vuoden lopulla Dominikaanisessa tasavallassa toimiva yhtiö joutui ensimmäistä kertaa maksamaan ammattiliitolle korvausta sopimusneuvottelujen estämisestä.
- Se on historiallinen päätös, ja meille tietysti motivoiva.
Vielä historiallisempi hetki elettiin kenties marraskuussa 2005, kun kansainvälinen tekstiilityöväen liitto ITGLWF oli kutsunut Santo Domingon-kongressiinsa vieraaksi paikallisen yhtiön nimeltä Grupo M. Sillä on kotimaansa ja naapurimaan Haitin vapaatuotantoalueilla 15 tehdasta ja yli 19 000 työntekijää. Se on ollut tunnettu myös gansterimaisista otteistaan, joilla se on nujertanut tehtaisiinsa pyrkineen ammattiliittoaatteen.
Tekstiililiiton kokouksessa Grupo M esiintyi rinnan suurimman asiakkaansa, amerikkalaisen jättiyhtiö GAPin kanssa. Dominikaaniyhtiön puolesta kaikki puheenvuorot käytti yhtiön uunituore työelämän suhteiden neuvonantaja Milton Rey Guevara, joka aiemmin toimi vasemmistojohtoisen hallituksen työministerinä.
Vuosia yhtiön kanssa tiukasti kättä vääntänyt Maribel Batista kuunteli hieman sisäänpäin hymyillen Grupo M:n uusia ja yhteistyöhenkisiä linjauksia. Imagostaan tarkat suurasiakkaat, kuten GAP ja farkkuyhtiö Levi Strauss olivat epäilemättä vaikuttaneet tuohon linjanmuutokseen.
Mutta ilman omantunnontuskia osansa kunniasta ottivat myös Maribel ja hänen kollegansa. Heidän toimintansa nosti suuren, mutta tuntemattoman hikipajayhtiön kansainvälisten kuluttajakampanjoiden valokeilaan.
Yläkuva:
Kokemus zona franca -eli vapaatuotantoyritysten vastapuolena on tuonut 38-vuotiaalle juristille Maribel Batistalle niin vankan katu-uskottavuuden, ettei hänen tarvitse enää kärsiä machoilevien johtajien vähättely-yrityksistä.
Alakuva:
Boca Chican sokeritehtaan työntekijät työskentelivät puoli vuotta ilman palkkaa turvatakseen toiminnan jatkumisen. (Jukka Pääkkönen)
SASK auttaa Dominikaanisen tasavallan ay-liikettä yhdistymään. Lue lisää...
