Kirsi Salonen
Kiinan kännykkäteollisuudessa rikotaan työläisten oikeuksia säännöllisesti, todetaan suomalaisten järjestöjen teettämässä tutkimuksessa. Heikoimmassa asemassa ovat maaseudulta tehtaisiin värvätyt siirtotyöläiset.
Kiinan telekommunikaatioteollisuus kasvoi nopeasti 1990-luvulla halvan työvoiman ja suurten kuluttajamarkkinoiden siivittämänä. Kiinassa onkin jo enemmän matkapuhelimia kuin missään muualla maailmassa. Maan suuret teollisuuskaupungit imevät nuoria nopeammin kuin maaseudun pikkukaupungit ehtivät heitä kouluttaa.Vuonna 2003 alan teollisuus työllisti yhteensä 3,2 miljoonaa työntekijää, mikä on yli 7 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Kolme miljoonaa heistä on siirtotyöläisiä, neljä viidennestä naisia.
Finnwatch-verkoston ja Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjan tilaamassa Tehtaalla koko elämä -tutkimuksessa selvitettiin siirtotyöläisten työ- ja elinoloja sekä heidän laillisten oikeuksiensa toteutumista Helmijoen suistoalueella, joka on Kiinan kehittynein talousalue. Institute of Contemporary Observation -kansalaisjärjestön (ICO) tutkimusryhmä haastatteli Nokian suurimman matkapuhelintehtaan Dongguanin ja sen neljän gaungdongilaisen alihankkijan (Perlos, Salcomp, Foxconn ja BYD) työntekijöitä. Nämä viisi tehdasta työllistävät yhteensä 112 000 työntekijää, joista maaseudulta tulleita siirtolaisia on 88 000.
Nokia ohjeet eivät toteudu
Nokia on laatinut itselleen eettiset toimintaohjeet, mutta ei edellytä alihankkijoidensa noudattavan niitä. Raportti väittää, ettei Nokian omakaan toiminta ole täysin ohjeistojen mukaista. Kansainvälisen työlainsäädännön ja Kiinan lainsäädännön vaatimuksetkaan eivät täysin toteudu Nokian ja sen alihankkijoidensa tehtaissa. Ongelmakohtina ovat palkkauksen eriarvoisuus, työntekijöiden syrjintä, yhdistymisvapauden puuttuminen, minipalkkojen alitukset sekä sosiaaliturvan puutteet.
Nokia ja sen alihankkijat Kiinassa käyttävät vuokratyövoiman palkkaamiseen yksityisiä työnvälitystoimistoja. Niiden kautta palkatut työntekijät ovat pääasiassa siirtotyöläisiä, jotka tekevät samaa työtä kuin tehtaan varsinaiset työntekijät - huomattavasti heikommalla palkalla ja huonommin eduin. Nokian tuotteita valmistavatkin pääasiassa työntekijät, joilla ei ole työsopimusta Nokia kanssa, toteaa raportti.
Maaseudulta kaupunkeihin muuttavat siirtotyöläiset ovat olleet Kiinan teollisuuden valttikortti ja tehtaiden porteilla on ollut viime vuosiin asti jonoksi asti työnetsijöitä. Yritykset käyttävät asiaintilaa häikäilemättä hyväkseen ja palkkaavat suuren osan työvoimastaan välitysfirmojen kautta.
- Vakituiselle työvoimalle pitää taata sosiaaliturva. Välittäjien kautta hankituille siirtotyöläiselle ei, perustelee IOC:n tutkija Liu Kaiming. Hänen mukaansa kaikki tehtaat palkkaavat mieluiten nuoria, köyhiä tyttöjä maaseudulta.
Ylitöitä tehdään tutkimuksen kohteena olleissa tehtaissa työlainsäädännön asettamista rajoista piittaamatta, selviää raportista. Kaikissa tutkituissa tehtaissa ei myöskään maksettu työntekijöille Kiinan lainsäädännössä määritellyn minimipalkan mukaista palkkaa. Lisäksi palkkauskäytännöt syrjivät vuokratyövoimaa, todetaan raportissa.
Kiinassa yritysvastuu voi olla pakkaus ihmisoikeuksille
Vaikka työntekijöiden oikeuksista puhuminen on Kiinassa vielä hankalaa, IOC pyrkii auttamaan Kiinan kaakkoisosassa työskenteleviä siirtotyöläisiä ja tarjoaa heille koulutusta muun muassa yhteiskunnallisissa ja terveysasioissa.
- Vapaiden ammattiliittojen perustaminen on Kiinassa erittäin vaarallista, vaikka se onkin sallittu sekä Kiinan lainsäädännön että maan ratifioimien kansainvälisten sopimusten nojalla. Siksi puhumme kommunikaatiosta kun tarkoitamme edunvalvontaa. Virallisesti autamme työntekijöitä olemaan paremmin yhteydessä johtoportaaseen, kertoo Liu Kaiming.
Ihmisoikeudet on toinen asia, joista ei Kiinassa kannata puhua avoimesti. Liun mukaan yritysten yhteiskuntavastuun yleistyminen länsiyritysten vaatimuksissa voi kuitenkin vaikuttaa positiivisesti maan ihmisoikeustilanteeseen.
- Yritysten yhteiskuntavastuu on vain pakkaus ihmisoikeuksille, sisältö pitää vielä luoda. Ay-liikkeen ja järjestöjen pitäisi käyttää hyväkseen tätä nyt vallitsevaa pr-puhetta. Sekä hallitus että yhteiskunta ovat huolissaan liike-elämän menestyksestä. Yritysvastuun avulla voidaan saavuttaa tuloksia, jos ihmiset saadaan mielikuvien tasolla vakuutettua siitä, etteivät länsimaiset kuluttajat hyväksy ihmisoikeusrikkomuksia, sanoo Liu.
Työvoimapula asettaa paineita sosiaalipolitiikalle
Kiinaa uhkaa yllättävä ongelma: työvoimapula. Maassa on 23 prosenttia maailman työvoimasta, mutta yhden lapsen politiikan seurauksena suuri osa siitä on 1980-luvulla syntyneitä, eikä kaupungeissa enää juurikaan ole vapaata työvoimaa. Raportin mukaan pelkästään Helmijokilaakson alueelle tarvittaisiin arvioilta 2 miljoonaa uutta työntekijää. Raporttia varten haastatellut työntekijät kertoivatkin, että työnhakijoilla on nyt entistä paremmat mahdollisuudet valikoida työpaikkansa.
Kiinan viranomaisten mukaan viimeisten 12 vuoden aikana Helmijokisuiston alueen työntekijöiden palkat ovat nousseet 15 prosenttia. Samalla kuitenkin kuluttajahinnat ovat nousseet 150 prosenttia. Paikallishallinnon tasolla Kiinan suurimpia ongelmia onkin siirtotyöläisten tukeminen, toteaa Liu.
Liun mukaan Kiinassa puhaltavatkin muutoksen tuulet. - Lakot ovat lisääntyneet huimasti viime aikoina. Uuden sukupolven nuoret ovat koulutetumpia ja tiedostavampia kuin vanhempansa, ja siten myös tietoisempia työoloista.
Liu uskoo, että maan keskushallinto on nyt entistä avoimempi keskustelemaan ihmis- ja työoikeuksista.
- Täytyy kuitenkin muistaa, että Kiinassa tavoitteisiin päästään useimmiten vain kiertokautta - asioista ei voi aina puhua suoraan. Esimerkiksi juuri ihmisoikeudet on jo sananakin sensitiivinen. Kiinassa ei aina noudateta lakia, vaan ideoita. Siksi siellä toimiminen vaatii erityistä varovaisuutta, hän sanoo.
Kuva: Tutkija Liu Kaiming. (Jukka Pääkkönen)
