Päivi Pöyhönen
Elokuvassa Maria - Full of Grace nuori nainen nimeltä Maria on töissä kolumbialaisella ruusuviljelmällä. Maria tulee raskaaksi eikä töykeä esimies päästä pahoinvoivaa naista saniteettitiloihin. Maria suivaantuu ja ottaa monotonisesta työstä lopputilin. Elokuva voisi olla yhtä hyvin todellisuutta. SASKin taustaselvitys leikkokukkien ja -vihreiden tuotannosta ja kaupasta kuvaa kukkaviljelmien arkea eri puolilla maailmaa.
- On yllättävää, miten niinkin yksinkertaisen tuotteen kuin kukan takana on todella moniportainen tuotanto- ja jakeluketju. Mielestäni on jo aika, että Suomessakin aletaan kiinnittää huomiota työoloihin ketjun alkupäässä kehitysmaissa, toteaa Sonja Väinölä, joka laati SASKille selvityksen leikkokukkien ja -vihreiden tuotannosta ja kaupasta. Selvityksen mukaan leikkokukkien maailmanmarkkinat ovat kansainvälistyneet viime vuosikymmeninä. Eurooppaan tuodaan kukkia pääasiassa Afrikasta, Pohjois-Amerikkaan Latinalaisen Amerikan maista kuten Kolumbiasta ja Ecuadorista ja aasialaiset kukkamarkkinat katetaan Aasian ja Tyynenmeren maista tulevilla kukilla.
Kansainvälistymisestä huolimatta useat kukkienkuluttajamaat ovat yhä pitkälle omavaraisia. Suomen markkinoille kukista kolmasosa tulee ulkomailta. Kehitysmaissa kasvatettujen kukkien osuus on kuitenkin selvässä kasvussa.
- Etelässä halvalla tuotettu kukka tulee yhä vahvemmin markkinoille ja suomalaiset tuottajat joutuvat mukautumaan yhä enemmän kiristyvään kilpailuun, sanoo Sonja Väinölä.
Euroopan kukkamarkkinoita pyörittää Hollanti, jonka kukkahuutokaupoissa lyödään lukkoon kukkien hintataso. Hollannin kautta eteenpäin kulkevat lähes kaikki kehitysmaissa kasvatetut Eurooppaan myytävät kukat - suurin osa myös Suomen tuontikukista on peräisin Hollannista.
Kukkien viljely lisää kehitysmaiden työllisyyttä
SASKin selvityksen mukaan maailman leikkokukkien kauppa on keskittynyt tiettyihin lajeihin ja maihin. Maailman suosituin kukka on ruusu ja sen suurimmat viejämaat ovat Hollanti, Kolumbia, Ecuador ja Kenia.
Suotuisa ilmasto, tehostuneet kuljetukset ja halpa työvoima ovat siirtäneet kukkien kasvatusta etelän maihin. Kehitysmaissa kasvatetun kukan myyntihinta jää selvästi matalammaksi kuin vastaavan hollantilaiskukan hinta. Se pysyy kuitenkin tasaisempana kuin perinteisten viljelykasvien, kahvin tai teen, hinta.
Kukkien kasvattaminen työllistää kehitysmaissa arvioiden mukaan yli 200 000 ihmistä. Tämän lisäksi kukkaviljelmät tarjoavat työpaikan epäsuorasti kymmenille tuhansille muille kuten pakkaajille ja kuljettajille. Kukat vaativat enemmän työvoimaa hehtaaria kohden kuin perinteiset viljelykasvit, esimerkiksi banaani.
Pohjoisten viljelymaiden ongelmiksi ovat muodostuneet kallis ja vähiin käyvä viljelymaa sekä huikeat energiakulut. Myös korkeat työvoimakustannukset murentavat kilpailukykyä, sillä ne muodostavat jopa kolmanneksen kukkatuotannon kokonaiskuluista. Kenialaisen kukan kuluista taas puolet syntyy lentorahdista ja markkinoinnista.
Kukkaviljelmien työoloissa puutteita
SASKin selvityksen mukaan suuri osa etelän viljelmistä on länsimaalaisten yhtiöiden omistuksessa. Erityisesti hollantilaiset ja englantilaiset sijoittajat ovat innostuneet investoimaan leikkokukkiin. Suurin osa viljelmillä työskentelevistä on nuoria, alle 35-vuotiaita naisia. Heidän palkkansa jää matalammaksi kuin miehillä, jotka toimivat usein työnjohtajina ja esimiehinä.
Naisten työsuhteet ovat epävakaita ja heitä palkataan usein määräaikaisiin tai kausiluontoisiin tehtäviin. Raskaana olevien naisten on vaikea löytää työtä, sillä äitiyslomakorvaukset halutaan kiertää. Pitkälle iltaan venyvät työvuorot tekevät liikkumisen vaaralliseksi; kukkaviljelmillä esiintyykin seksuaalista väkivaltaa ja hyväksikäyttöä.
Kukkaviljelmillä käytetään lapsityövoimaa niin Afrikassa kuin Latinalaisessa Amerikassakin. Vaikka tuottajamaiden lainsäädäntö kieltäisi lapsityövoiman käytön, ikärajat saattavat poiketa huimastikin ILO:n sopimuksista. Esimerkiksi Kolumbian työlainsäädäntö sallii 12-17 -vuotiaiden työskentelyn päiväsaikaan sellaisissa tehtävissä, jotka eivät vaaranna lasten terveyttä tai henkistä hyvinvointia.
Yleistä kehitysmaiden kukkatuotannolle on myös vihamielisyys ammatillista järjestäytymistä kohtaan. Ammattiyhdistykseen liittyneiden työntekijöiden irtisanomiset ja heidän nimiensä päätyminen mustalle listalle on arkipäivää. Eräissä maissa kuten Keniassa ay-liike on vähitellen saamassa jalansijaa, ja kukkaviljelmille on neuvoteltu työehtosopimukset.
Lisänä terveys- ja ympäristöongelmat
Selvityksen mukaan kehitysmaissa ympäristö- ja työsuojelulainsäädäntö ei juurikaan rajoita leikkokukkaviljelmien toimintaa. Kehitysmaissa on usein lupa käyttää sellaisia torjunta-aineita ja kemikaaleja, jotka on pohjoisessa kielletty terveydelle ja ympäristölle vaarallisina.
Tarkempia tietoja kasvinsuojeluaineiden käytöstä kukkateollisuudessa on vaikea saada, mutta kukkien kasvattajat käyttävät useita erilaisia lannoitteita, torjunta-aineita ja kasvuliuoksia. Yksi myrkyllisimmistä käytetyistä aineista on metyylibromidi, joka tunnetaan myös otsonikerroksen tuhoajana.
Torjunta-aineet voivat aiheuttaa syöpää, sikiön epämuodostumia sekä lisääntymis- ja hermostollisia vaurioita. Altistumista tapahtuu erityisesti kasvihuoneissa, joissa käytetään 130 erilaista kemikaalia. Erään tutkimuksen mukaan Ecuadorissa yli puolella kukkatyöntekijöistä oli myrkytysoireita kuten päänsärkyä ja huimausta. Toisen tutkimuksen mukaan Kolumbiassa naistyöntekijöiden raskaaksi tuleminen on vaikeutunut.
Kukkaviljelmillä käytetyt kemikaalit saastuttavat helposti maaperän, joet ja pohjavedet. Leikkokukkien kasvatus vaatii lisäksi runsaasti vettä, mikä on alentanut vedenpinnan tasoa monissa tärkeissä vesistöissä kuten Kenian Naivashan alueella. Myös lähiyhteisöt kärsivät käyttöveden vähentymisestä ja ovat jopa joutuneet myymään maansa kukkaviljelmien käyttöön.
Vaikka leikkokukkaviljelmillä käytetyt kemikaalit voivat olla erittäin haitallisia yksittäisten ihmisten ja lähiympäristön kannalta, joidenkin tutkimusten mukaan kukkien kasvattaminen etelässä on jopa lentorahti mukaan lukien ympäristöystävällisempää kuin pohjoisessa, sillä tekovaloon ja lämmitykseen tarvitun energian tuottaminen kuormittaa raskaasti ympäristöä.
Kukkien sertifiointia yhtenäistetään
Vähittäiskauppaketjut ostavat kukkansa usein suoraan tuottajalta. Kun kukan matka viljelijältä kuluttajalle on mahdollisimman suora, kaupat voivat varmistua paremmin kukkien tuoreudesta ja tuotanto-olosuhteita. Kukkateollisuutta säätelemään onkin syntynyt monia eri taustaisia toimintaohjeita. Yksi tunnetuimmista on Hollantilainen MPS (Milieu Programma Sierteelt), joka arvioi yrityksiä käyttäen monia kansainvälisiä standardeja. Toisaalta esimerkiksi Keniassa monet suurviljelijät soveltavat kolmeakin sertifiointijärjestelmää samanaikaisesti.
Parhaillaan kukka-alan toimijat kehittelevätkin uutta kansainvälistä Fair Flowers and Plants (FFP) -merkkiä, jolla luotaisiin yhtenäiset kriteerit kukkien tuotannolle. Tähän reilujen kukkien merkkiin tähtäävät neuvottelut pyritään saamaan päätökseen vuoden 2005 aikana. Merkki yhdistäisi aiemmat toimintaohjeet yhdeksi yhteiseksi sertifiointijärjestelmäksi ja helpottaisi kukkakauppiaiden toimintaa.
Kuva: Kukkatyöläisiä lounastauolla Etelä-Afrikassa. (Cedric Nunn)
