Anni Haataja
Suomalainen urheilukampanja on osa maailmanlaajuista Play Fair at the Olympics
-kampanjaa, joka on yksi suurimmista työntekijöiden perusoikeuksien puolesta koskaan järjestetyistä kampanjoista. Erityiseksi kampanjan tekee se, että siinä ammattiliitot ja kansalaisjärjestöt ovat yhdistäneet voimansa, toteavat Clean Clothes -kansalaisjärjestön Jeroen Merk ja tekstiili-, vaatetus- ja jalkinealan kansainvälisen ammattijärjestön Doug Miller.
Hollantilainen Jeroen Merk on ollut urheilukampanjassa mukana sen suunnitteluvaiheesta lähtien. Jeroen on seurannut Clean Clothes- kampanjaa (CCC) 1990-luvun alkupuolelta saakka ja tammikuussa 2003 hän aloitti työskentelyn CCC:ssä urheilukampanjan parissa. Työnteon ohella Jeroen valmistelee väitöskirjaa Sussexin yliopistossa aiheenaan urheilukenkätuotanto.
Haastattelun aluksi Merk muistuttaa urheilukampanjan erikoispiirteistä:
- Urheilukampanja eroaa monista muista 'anti-sweatshop'-kampanjoista siinä mielessä, että sen ensisijaisina kohteina eivät ole suuret urheilubrändit kuten Nike tai Adidas. Näiden sijasta kohteina ovat pienemmät merkit, niin sanotut 'B-brändit', kuten Asics, Fila, Kappa, Lotto, Mizuno, Puma ja Umbro. Koska nämä vähemmän tunnetut merkit eivät ole olleet aikaisemmin kampanjoinnin kohteena ne ovat tehneet hyvin vähän jos mitään työolojen parantamiseksi.
Ovatko ammattiliitot ja kansalaisjärjestöt viimein löytäneet toisensa?
Toiseksi kampanjan erityispiirteeksi Merk nimeää yhteistyön kansalaisjärjestöjen ja ay-liikkeen kesken. Usein nämä kaksi tahoa nähdään kilpailuasemissa toistensa kanssa eivätkä tunteet puolin jos toisin aina ole luoneet parhaita edellytyksiä yhteistyölle. Kampanjassa mukana olevat Oxfam, CCC ja kansainväliset ammattiliitot ovat kuitenkin kokeneet, että kaikkien osapuolten yhteinen tavoite, työntekijöiden perusoikeuksien kunnioittaminen urheiluväline- ja vaatetuotannossa, on parhaiten saavutettavissa yhteistyön kautta.
ITGLWF:n projektikoordinaattori Doug Miller muistuttaa, että yhteistyöstä huolimatta ammattiliitoilla ja kansalaisjärjestöillä on edelleen erilliset tehtävät ja tavoitteet.
- Kampanjan puitteissa ammattiliitot ja kansalaisjärjestöt ovat olleet ennennäkemättömän läheisessä yhteistyössä ja yleisesti ottaen yhteistyö on sujunut hyvin. Eroavaisuuksia kuitenkin löytyy. Siinä missä ammattiliitot pyrkivät pääsemään vuoropuheluun yhtiöiden kanssa kampanjoinnin kautta, useat kansalaisjärjestöt kokevat ensisijaiseksi tehtäväkseen kampanjoinnin yrityksiä vastaan. On myös muistettava, että kansalaisjärjestöt eivät edusta työntekijöitä. Kansalaisjärjestöjen tuki on kuitenkin korvaamatonta järjestäytymättömien urheiluväline- ja vaatetyöntekijöiden työolosuhteiden selvittämisessä, sanoo Miller.
Yhteinen kampanja tarjoaakin ammattiliitoille ja kansalaisjärjestöille mahdollisuuden oppia toisiltaan.
- Urheiluväline- ja vaatetusala on varsin naisvaltaista ja vieläkin usein miesjohtoisilla ammattiliitoilla on gender-asioissa opittavaa kansalaisjärjestöiltä, Miller muistuttaa.
Osa yrityksistä ryhdistäytynyt
Ateenan olympialaisten yhteydessä aloitettu kampanja on ollut varsin näkyvä.
- Tapahtumia on järjestetty yli kolmessakymmenessäviidessä maassa, niin pohjoisella kuin eteläisellä pallonpuoliskolla. Toiminnan muodot ovat vaihdelleet työntekijöiden vierailuista lakkovartioihin ja mielenosoituksista työntekijöiden vaihtoehtoisiin olympialaisiin. Lukuisat ihmiset ovat lähettäneet työolojen parantamista vaativia sähköposteja kohdeyrityksille, kertoo Merk.
Kyseessä onkin jo nyt yksi suurimmista koskaan maailmanlaajuisesti järjestetyistä kampanjoista työntekijöiden perusoikeuksien puolesta. Joitakin parannuksia on jo saavutettu.
- Euroopan parlamentti on hyväksynyt kampanjan päämääriä tukevan päätöslauselman. Kohdeyrityksistä Puma, Asics, Mizuno ja Umbro ovat osallistuneet rakentaviin keskusteluihin työntekijöiden perusoikeuksien takaamisesta yhdessä kampanjan järjestäjien kanssa, Merk kertoo.
Miller arvelee, että juuri kampanjan maailmanlaajuinen näkyvyys on pakottanut jotkut kohdefirmoista reagoimaan siihen tosissaan.
- Urheilumerkeille brändi-imago on ensisijaisen tärkeässä asemassa. En usko, että ilman kampanjan mukanaan tuomaa uhkaa negatiivisesta julkisuudesta yhtiöt olisivat halukkaita parantamaan työntekijöidensä asemaa. On kuitenkin muistettava, että tähän mennessä nekin yhtiöt, jotka ovat reagoineet kampanjaan, ovat tehneet näin pääasiassa paperilla. Todellinen haaste on saada aikaan pysyviä parannuksia alihankintayritysten työläisten työoloihin, Miller pohtii.
Olympiakomitea on yhteistyöhaluton
Siinä missä joidenkin kohdeyritysten kanssa on tapahtunut määrättyä edistystä Kansainvälinen Olympiakomitea (IOC) on suhtautunut kampanjaan kielteisesti ja ylimielisesti. Se muun muassa kieltäytyi vastaanottamasta yli puolen miljoonan ihmisen allekirjoittaman kampanja-adressin.
- Jotkut kansalliset olympiakomiteat ovat suhtautuneet kampanjaan positiivisemmin mutta itse IOC on haudannut päänsä hiekkaan ja kieltäytynyt näkemästä kytköstä olympialaisten ja urheiluväline- ja vaatevalmistajien alihankkijoiden työolojen välillä. Jatkossa kampanjassa tuleekin tutkia tarkemmin virallisten olympiatuotteiden alkuperää, Miller toteaa.
Myöskään urheiluväline- ja vaateyritysten kansainvälinen liitto ei ole reagoinut kampanjaan tyydyttävästi. Paljon työtä on siis jäljellä ennen vuoden 2008 Pekingin olympialaisia, jotka ovat kampanjan varsinainen tähtäin.
Jeroen Merk on kirjoittanut aiheesta artikkelin Regulating the Global Athletic Footwear Industry: The Collective Worker in the Product Chain, joka on julkaistu Assassin, Wiganin & van der Pijlin teokseen Global Regulation. Managing Crises After the Imperial Turn (Basingstoke: Palgrave, 2004)
Yläkuva: ITGLWF:n projektikoordinaattori Doug Miller. (Jukka Pääkkönen).
Alakuva: Urheilukampanja sai suurta näkyvyyttä Ateenan olympialaisten yhteydessä. (Oxfam).
