Walton Pantland
Eteläafrikkalaisen Hadecon kukkatilojen työntekijöiden oikeuksia poljetaan monin tavoin. Paikalliset liitot ovat kuitenkin liian pieniä ajaakseen jäsentensä asiaa tehokkaasti.
Tavatessani Letty Maredin, 25, hänellä on päällään Maattomien liikkeen tulipunainen t-paita. Maattomien liike on radikaali sosiaalinen liike, jonka uhkauksia maan valloittamisesta ja asuttamisesta maanviljelijät ja hallitus pelkäävät. "Maata! Ruokaa! Maata!" huutaa T-paidan iskulause. Ne ovat kriittisiä teemoja maaseudulla, jossa voimatasapaino ei ole juuri vaihdellut demokratian koiton jälkeen. Mustilla on ollut enemmistöhallinto jo kymmenen vuotta, mutta Maredi ja muut hänen kaltaisensa ovat yhä maattomia ja valkoisten maanomistajien armoilla.
Letty Maredi asuu ja työskentelee perheensä kanssa Hadeco-yrityksen omistamalla tulppaanitilalla. Tila sijaitsee Belfastin ulkopuolella Mpumalangassa, 200 kilometriä Johannesburgista itään. Belfast on pieni kaupunki, joka tunnetaan perhokalastuksesta ja tulppaaninviljelystä. Molemmat kiinnostavat turisteja.
- Tilan työntekijät haluaisivat vaatia maaoikeuksiaan takaisin, kertoo Maredi. He eivät kuitenkaan tiedä, kuinka heidän tulisi asiassa menetellä. Apartheidin aikana riistettyjen maiden palauttamista valvoo maanjakokomissio. Komissiota kritisoidaan sen hitaudesta ja siitä, että se maksaa maista maanviljelijöille markkinahintojen mukaan, ennen kuin ne palautetaan yhteisölle.
Kukat tärkeä vientituote Etelä-Afrikalle
Etelä-Afrikan kukkateollisuus keskittyy kahteen osaan maata. 300 kilometrin säteellä Johannesburgista viljellään pääasiassa ruusuja, krysanteemeja ja neilikoita. Noin puolet kukista jää virkeille kotimaan markkinoille. Vientiin menevistä 80 prosenttia myydään Euroopan unionin alueelle, loput Yhdysvaltoihin ja Japaniin.
Tilanne toisella leikkokukka-alueella, Länsi-Kapmaalla on monin tavoin erilainen. Sen tuotteita ovat luonnonvaraiset kukat, sillä alue on yksi maailman kuudesta kukkaparatiisista.. Alueella on tuotettu kukkia jo sadan vuoden ajan ja tapana on ollut, että paikalliset yhteisöt keräävät kukat. Kukkien kysynnän kasvaessa viljely on kuitenkin lisääntynyt.
Kotimaan markkinoille menevät kukat huutokaupataan Multiflorassa Johannesburgissa, hollantilaisen Alsmeerin mallin mukaisilla kukkamarkkinoilla. Suurimmat kasvattajat omistavat Multifloran yhteisesti. Kukat saapuvat yön aikana ja huutokauppa alkaa aamuseitsemältä. Yhteentoista mennessä suurin osa on jo myyty ja kuljetettu pois.
Useimmat kukkatilat ovat pieniä ja työllistävät alle 20 työntekijää. Yksi suuryritys, Hadeco, hallitseekin Etelä-Afrikan markkinoita. Sillä on seitsemän maatilaa ja laboratorio, jossa risteytetään kukkia. Se myy vuosittain 100 miljoonaa kukkasipulia ja 40 miljoonaa kukkaa. Parhaiten Hadeco tunnetaan Eurooppaan vietävistä amaryllisristeytyksistä.
Liitoilla on paljon työtä ja vähän resursseja
Hadecon maatilojen tuotteet tuodaan päätilalle Little Fallsiin, 50 kilometriä Johannesburgista länteen. Siellä ne arvioidaan, lajitellaan ja lähetetään joko kotimaan markkinoille tai pakataan vientiä varten.
Little Fallsin maatilan työntekijät ovat järjestäytyneet Maatyöntekijöiden liittoon (NUF). Liitto kuuluu keskusjärjestö NACTU:n, jolla on juurensa Steve Bikon mustan tietoisuuden liikkeessä. Itsenäisyyttään korostavat NACTU-liitot kärsivät henkilöstöpulasta - NUF:lla on vain kolme työntekijää.
Toinen alalla toimiva liitto, Elintarviketyöntekijöiden liitto FAWU kuuluu puolestaan maan suurimpaan keskusjärjestöön COSATU:n. Se on läheisessä yhteydessä hallituspuolueeseen, Afrikan kansalliskongressiin (ANC). Huolimatta liittojen hyvistä suhteista jäsenistön keskuudessa esiintyy toisinaan poliittisia jännitteitä.
Maatyöntekijöiden liiton puheenjohtaja Zacharias Mohanoen mukaan Hadeco yrittää murskata ammattiyhdistysliikkeen. Työnantaja tunnusti NUF:n työntekijöitä edustavaksi liitoksi vuonna 2001, kertoo Mohanoe. - Tämän jälkeen Hadecon johtajat kuulustelivat liiton jäseniä ja vaativat heitä jättämään liiton, hän jatkaa.
Liiton jäseniä kuritettiin pienien rikkeiden, kuten tottelemattomuuden tai töistä myöhästymisen vuoksi. Joitakin erotettiin epäoikeudenmukaisesti, kertoo Pauline Mokone, joka on liiton varapuheenjohtaja sekä Little Falls -maatilan laboratorion esimies ja luottamusmies.
Tällaisten tapausten kanssa taisteleminen on kuluttanut liiton aikaa ja resursseja, ja se menetti neuvotteluoikeutensa ja asemansa työntekijöiden enemmistöä edustavana liittona.
- Palkkaus ja olosuhteet ovat heikkoja, kertovat luottamusmiehet Moses Manganyi ja Edward Tshankoma. Manganyi uskoo, että johto siirsi hänet pois maatilalta ja antoi hänelle työn mustien asuma-alueen siivojana hillitäkseen hänen ay-aktivismiaan.
- Mangavi on liiton selkäranka. Ilman häntä emme selviytyisi, sanoo Mohanoe.
Eläkkeelle ja kodittomaksi
Hadecon tilalla Belfastissa vallitsee rauhallinen ilmapiirija työntekijöiden asunnot näyttävät suhteellisen laadukkailta. Työntekijöiden elinolosuhteet ovat Etelä-Afrikassa yleisesti huonoja, mutta tämän tilan vanhat talot ovat siedettäviä. - Kivoja, mutta pieniä, kuten Letty Maredi sanoo.
Samaa mieltä on Rose Sibanyem, 53-vuotias teetyöläinen. Hän on asunut ja työskennellyt tilalla aviomiehensä kanssa vuodesta 1970.
- Kyllä, talot ovat kivoja, hän kertoo afrikaansin kielellä. - Mutta kun mieheni kuolee ja olen liian vanha työskennelläkseni tilalla, minun täytyy lähteä sieltä pois.
Rose pääsee eläkkeelle 60-vuotiaana, ja menettää oikeutensa asua maatilalla. Tuolloin hänen täytyy jättää talo, joka on ollut hänen kotinsa yli 35 vuoden ajan. Noin 250 euron eläkekorvauksella hänen tulee löytää asunto mustien asuinalueelta Belfastin lähistöltä.
Elizabeth Simelane, 52, vahvistaa tämän. Elizabeth on ollut tilalla 36 vuoden ajan. Sen jälkeen kun hänen aviomiehensä kuoli, yhtiö on pidättänyt osan hänen ansiostaan asumiskuluina. Elizabethille ei ole kerrottu, ovatko pidätykset vuokranmaksua vai kenties talon osamaksua. Elizabeth kuitenkin olettaa, että 60-vuotiaana hänenkin on lähdettävä.
- Minne minä sitten menen, gogo, mummo ilman miestä, hän kysyy.
Tällä maatilalla enemmistö työntekijöistä ei kuulu ammattiliittoon. NUF:n luottamusmies Isaac Tholoe kertoo johdon pelotelleen työntekijöitä täällä samalla tavoin kuin Little Fallsin tilallakin. Useat työntekijät eivät pidä liittoon kuulumista tarpeellisena. - He ottavat rahamme eivätkä tee mitään, sanoo eräs työntekijöistä.
Työntekijät ovat luultavasti oikeassa - 200 kilometrin päässä sijaitseva vähäisin resurssein toimiva liitto ei voi tehdä paljoakaan heidän eteensä. NUF on jo toinen liitto joka pyrkii saamaan tilan työntekijät järjestäytymään.
Leikkokukkateollisuus käyttää runsaasti torjunta-aineita. Kukkien on näytettävä täydellisiltä, joten tuholaiset torjutaan huolellisesti. Koska kyseessä ei ole ruoantuotanto, torjunta-aineiden käyttöä ei valvota. Hadecon työntekijät Belfastissa kertoivat, että he levittävät torjunta-aineita ilman suojavarusteita. Todisteita väitteelle ei ole, mutta todennäköisesti näin toimitaan ainakin osalla maan kukkatiloista.
Työtaistelu kolhaisi esimerkkitilan mainetta
Etelä-Afrikan monet kaivokset ovat käyneet viime vuosina taloudellisesti epäkannattaviksi, kun Etelä-Afrikan randi on vahvistunut dollariin nähden. Samaan aikaan kaivoksissa joudutaan kaivamaan jopa kolmen kilometrin syvyyteen, sillä maanpintaa lähempänä olevat suonet on jo kaivettu tyhjiin. Yksi maan suurista kullan tuottajista, kaivosyhtiö Anglo Gold, aloitti yhteiskunnallisen vastuun esimerkkitapaukseksi kehutun Living Gold -projektin turvaamaan kaivosalan lamasta kärsineelle yhteisölle kestävän toimeentulon. Projektilla työllistettiin 250 aiemmin irtisanottua kaivostyöntekijää vientiruusuja kasvattavalle tilalle.
Tarinalla on kuitenkin toinenkin puoli, sanoo<kursiivi> Molekon Phaked, Elintarviketyöntekijöiden liiton järjestötyöntekijä Johannesburgissa.
- Projektin viralliset tavoitteet ovat hyviä, mutta ne ovat muuttuneet. Alkuperäiset sosiaalisen vastuun tavoitteet ovat jääneet ja projekti on nyt selkeästi voiton tavoitteluun perustuvaa. Työntekijät siirrettiin työvoimanvuokraus- eli reppufirmojen palkkalistoille. Nämä yritykset ovat maassa yhä kasvava ongelma. Työolot ja palkkaus ovat jo entuudestaan huonot ja nyt työntekijöiden ja työnantajien välille asetettiin väliportaaksi esimiehet, kertoo Phakedi.
Esimiehet ja johtajat ovat maatilan palkkalistoilla ja työntekijät johtajilta ohjeensa saavan reppufirman listoilla. Tämä on synnyttänyt epäselvyyttä siitä, mikä taho ohjeet itse asiassa antaa. Työntekijät turhautuivat, aloittivat villin lakon vuonna 2004 ja heidät erotettiin.
Phakedi on varovainen käyttäessään termiä "lain suojaa vailla oleva työtaistelu". Lakon syinä olivat työsuhteen ehdot, palkkaus ja työsuojelu. Liitto taistelee, jotta erotetut työntekijät otettaisiin takaisin tehtäviinsä.
Living Gold on osa Flower Label -sertifiointiohjelmaa. Se sisältää kansainvälisen eettisen toimintaohjeen, joka pyrkii varmistamaan, että tuottajat noudattavat työehto-, sosiaalisia, työsuojelu- ja ympäristöstandardeja. Toimintaohje noudattelee ILO:n työelämän perusoikeuksia ja sisältää ohjeet torjunta-aineiden käytöstä, suojavarustuksesta ja työntekijöiden koulutuksesta. Ohjelmaan kuuluminen on hyödyksi EU-markkinoilla. Useat paikalliset tuottajat kuitenkin erotettaisiin ohjelmasta, jos heidän toimintansa tulisi julkiseksi, Phakedi uskoo.
Ne näyttävät kauniilta ja tuoksuvat hyvälle. Mutta meidän viehtymyksemme kukkaloistoon peittää alleen tuotannonalan, joka usein riistää työntekijöitään ja myrkyttää ympäristöään.
Suomennos: Pauliina Koponen
Yläkuva: Hadecon työntekijöitä kukkaviljelmillä. (Cedric Nunn)
Alakuva: Luottamusmies Moses Manganyi. (Cedric Nunn)
