Anni Haataja
Monikansalliset yhtiöt ja niiden hankintaketjut aiheuttavat ammattiliitoille yhä enemmän päänvaivaa. Yli kymmenen vuotta kansainväliset ammattijärjestöt ovat tavoitelleet globaaleja raamisopimuksia työntekijöiden perusoikeuksien turvaamiseksi.
Viisi kansainvälistä ammattiliitoa on solminut globaaleja raamisopimuksia monikansallisten yhtiöiden kanssa. Sopimusten muoto ja sisältö vaihtelevat mutta yhteisenä lähtökohtana on ILO:n työelämän perusoikeuksien takaaminen firman ja sen alihankkijaverkoston työntekijöille. Perusoikeudet takaavat oikeuden järjestäytyä ja solmia työehtosopimuksia ja kieltävät pakko- ja lapsityön, sekä syrjinnän. Suurin osa valtioista ei ole ratifioinut ILO:n työelämän perusoikeuksia ja sellaistenkaan valtioiden osalta, jotka ovat ne ratifioineet ei käytössä ole minkäänlaisia mekanismeja niiden noudattamisen valvomiseksi. Tämän takia ILO:n määrittelemien perusoikeuksien sisällyttämistä monikansallisten yritysten allekirjoittamiin raamisopimuksiin voidaan pitää edistysaskeleena.
Ensimmäinen raamisopimus solmittiin ranskalaisen Danonen ja ruoka-alan kansainvälisen ammattiliiton IUF:n välillä vuonna 1989. Nyt raamisopimuksen on allekirjoittanut jo yli kolmekymmentä yhtiötä, esimerkiksi Chiquita, H&M ja IKEA. Yksikään suomalaisyhtiö ei ole allekirjoittanut raamisopimusta kun taas esimerkiksi viisi ruotsalaista suuryritystä on tämän tehnyt. Suomalaiset ammattiliitot ovat vuodesta 2002 lähtien suostutelleet laihoin tuloksin Nokiaa aloittamaan neuvottelut metallialan kansainvälisen liiton IMF:n kanssa raamisopimuksen laatimiseksi.
Sopimukset koskevat myös alihankkijoita
Kuluja pienentääkseen monikansalliset yritykset ulkoistavat yhä suuremman osan varsinaisesta tuotannostaan halvan tuotannon maissa sijaitseville alihankkijoille. Esimerkiksi Nike onkin pelkkä tuotenimi. Se hoitaa itse ainoastaan tuotteidensa suunnittelun ja markkinoinnin, kun varsinainen tuotanto tapahtuu Indonesian ja Vietnamin kaltaisissa maissa, joissa työntekijöiden perusoikeuksia poljetaan usein häikäilemättömästi.
Alihankintaketjujen monimutkaistuessa firmat väistävät usein itseensä kohdistuvan kritiikin irtisanoutumalla alihankkijoidensa tekemisistä. Ensiarvoisen tärkeää onkin, että raamisopimukset koskevat niin firman suoraan kuin alihankkijoiden kautta palkkaamia työntekijöitä. Se, miten raamisopimuksen allekirjoittanut yhtiö lupaa toimia sopimusta mahdollisesti rikkovia alihankkijoita kohtaan, vaihtelee sopimuksittain.
Esimerkiksi Chiquitan yhdessä IUF:n ja Colsiban (Coordination of Latin American Banana Workers Unions) kanssa allekirjoittamassa raamisopimuksessa yhtiö lupaa tulkinnanvaraisesti, että se vaatii alihankkijoidensa noudattavan sopimuksen ehtoja riippuen "monista tekijöistä kuten Chiquitan suhteellisesta vaikutusvallasta hankkijoitansa kohtaan sekä kaupallisesti kannattavien vaihtoehtojen saatavuudesta". Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että näihin varsin löyhiin ehtoihin turvaten Chiquita pystyy sopimusta rikkomatta ostamaan banaaneja työntekijöiden oikeuksista piittaamattomilta plantaaseilta.
Ongelmana sopimusten valvonta
Yhteinen ongelma kaikille raamisopimuksille on niiden täytäntöönpanon valvonta. Ainoa, ja varsin puutteellinen, mekanismi sopimusten noudattamisen valvomiseksi on jokaista raamisopimusta varten perustettu säännöllisesti kokoontuva tarkastuskomitea, joka koostuu sopimuksen allekirjoittaneen kansainvälisen ammattiliiton, paikallisten ammattiliittojen ja firman edustajista. Kyseessä on kuitenkin nimenomaan tarkkaileva elin, jonka valtuuksiin ei kuulu langettaa tuomioita sen tietoon tulevista kiistoista koskien sopimuksen tulkintaa ja täytäntöönpanoa. Riskinä onkin, että raamisopimukset jäävät täyttämättömiksi lupauksiksi, jotka auttavat suuria yrityksiä puhdistamaan mainettaan juurikaan työntekijöiden asemaa parantamatta.
Raamisopimukset ovat vielä varsin uusi ilmiö ja lopullista arviota niiden vaikutuksesta työntekijöiden asemaan joudutaankin odottamaan. Verrattuina kuitenkin useiden monikansallisten yritysten suosimiin eettisiin toimintaohjeisiin (code of conduct) raamisopimukset ovat edistysaskel. Siinä missä eettiset toimintaohjeet ovat yritysten yksipuolisesti laatimia, on raamisopimusten laadinnassa ja tarkkailussa aina mukana myös ay-liike. Puutteista huolimatta jo nyt on olemassa positiivisia kokemuksia raamisopimusten vaikutuksista.
Esimerkiksi viisi vuotta kestänyt kiista Pasadenassa Yhdysvalloissa sijaitsevassa Crown Central Petroleumin öljynjalostamossa työntekijöiden ja johdon kesken ratkesi edellisten hyväksi raamisopimuksen ansiosta. Vuonna 1996 yrityksen johto oli estänyt työssäkäynnin yli 250:lta ammattiliiton jäseneltä ay-toiminnan leviämisen pelossa. Lokakuussa 2000 Norjalainen öljy-yhtiö Statoil perui huomattavan ostosopimuksen jalostamon kanssa, koska sen toiminta ei vastannut Statoilin allekirjoittaman raamisopimuksen ehtoja. Tämä pakotti Crown Central Petroleumin päästämään liiton jäsenet takaisin töihin.
Kuva: Nokia ei ole suostutteluista huolimatta aloittanut raamisopimusneuvotteluita. (Jukka Pääkkönen).
