Kirsi Salonen
Amazonian luonnon ja ihmisten puolesta puhuneen nunna Dorothy Stangin helmikuinen murha on saanut alueen ihmiset barrikadeille soijaparoneita ja karjakeisareita vastaan. SASKin ja YKL:n yhteinen hanke Santarémissa tukee ahtaalle ajettuja perheviljelijöitä.
Amazon-joen ympärillä leviää Eurooppaa suurempi sademetsäalue, jota pidetään koko maapallon keuhkoina. Alueen luonnon monimuotoisuutta kuvaa se, että Maailman luonnonsäätiö WWF:n mukaan siellä elää kolmannes koko maapallon eliölajeista. Tämä rikkaus kuitenkin katoaa kiihtyvää vauhtia. Arvioiden mukaan 15 prosenttia Brasilian sademetsistä on jo tuhottu. Maan hallitus laskee, että vuoteen 2020 mennessä metsistä on tuhoutunut neljännes. Sademetsää uhkaavat ennen kaikkea laittomat hakkuut, kestämätön viljely ja karjatalous.
Samalla kun ympäristönsuojelu sekä yritysten toiminta ja vientivetoinen maatalous ovat joutuneet törmäyskurssille, alueen pienviljelijöiden elinkeino on vaakalaudalla. Ympäristön tuhoutuminen liittyy läheisesti pienviljelijöiden kohtaloon, sillä kestävä maanviljely ja keräily ovat olleet tähän asti paras suoja metsän tuhoutumista vastaan.
SASKin ja Ympäristöasiantuntijoiden keskusliiton YKL:n yhteinen hanke Amazonian Santarémissa tukee paikallisen Maatyöläisten liiton STR:n työtä ympäristönsuojelun ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Liitto kannustaa alueen yhteisöjä muodostamaan keräilyreservaatteja, joissa elanto saadaan pienviljelystä sekä pähkinöiden, hedelmien ja kumin keräilystä. Pilottivuoden jälkeen YKL on päättänyt rahoittaa hanketta ainakin vuoden 2005 loppuun.
- Perusperiaatteena hankkeessa on suojella sademetsää pitämällä se asuttuna. Asutus on myös paras tapa valvoa metsien käyttöä, sillä viranomaisilla on liian vähän työvoimaa ja valvottavien alueiden laajuuden vuoksi tehtävä onkin mahdoton. Maatyöläisten liitto puolestaan parantaa pienviljelijöiden asemaa, kertoo YKL:n hallituksen puheenjohtaja Maija Venäläinen, joka on itsekin vieraillut Santarémissa.
Venäläisen mukaan merkittävin uhka sademetsien luonnolle on ihmisen toiminta, etenkin vientisoijan viljely ja karjankasvatus.
- Sademetsän polttaminen soijaviljelmiksi on kestämätöntä toimintaa. Suuret aukot eivät yksinkertaisesti kuulu sademetsän luonteeseen, eikä se pysty niiltä osin uusiutumaan, toteaa Venäläinen.
Maakiistat synnyttävät väkivaltaa ja turvattomuutta
Maaoikeudet ja niiden puute on yksi suurista yhteiskunnallisista kiistakysymyksistä Brasiliassa. Maassa ei ole läpinäkyvää maanomistuksen rekisteriä ja siitä vastaavat viranomaiset ovat ylityöllistettyjä. Myös korruptio on syvään juurtunutta.
Alueella on saatu hyviä kokemuksia reservaateista, joiden asukkaat omistavat maat joko yksityisesti tai kollektiivisesti. Näin varmistetaan viljelijöiden oikeus maahan, toisaalta kollektiivisesti omistettua maata ei voi myydä puualan yrittäjille tai soijanviljelijöille.
- Ihmisillä ei aina ole edes syntymätodistusta, saati sitten mahdollisuutta ostaa maata. Yksittäiset ihmiset ovat myös heikkoja ostotarjousten edessä. Kaupunkien imu on Amazoniallakin vahva, mutta muutto kaupunkiin kuluttaa rahat nopeasti. Hankkeella estetään siten epäsuorasti myös slummiutumisen kiihtymistä, muistuttaa Venäläinen.
Maanomistuskysymykset herättävät Brasiliassa kiivaita tunteita ja väkivalta on yleistä. Karjanomistajat, tukkifirmat, soijaparonit tai keinottelijat väärentävät usein maahan oikeuttavia dokumentteja ja valtion maalla asuvat pienviljelijät ja alkuperäiskansat ajetaan pois väkivallalla uhaten. Viime vuosien aikana on murhattu satoja maatyöläisten, maattomien ja luonnon oikeuksien puolesta puhuvia aktivisteja. Helmikuussa murhaajien uhriksi joutui alueella vuosikymmenten ajan työskennellyt yhdysvaltalainen lähetystyöntekijä ja aktivisti, 74-vuotias sisar Dorothy Stang.
Teiden mukana saapuvat kehitys ja ympäristön tuho
Talouden ja kestävän kehityksen vastakkainasettelu konkretisoituu Parán osavaltion infrastruktuurisuunnitelmissa. Yhdysvaltalaisen suuryrityksen soijan kuljetuksia varten rakentama jättimäinen satama sekä lukuisat tiehankkeet vauhdittavat sademetsän tuhoa, mutta tehostavat soijan kulkua maailmanmarkkinoille ja tuovat kaivattuja vientituloja. Soijasta onkin tullut yksi Brasilian markkinavalteista ja sen kysyntä Aasiassa on yhä kasvamassa.
Hallitus suunnitteleekin etelän soijavaltakunnasta, Mato Grosson alueelta Santarémiin johtavan tien asfaltointia. Päällystetty tie mahdollistaisi soijan viennin moninkertaistumisen ja sen kaavaillaan myös tehostavan Manauksen alueen elektroniikkateollisuuden kuljetuksia. Suunnitelma on kiihdyttänyt taistelua maasta entisestään. Ympäristöjärjestöjen mukaan päällystäminen tuhoaisi väistämättä kymmeniä kilometrejä metsää tien ympäriltä. Kehityksen kanssa saapuu saaste, metsän tuhoutuminen ja huumekauppa, pelkäävät paikalliset. Dorothy Stangin murhan johdosta Brasilian hallitus on jäädyttänyt suunnitelmansa aloittaa työt kesällä.
Ympäristöasiantuntijoiden liitto on tukenut Santarémin hanketta siitä asti, kun se liittyi SASKin jäseneksi vuonna 2003. Sademetsien suojelu sekä paikallisen tason yhteistyö sopivat hyvin liiton arvoihin.
- Apumme on usein erittäin konkreettista, kuten dieselin hankkimista veneeseen, tapaamisten tai tietokonekurssien järjestämistä, kertoo Maija Venäläinen. Lisäksi alueella on kokeiltu kalataloutta, puusepänpajoja ja muita alueen monimuotoisuutta tukevia pienempiä aloitteita.
YKL:n jäsenistö on ollut kiinnostunutta hankkeesta ja kyselyitä mahdollisuuksista viettää esimerkiksi vuorotteluvapaa hankkeessa on tullut useita. Santarémiin suuntautuneeseen työprikaatiin osallistui kolme liiton jäsentä ja mahdollisuuksia lähettää matkaan uusi prikaati selvitellään parhaillaan. Maija Venäläisen mukaan yksi tavoite liittojen yhteistyössä pitäisikin olla asiantuntijavaihto.
- Yritämme löytää oikeita yhteistyökanavia ja pohdimme missä voisimme olla avuksi. Monissa asioissa olosuhteet ovat liian erilaiset, mutta esimerkiksi kalataloudessa meiltä löytyy tietämystä. Nyt kalaviljelmille ostetaan kalanpoikasia ulkopuolisilta, kun niiden tuotanto olisi mahdollista myös paikallisesti, hän sanoo.
Luonnonsuojelun kultainen keskitie
Maija Venäläinen painottaa, ettei sademetsää voida tiukasti suojella kaikelta käytöltä, vaan tiettyjen alueiden hyödyntäminen tulee mahdollistaa. Hän uskoo niin kutsutun vyöhykeajattelun hyötyihin. Sen mukaisesti sademetsän käytölle laadittaisiin yksityiskohtainen suunnitelma, jossa otettaisiin huomioon sosiaaliset ja ympäristönsuojelulliset tekijät. Maatalouden ja teollisuuden käyttöön varatut alueet merkittäisiin selvästi, samoin kuin eri asteiset suojelualueet.
- Pitää löytää kestäviä keinoja ja oppia elämään metsän ehdoilla, mutta ei tarvitse palata kivikauteen. Santarémissa kaivataan toisenlaista kehitystä, joka ei syö omaa pääomaansa. Luonnonsuojelu on myös ihmisten suojelua ja päin vastoin. Tätä yhteyttä ei saa kadottaa, sillä me kaikki yritämme saada elantomme samasta maapallosta.
YKL on tyytyväinen projektin herättämiin myönteisiin reaktioihin. Nyt suunnitteilla on muun muassa ympäristöaiheinen tietokirjasarja kehitysmaista. Ennen kaikkea YKL toivoo muiden alan toimijoiden mukaantuloa.
- Esimerkiksi MTK olisi hyvä yhteistyötaho etenkin koulutus- ja neuvontapalveluiden tuottajana. Myös Akavalaisten luonnontieteellisten liittojen joukosta löytyisi varmasti tuiki tärkeää asiantuntemusta, toteaa Venäläinen.
Yläkuva: Soijapelloksi hakattua sademetsää Santarémissa, Brasiliassa. (Esko Pietarinen)
Alakuva: Santarémin maatyöläisten liiton STR:n järjestämä mielenosoitus Dorothy Stangin murhaa vastaan maaliskuussa 2005. (STR)
