Kirsi Salonen
Urheiluvaateteollisuus tuottaa suurimman osan tuotteistaan köyhissä maissa työläisten oloista piittaamatta. Ammattiyhdistysliikkeen ja kansalaisjärjestöjen urheilukampanja nosti onnistuneesti esiin tuotannon epäkohtia Ateenan olympialaisten yhteydessä. Suomalainen ay-liike tuo Pekingin kesäkisoihin tähtäävän kampanjan ensi kesänä Helsinkiin. Millaisissa oloissa on yleisurheilun MM-kisojen urheilutarvikkeet tehty, kysyy ay-väki.
Urheiluvaateteollisuudessa suuryritysten välinen kilpailu markkinaosuuksista on kovaa ja yhä alhaisempia hintoja tavoitellaan usein työntekijöiden oloista tinkimällä. Vuonna 2002 urheiluvaatekauppaa tehtiin jo yli 58 miljardilla dollarilla. Suuri osa merkkilenkkareista ja
-vaatteista valmistetaankin edullisten tuotantokustannusten maissa eikä työoikeuksien toteutumisesta ole takeita.
Kansainvälinen ammattiyhdistysliike ja kansalaisjärjestöt ovatkin yhdistäneet voimansa ja aloittaneet laajan kampanjan, jolla pyritään kiinnittämään suuren yleisön huomio urheiluvaateteollisuuden epäkohtiin. Kampanjan kohteena on seitsemän urheiluvaate- ja jalkinevalmistajaa, joiden kanssa neuvotellaan työolojen parantamisesta. Neuvottelujen lopputuloksena toivotaan olevan koko urheiluvaateteollisuuden kattava ns. globaali sopimus. Sillä vahvistettaisiin alan työoloille kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksiin perustuvat minimistandardit, joita sovellettaisiin alan yrityksissä kaikkialla maailmassa.
Myös kansainvälinen työjärjestö ILO on mukana kampanjassa. Sen tehtävänä on tutkia mahdollisuutta luoda järjestelmä, joka takaa puolueettomat tarkastukset tuotantolaitoksiin.
Yksi kampanjan perustajista on Kansainvälinen tekstiili- ja nahkatyöläisten liitto ITGLWF. Se edustaa pääasiassa kehitysmaiden tekstiilityöläisiä sillä maailman tekstiilituotanto on keskittynyt juuri köyhimpiin maihin. Suomessa liiton jäsen on viime vuonna tekstiili- ja vaatetusalan liiton Tevan kanssa yhdistynyt Kemianliitto, joka on lähtenyt kampanjaan mukaan vahvalla panoksella yhdessä sitä koordinoivan SASKin kanssa.
Urheilukampanja näkyi viime vuonna etenkin olympiakisojen yhteydessä. Kansainvälinen Olympiakomitea on sitoutunut reilun pelin, solidaarisuuden ja ihmisoikeuksien periaatteisiin, mutta ei ole kiinnittänyt juurikaan huomiota urheiluvaatteiden tai olympialaisten oheistuotteiden tuotantotapoihin. Clean Clothes -kampanjan, Oxfamin ja kansainvälisten ammattiliittojen toteuttama olympiavaatekampanja huipentui Ateenan olympialaisiin. Työsarka ei ole suinkaan kynnetty, sillä seuraavaksi tähdätään Pekingin kesäkisoihin.
Sitä ennen suomalainen ay-liike tuo kampanjan Helsinkiin, jossa järjestetään ensi kesänä yleisurheilun MM-kisat. Kyseessä on suurin koskaan Suomessa järjestetty urheilutapahtuma. Maailmanlaajuisestikin tämän vuoden suurin urheilutapahtuma tuo Helsinkiin tuhansia urheilijoita, median edustajia ja kisojen järjestämiseen osallistuvia vapaaehtoisia työntekijöitä.
Urheiluvaatteiden ja -kenkien lisäksi kampanjaan osallistuvia liittoja kiinnostaa kisatunnuksen alla myytävien matkamuistojen ja muun kisatavaran alkuperä. Myös kisoissa tuotettuja palveluita seurataan mielenkiinnolla.
Me ostamme, kuka maksaa? - Alihankkijat suurennuslasin alle
Olympiavaatekampanjan julkaiseman raportin mukaan pitkät työpäivät, pienet palkat ja ay-liikkeen toiminnan vaikeuttaminen ovat yleisiä lähes kaikissa urheiluvaatteita tuottavissa tehtaissa.
Urheiluvaatteiden tuottajien perustelu halpatyölle on usein kuluttajien hyöty tuotteiden edullisuudesta. Clean Clothes -kampanjan laskelmien mukaan työvoiman osuus on kuitenkin korkeintaan viisi prosenttia tuotteen lopullisesta hinnasta. Näin ollen esimerkiksi 41 euroa maksavien farkkujen hinnaksi tulisi 43 euroa, vaikka työntekijöiden palkka tuplaantuisi ja lisäys siirrettäisiin suoraan kuluttajien maksettavaksi.
Suuret merkkiyritykset ovat jo puhdistaneet imagoaan, onhan niihin jo vuosien ajan kohdistunut erilaisia kuluttajakampanjoita. Urheiluvaatekampanjan kohteena ovatkin ennen kaikkea tuntemattomammat yritykset, jotka kuitenkin ovat erittäin merkittäviä työllistäjiä tekstiili- ja jalkinealalla.
Kampanjan tekee haasteelliseksi se, että urheiluvaatevalmistajien takana on usein labyrinttimainen alihankkijoiden verkosto. Esimerkiksi taiwanilainen jättiyhtiö Pou Chen on lähes kaikkien lenkkitossuvalmistajien alihankkija. Monet merkkiyhtiöt käyttävät myös alihankkijoita välittävien yritysten palveluja. Näin tuotteiden valmistajia on lähes mahdoton jäljittää.
Urheiluvaatteiden ja -kenkien lisäksi kampanja pyrkii kiinnittämään huomiota suurten urheilutapahtumien ympärillä käytävään oheistuotteiden kauppaan. Ateenan olympialaisten lisenssituotteiden myynti oli Olympiakomitean mukaan yli 530 miljoonaa euroa. Myynnissä oli 4000 virallista kisatuotetta. Lisäksi komitea arvioi rojaltimaksujen nousevan 86 miljoonaan euroon.
Kampanjoimalla muutosta
Olympiavaatekampanja on onnistunut kiinnittämään huomiota yrityskohtaisten eettisten toimintaohjeiden laajaan kirjoon ja niiden valvonnan vaikeuteen. Myös yhdistymisenvapaus on usein saanut niissä vain vähän huomiota. Neuvottelut koko sektorin kattavista ratkaisuista on kuitenkin nyt aloitettu ja jotkut kampanjan kohdeyrityksistä ovat hyväksyneet ajatuksen työntekijöiden oikeudenmukaisen kohtelun vaatimuksen sisällyttämisestä niiden globaaleihin hankintaketjuihin.
Viime vuonna sekä Yhdysvalloissa että Euroopan unionissa esiteltiin lakialoitteita, jotka tukevat kampanjan päämääriä. Euroopan parlamentti hyväksyi huhtikuussa Vihreiden ja Sosialistien aloitteesta päätöslauselman, jossa kehotetaan urheiluvaatemerkkejä, teollisuuden yhdistyksiä ja Kansainvälistä Olympiakomiteaa aloittamaan neuvottelut kohti sektorikohtaista ratkaisua työoikeuksien kunnioittamiseksi. Europarlamentti myös vetosi Euroopan Komissioon, jotta se omalta osaltaan kannustaisi Olympiakomiteaa sitoutumaan ILO:n sopimuksiin.
Urheiluvaatevalmistajat ovat lähteneet kampanjaan mukaan vaihtelevin panoksin. Suurimmat edistysaskeleet on saatu järjestäytymisenvapauden ja valitusprosessien saroilla. Esimerkiksi Puma on sanonut kiinnittävänsä entistä enemmän huomiota hankintaketjunsa toiminnan vaikutuksiin ja jakavansa saamaansa informaatiota kampanjan kanssa. Työntekijöiden hyväksikäytöstä ja työoikeuksien rikkomuksista kertovia raportteja julkaistaan kuitenkin edelleen jatkuvasti. Edistyksestä huolimatta kaikki yritykset ovatkin vasta tiensä alussa kohti vastuullisempaa toimintaa.
Yläkuva: Srilankalaisella tehtaalla työtä tehdään sekuntikekkon varjossa. (Oxfam)
Alakuva: Sponsorit saavat paljon näkyvyyttä suomalaisessakin urheilussa. (Hannu Jukola/SUL)
