Heta Muurinen
Biologi Sanna Tolonen Ikaalisista ja siirronvalvoja Onni Hukkinen Helsingistä olivat harvoja onnekkaita, jotka pääsivät mukaan Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksen työprikaatimatkalle Brasiliaan. Remonttitöiden lisäksi prikaatilaiset tutustuivat luontoon ja sitä puolustaviin ihmisiin.
Viime vuoden marras-joulukuussa Brasiliassa 15 matkailijan ryhmää isännöi Amazonasin alueen Santaremin kunnan maatyöläisten liitto (STR) sekä kuminkerääjien liitto (CNS). Matka kesti neljä viikkoa, josta alkuosa vietettiin remonttitöissä paikallisen STR:n koulutuskeskuksen tiloissa ja jälkipuoli tutustumalla Arapiuns- ja Tapajòs-joen varrella sijaitseviin kyläyhteisöihin. Lisäksi ryhmä tapasi liittojen jäseniä ja yhteistyökumppaneita.
SASK ja sen jäsenjärjestö Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto (YKL) ovat aloittaneet Santarémin maatyöläisten kanssa yhteistyöhankkeen, jonka tarkoituksena on auttaa liittoa järjestämään koulutusta, oikeusapua ja kampanjatilaisuuksia jäsenyhteisöilleen.
Sanna Tolonen oli mukana YKL:n jäsenenä. He olivat etusijalla SASKin tämänkertaisia työprikaatimatkalaisia valittaessa.
- Paikalliset liitot taistelevat suuria soijayhtiöitä ja suurtilallisia vastaan ja yrittävät puolustaa kyläläisiä, joiden elinkeino ja toisinaan myös henki on uhattuna, Sanna Tolonen kertoo. - Liittoaktiivit saavat tappouhkauksia, ja kokonaisia kyliä saatetaan polttaa. Kaiken taustalla ovat suurtilalliset ja -yhtiöt.
Suomalaisryhmästä saattaa olla hyötyä kyläläisille pelkällä vierailullaan. - Toivoimme, että vierailumme nostattaisi liittojen imagoa ja asemaa. Yritimme antaa henkistä tukea ja tsemppausta. Ideana on myös, että kertoisimme täällä Suomessa heidän tilanteestaan niin paljon kuin jaksamme. Tolonen onkin jo kirjoittanut matkasta lehtiartikkelin sekä matkaraportin YKL:lle.
Mieleenpainuvinta matkassa Sanna Tolosen mielestä oli ihmisten lämpö ja ystävällisyys. Biologina häntä kiinnosti myös paikallinen luonto. - Huoleni sademetsästä kasvoi kyllä paikan päällä.
Ryhmä teki muun muassa parin päivän vaelluksen sademetsään, jonka aikana he yöpyivät riippumatoissa.
- Tahti oli meillä aika kova, mutta ryhmä oli hirmu kiva ja innokas osallistumaan kaikkeen.
Vapaapäiviä olisi kuulemma matkan aikana ollut enemmänkin, jos matkalaiset eivät itse olisi järjestäneet itselleen luontoretkiä joka päivälle.
- Häkellyttävää oli se, miten Brasilian kaltaisessa maassa köyhyys ja kurjuus ovat rinta rinnan valtavan rikkauden kanssa. Pohjoismaalaiselle se on hämmästyttävä kokemus.
Järkevä sota
Myös siirronvalvoja Onni Hukkiselle matka oli ensimmäinen. Hänelle työprikaatimatka edustaa "järkevämpää sotaa".
- Olen sitä sukupolvea, joka ei onneksi joutunut sotimaan, joten tämä on minun niin sanottua oikeutettua sotaani. Isäni tappeli Francon fasismia vastaan Espanjassa. Minäkin pyrin auttamaan kansainvälistä työväenluokkaa siltä osin kuin pystyn, tosin rauhanomaisemmin keinoin.
Siksi myös Hukkiselle matkan kannalta tärkeintä oli ryhmän toimiminen henkisenä tukena kyläläisille soijaparonien puristuksessa.
Hukkinen on myös hyvin vaikuttunut paikallisten ihmisten vieraanvaraisuudesta. Hän kertoo, miten kyläläiset, jopa äidit sylivauvoineen, tulivat vieraita aina vastaan ja saattoivat taas vierailun päätyttyä pitkän matkaa. - Annoin viimeiset paitani siellä ihmisille, kun halusin jollain lailla vastata saamaamme ystävällisyyteen.
Mieleenpainuvinta Hukkisen mukaan oli se, ettei kylissä periaatteessa edes tarvittu rahaa muuhun kuin turistituotteiden ostoon. - Oli jännittävää olla ympäristössä, missä rahalla ei tehnyt mitään, kun meillä täällä on niin vaikea kuvitella elämää ilman, että on lompakko koko ajan taskussa.
Yhteistyö tuo voimaa
Onni Hukkinen pitää tärkeänä seudulla versovaa matkailuliiketoimintaa, jota kyläläiset itse hoitavat. Hän uskoo, että köyhillä kylillä on positiivinen tulevaisuus edessään.
- Kun he saavat eko-matkailubisneksen käyntiin ja turisteja tulemaan maahan ja osallistumaan järjestettyihin retkiin, niin kylät alkavat varmasti kehittyä entistä nopeammin. Ja kun kyläläiset yhdistävät voimansa keskenään, on soijaparonien vaikea nujertaa heitä. Turistien läsnäolo rauhoittaisi tilannetta huomattavasti.
Hukkinen on ollut aktiivinen Kunta-alan ammattiliitossa (KTV) jo vuodesta 1966 asti. Tällä hetkellä hän on muun ohella Helsingin kaupungin rakennusviraston työnjohtajien ja teknikkojen osaston sihteeri. Työprikaatimatkoille valittaessa etusijalla ovatkin joko suoraan tai ammattiosastonsa kautta SASKin kannatusjäseniksi liittyneet. Muuten joukko pyritään kokoamaan mahdollisimman tasaisesti eri ammattialoilta, eri-ikäisistä naisista ja miehistä eri puolilta Suomea.
Hukkinen on menossa kertomaan matkastaan kolmeen tai neljään työmaakohteeseen, mutta melko maltillisin mielin: - Nuoria miehiä kiinnostaa varmaan lähinnä jalkapallo, kun Brasiliasta on puhe, mutta uskon, että myös ay-aktiivien kohtalosta halutaan kuulla.
Hän on törmännyt myös kysymyksiin siitä, miksi autetaan kaukokohteita Suomen lähialueiden sijaan. Hänelle itselleen brasilialaiset kuitenkin tuntuvat olevan hyvin lähellä sydäntä. - Arvostan kovasti paikallisen ay-väen työtä sekä suomalaista henkilöstöä paikan päällä.
Koska viime vuoden matka osoittautui hyvin suosituksi ja vain murto-osa kaikista halukkaista pääsi mukaan, järjestetään seuraavakin työprikaatimatka Brasiliaan. Matkalle valitaan enintään 15 ammattiliittojen jäsentä. Viime vuoden matka maksoi 1700 euroa ja se sisälsi valmennuskurssin, lennot ja lentokenttäverot, majoituksen ja liikkumisen Brasiliassa sekä päivittäisen aterian.
Lisää tietoa seuraavasta prikaatimatkasta SASKin toimistolta.
Yläkuva: Amazonian alueen elämää. (Anitta Pentinmikko/Erja Leinonen)
Alakuva: Siirronvalvoja Onni Hukkinen. (Päivi Pelkonen))
