Kirsi Salonen
Neljä maailman suurinta kahvinostajaa ovat yhdessä järjestöjen kanssa kehittäneet toimintaohjeiston, jonka toivotaan kohentavan kahvinviljelijöiden työoloja ja poistavan lapsityöläiset kahviviljelmiltä. Kriitikot kuitenkin muistuttavat, ettei kahvikriisiä voida ratkaista ilman että kiinnitetään huomiota ylituotantoon, romahtaneisiin hintoihin ja viljelijöiden toimeentulon takaamiseen.
Kahvi on tärkeä vientituote, ulkomaisen valuutan lähde ja työllistäjä monille maille. ILO:n arvion mukaan ainakin 25 miljoonaa ihmistä, suuri osa heistä pienviljelijöitä, viljelee kahvia. Viljelijöiden perheenjäsenet mukaan lukien noin 100 miljoonaa ihmistä maailmassa saa toimeentulonsa kahvista. Kahvitiloja ja plantaaseja on yli 70 maassa Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Kansainvälinen kahvikauppa pitääkin kakkossijaa öljyn jälkeen maailmankaupan rahavirtojen tilastoissa.
Tammikuun 1998 ja joulukuun 2003 välisenä aikana kahvin maailmanmarkkinahinta laski alle puoleen. Kahvintuottajien onkin ollut pakko myydä satoaan alle tuotantokustannusten ja monet pienviljelijät perheineen ovat pudonneet köyhyyskierteeseen. Toisaalta hintojen lasku on lisännyt painetta käyttää viljelmillä halvempaa työvoimaa: sesonkityöläisiä, laittomia siirtolaisia ja lapsia.
Vuonna 2003 ILO:n lapsityövoimaohjelma IPEC:n tekemässä tutkimuksessa Costa Ricassa havaittiin, että lapsityöläisiä on sekä pienillä perheviljelmillä että suurilla plantaaseilla. Lapset työskentelivät vähintään kahdeksan tuntia päivässä ja altistuivat kaikkein myrkyllisimmiksi luokitelluille kemikaaleille.
Neljä maailman suurinta kahvinostajaa Nestlé, Sara Lee, Kraft Foods and Tchibo ovat nyt yhdistäneet voimansa eri kansalaisyhteiskunnan tahojen kanssa muodostamalla uuden toimintaohjeiston. Common Code for the Coffee Community, CCCC, on ensimmäinen aloite, jolla kahviteollisuus pyrkii takaamaan kahvintuottajille kansainvälisen työlainsäädännön mukaiset työolot.
Syyskuussa 2004 hyväksytty, nyt pilottiprojekteissa kokeilussa oleva ohjeisto käsittää muun muassa minimipalkat, lapsityön poistamisen, järjestäytymisvapauden sekä kansainvälisten ympäristö- ja kemikaalisäännösten noudattamisen. Koodin kehittelyyn ovat alan toimijoiden lisäksi osallistuneet Saksan kehitysapuvirasto GTZ sekä esimerkiksi Oxfam.
- Aloite on positiivinen askel oikeaan suuntaan. Nyt on myönnetty sekä ongelmien olemassaolo että kahviteollisuuden vaikutusmahdollisuudet alihankkijoiden toimintaan, sanoo Reilun kaupan edistämisyhdistyksen toiminnanjohtaja Janne Ronkainen.
Ihmisten kiinnostus eettiseen kuluttamiseen on tutkimusten mukaan kasvanut ja se vaikuttaa ostopäätöksiin niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.
- Onkin valtava voitto järjestöille ja kuluttajille, että kahvijätit ovat ryhtyneet pohtimaan näitä asioita, toteaa Ronkainen.
Tulevaisuus näyttää aloitteen aitouden
CCCC on tervetullut aloite, mutta kriitikot ovat suomineet sen puutteita. Suuret yritykset ovat dominoineet valmisteluprosessia, ja vain muutama viljelijöiden järjestö on osallistunut työhön. Alussa hankkeessa mukana ollut Greenpeace vetäytyi hankkeesta, kun yritykset kieltäytyivät pidättäytymästä geenimuunneltujen kasvien käytöstä.
Reilun kaupan järjestelmän edustajat ovat muistuttaneet, että kahvintuotannon suurin ongelma 2000-luvulla on ollut historiallisen alhaiset maailmanmarkkinahinnat. Tämän ongelman ratkaisemiseksi viljelijöille tulisi taata tietty, kestävä hinta kahvista.
Brittiläinen kehitysyhteistyöjärjestö Oxfam on kiinnittänyt huomiota samaan ongelmaan. Järjestö on ollut mukana ohjeiston taustatyössä, mutta on julkisesti puuttunut lopputuloksen puutteisiin. Yhtiöiden ei tulisi markkinoida CCCC-merkittyä kahvia viljelijöiden parantuneella elintasolla, sillä ohjeisto ei velvoita yrityksiä maksamaan sen mukaisesti tuotetusta kahvista markkinahintaa korkeampaa hintaa, muistutetaan Oxfamin CCCC:n sihteeristölle osoittamassa avoimessa kirjeessä. Koodi ei myöskään sido kahvinostajia hankkimaan tiettyä määrää kahvistaan ohjeistoa noudattavilta tiloilta. Oxfamin mukaan ohjeisto asettaa suuret vaatimukset tuottajille, samalla kun tuotot keräävä tuotantoketjun yläpää pääsee liian helpolla.
- Kuluttajien pitää luoda nyt painetta yritysten suuntaan. Ne ovat ilmoittaneet esimerkiksi pyrkivänsä lapsityövoiman poistamiseen seuraavan kymmenen vuoden aikana. Mutta mikä on niiden vastuu lapsista, jotka työskentelevät kahviviljelmillä siihen asti, kysyy Ronkainen.
Hän muistuttaa, että esimerkiksi Reilun kaupan järjestelmässä pidetään olennaisena sitä, että viljelijöiden lapset käyvät koulua.
Epämääräisen muotoilunsa vuoksi CCCC:n voidaan tulkita koskevan kaikkia neljän kahvijätin hankintoja. Toisaalta kirjaimellisesti se takaa vain, että yritykset pyrkivät ohjeiston noudattamiseen hankinnoissaan, muistuttaa Ronkainen. Kahvipaketteihin ei ole tiedossa mainintoja siitä, onko kyseinen kahvi tuotettu eettisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla vai ei. Ronkainen uskoo, että aloitteen takana on imagonkohottamisen lisäksi kahvintuotannon kriisi.
- Nyt on saavutettu se raja, että kahvintuottajat on ajettu liian ahtaalle ja kahvin tuotanto ja laatu kärsivät. Ostajien on vaikea löytää suuria eriä hyvänlaatuista kahvia. Kyseessä on siis samalla myös kahviteollisuuden oman toiminnan turvaaminen.
Kuten monella muullakin maatalouden alalla, vain pieni osa kahvista tulee yritysten omilta, suurilta plantaaseilta. Valtaosa kahvista viljellään perheviljelmillä ja alihankkijoiden toimesta. Markkinoista johtuva kysynnän vaihtelu on sysätty alihankkijoiden päänsäryksi ja he joutuvat elämään taloudellisessa epävarmuudessa, muistuttaa Ronkainen. Hän painottaa, että ihmisten toimeentulon takaaminen on olennainen osa eettistä tuotantoa.
- Toivoisin, ettei CCCC:n tuloksia tarvitse odottaa tavoitevuoteen 2020. Olisikin hyvä täsmentää tavoitteita ja asettaa välietappeja sekä raportoida mitä saadaan aikaan. Myös ulkopuolisten tarkastuslaitosten tulisi voida arvioida työn tuloksia. Pitkälle tulevaisuuteen sijoittuva sitoumus ja sen toteuttaminen tulisi tehdä näkyvämmäksi, sanoo Ronkainen
Noin 40 % maailman väestöstä juo säännöllisesti kahvia. Maailmassa juodaan arviolta 2 miljardia kuppia päivässä, joista vain neljännes juodaan kahvintuottajamaissa. Jokainen viidestä suurimmasta kahvinpaahtimoista myy yli miljardin dollarin arvosta kahvia vuodessa ja yhdessä ne ostavat puolet maailman kahvipavuista. Lähde: IPEC
Yläkuva: Pieni kahvinerottelija työssä. (Raisa Karjalainen)
Alakuva: Kahvinpoimijat jonottamassa palkkaansa suurella kahvitilalla Nicaraguassa. (Raisa Karjalainen).
