Kirsi Salonen
Lapsityövoiman käyttö on jo laajasti kansainvälisesti tunnustettu ongelma. Eri puolilla maailmaa lukuisat aloitteet keskittyvät siihen, ettei lapsuus olisi etuoikeus vaan kaikille maailman lapsille kuuluva oikeus.
- Työssä kansainvälisten työnormien vastaisesti olevien lasten määrä näyttäisi olevan hienoisessa laskussa ainakin ILO:n kolme vuotta sitten tekemien laskelmien mukaan. Otaksumme, että tähän on ennen muuta vaikuttanut lapsityövoiman käyttöä vastaan kohdistunut kampanja ja yleinen tietoisuuden kasvu, työnormien tiukempi valvonta sekä tietenkin se, että erilaisia ohjelmia - kuten suurin kehitysohjelmamme, lapsityöhön keskittyvä IPEC - toimii nyt kautta maailman, sanoo kansainvälisen työjärjestö ILO:n toimitusjohtaja Kari Tapiola.
Esimerkiksi Turkissa ILO:n ohjelmien käynnistymisen jälkeen lapsityön määrä puolittui vuosina 1994 - 1999 miljoonasta 0,5 miljoonaan. Myös toisessa ohjelman merkittävässä kohdemaassa Brasiliassa suuntaus on selvästi laskeva, kertoo Tapiola.
Kaikki on kuitenkin suhteellista, sillä edistyksestä huolimatta ILO:n arvion mukaan maailmassa on edelleen noin 250 miljoonaa työtä tekevää lasta.
- Näistä 8 miljoonaa on todella epäinhimillisissä olosuhteissa kuten velkavankeudessa, seksikaupassa ja sotilaallisiin toimiin pakotettuina. Lisäksi noin 170 miljoonaa lasta tekee hengelle ja terveydelle vaarallista työtä, joka myös estää heitä käymästä koulua, muistuttaa Tapiola
Toisaalta kotitaloustyö on yksi yleisimmistä lapsityön muodoista. Kotiapulaisina, lastenhoitajina ja puutarhureina työskentelevät yleensä tytöt. ILO:n mukaan yksityiset kotitaloudet työllistävät enemmän alle 16-vuotiaita tyttöjä kuin mikään muu sektori. Myös ihmis- ja seksikaupan uhreiksi joutuvat useammin tytöt, selviää ILO:n tutkimuksista.
Mitä on lapsityö?
Kaikki lasten tekemä työ ei tietenkään ole lapsityötä: kotitöissä auttaminen, taskurahojen ansaitseminen mainoksia jakamalla tai perheen yrityksessä auttamalla eivät vahingoita lapsen henkistä tai fyysistä kasvua, päinvastoin. Lapsityöllä viitataankin useimmiten sellaiseen työhön, joka riistää lapselta oikeuden lapsuuteen, hankaloittaa koulunkäyntiä tai on henkisesti, fyysisesti tai moraalisesti vaarallista. Työtä tekevät lapset jäävät paitsi kansainvälisen oikeuden mukaan heille kuuluvista oikeuksista leikkiä, tavata perhettään ja ystäviään, asua kunnollisissa oloissa ja olla turvassa fyysiseltä ja psyykkiseltä hyväksikäytöltä.
Valtaosa maailman lapsityöläisistä puurtaa maataloustöissä maailman köyhimmissä maissa. Lapsityö ei ole kuitenkaan vain kehitysmaiden ongelma, vaan esimerkiksi Yhdysvalloissa arvellaan olevan satoja tuhansia lapsityöläisiä, jotka työskentelevät muun muassa hedelmä- ja vihannestarhoilla. Tuoreita lukuja trendeistä ei ole, mutta suurin osa lapsityöläisistä on edelleen Aasiassa.
- Huolestuttavaa on, että lapsityön määrä on ollut eniten kasvussa Afrikassa. Sektoreista, joissa lapsia on runsaasti, voidaan mainita maanviljelys - muun muassa tupakkaplantaasit tai kaakaoviljelmät Afrikassa - tai kaivokset, tiilenpoltto, kotiapu ja tietenkin tuo kaikkialla yleistynyt seksikauppa, sanoo Tapiola.
Lapset kouluun, aikuiset töihin
Köyhyys on lapsityövoiman suurin yksittäinen selittäjä. Toisaalta monimutkaiseen ongelmavyyhtiin kietoutuvat koulutusmahdollisuuksien puute sekä esimerkiksi HIV/aids. Asiantuntijat ovat lähestulkoon yhtä mieltä siitä, että koulunkäynti on paras keino pitää lapset poissa työstä. Yleisellä oppivelvollisuudella lapsityö kitkettiin aikanaan myös nykyisistä teollisuusmaista, Tapiola muistuttaa. Unicefin mukaan yli sata miljoonaa lasta ei kuitenkaan vietä päiviään opintiellä.
- Ulkoisella avustuksella toteutetut ohjelmat on saatava juurtumaan, ja niiden on synnytettävä riittävää tietoisuutta, poliittista tahtoa ja kykyä valvoa, että lapsia ei näännytetä töihin. Olemme pyrkineet toteuttamaan ohjelmia, joihin sisältyy selkeitä aikatavoitteita - kuten kaikkein pahimpien lapsityövoiman muotojen kitkeminen tiettyyn vuoteen mennessä. Olemme myös edistäneet yhteistyötä työnantajien ja tuottajien kanssa esimerkiksi urheiluvälineitä ja -asuja valmistavilla aloilla, sanoo Tapiola.
Lapsityövoiman paradokseihin kuuluu se, että useimmissa lapsia työllistävissä maissa työikäisten aikuisten keskuudessa yksi suurimmista ongelmista on työttömyys.
- Yksinkertaisin malli on, "lapset kouluun ja aikuiset töihin". Mutta tämä edellyttää sekä kouluja että työpaikkoja. Menestys köyhyyden poistamisessa myös vähentää lapsityövoiman käyttöä, toteaa Tapiola.
Kehitysmaissa lasten ja nuorten työntekoon suhtaudutaan usein sallivammin kuin Euroopassa ja lapsityö nähdään yhtenä köyhyyden oireena muiden joukossa. Tapiolankaan mielestä ongelmaan ei voida suhtautua yksisilmäisesti.
- Ei tavoitteena voi olla, että yksikään lapsi ei koskaan, missään olisi millään tavoin töissä. Kotitalouksissa, pelloilla ja pienyrityksissä on töitä, joita lapset hyvin voivat tehdä, jos koulunkäynti on taattu eikä työ ole raskasta tai vaarallista. Koulutuksen päämääränäkin on antaa lapsille valmiudet työelämään. Tärkeintä on, että lapsia ei riistetä, koulunkäynti tehdään mahdolliseksi, terveydestä ja turvallisuudesta huolehditaan ja säännölliseen työhön menon vähimmäisikää noudatetaan, hän sanoo.
Kuva: ILO:n toimitusjohtaja Kari Tapiola SASKin Solidaarisuuspäivillä Tampereella. (Ari Korkala)
