Tehtaalla koko elämä. Vuokratyöläisten olot Nokian ja sen alihankkijoiden tehtailla Kiinassa. The Institute of Contemporary Observation, Scenzhen, Kiina; Finnwatch; Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja. Maaliskuu 2005.
Elina Grundström
Järjestöjen teettämä tutkimus Nokian ja sen alihankkijoiden työoloista Kiinassa on harmillisen kaukana tilastollisesta luotettavuudesta. Se osoittaa silti vastaansanomattomasti, että suomalaisen kännykkäbisneksen globaali menestystarina on rakennettu epämääräisten, au pair -tasoisten työsuhteiden varaan.
Kun sain helmikuussa luettavakseni FinnWatchin ja Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjan tutkimuksen Tehtaalla koko elämä, ensimmäinen reaktioni oli harmistus. Raporttihan olisi dynamiittia, jos se olisi tehty huolellisemmin!
Tehtaalla koko elämä käsittelee Nokian ja sen alihankkijoiden työoloja Guangdongin maakunnassa Etelä-Kiinassa ja löytää niistä pahoja puutteita. Tutkimuksen uskottavuutta on kuitenkin vesitetty hätäilemällä: tehdasoloista tehdään johtopäätöksiä muutaman satunnaisen haastattelun perusteella. Lopuksi raportti on laimennettu Suomessa laaditulla esipuheella ja jälkisanoilla, joissa jaaritellaan niitä näitä Kiina-ilmiöstä sen sijaan että tutkimuksen hankalasti hahmotettavat tulokset olisi yksilöity ja nostettu selkeästi esiin.
Samalla kun minua kiukutti, huokaisin kuitenkin helpotuksesta. Minulla on pienipalkkaisia lastentarhanopettajakavereita, joiden miehet ovat töissä Nokialla. Jos raportti olisi tehty kunnolla, siitä olisi noussut otsikoihin skandaali, jonka AFP ja Reuters olisivat välittäneet nopeasti maailmalle. Siinä sitä sitten olisi yhdessä jännitetty, tuleeko sieltä kansainvälinen Nokia-boikotti vai ei.
Nokian valvonta petti pahasti
Mikä raportissa sitten on niin tulenarkaa?
Nokia on nykyään samanlainen iso kansainvälinen merkkitavarafirma kuin esimerkiksi Nike. Kummallakaan ei ole varaa siihen, että niiden alihankkijat leimataan hikipajoiksi.
Ennen kuin tutustuin tähän raporttiin, kuvittelin että Nokia on ottanut asian vakavasti. Kun näin viime syksynä Thomas Balmèsin dokumenttielokuvan Säädyllinen tehdas, suorastaan ilahduin. Vaikka dokumentti paljasti lukuisia puutteita Nokian alihankkijatehtaalla, se myös vakuutti minut siitä, että Nokia tutkii tavarantoimittajiensa työoloja systemaattisesti ja paikalliskieltä puhuvien ammattilaisten avulla ja myös puuttuu epäkohtiin. Siis ihan niin kuin muutkin isot kansainväliset merkkifirmat nykyään tekevät.
Ja kissan viikset! FinnWatchin ja Vientiluottokampanjan raportti paljastaa, että Nokian kännyköiden tuotantoon liittyy systemaattisia lainrikkomuksia. Selvityksen tehneet kiinalaiset tutkijat saivat ne selville parissa tunnissa notkumalla Nokian alihankkijatehtaiden kulmilla ja jututtamalla työntekijöitä. Jos nokialaiset eivät ole olleet selvillä näistä epäkohdista, se on vaatinut heiltä enemmän tai vähemmän tietoista silmien ummistamista. Ainakin Nokian valvontaverkko vuotaa kuin seula.
Varsinkin kaapeleita ja liittimiä valmistava taiwanilainen Foxconn Electronics ja kiinalainen akkuvalmistaja BYD Company rikkovat raportin perusteella jatkuvasti sekä Kiinan lakeja että Nokian omia toimintaohjeita. Raportti nimittäin väittää, että molemmat firmat teettävät työntekijöillään jatkuvasti enemmän ylitöitä kuin laki sallii. - Foxconnin työntekijöillä on vain yksi vapaapäivä kolmessa viikossa. Ylityöt ovat lainvastaisesti pakollisia ja niistä kieltäytyminen aiheuttaa palkanalennuksen.
Raportin heikkous tulee esiin siinä vaiheessa, kun sen perusteella yrittää selvittää työntekijöiden palkkaa ja sosiaaliturvaa. Saattaa olla, että kaikilla näiden tehtaiden työntekijöillä ei ole sosiaaliturvaa, koska yritykset eivät maksa sosiaalivakuuksia. Mutta asiaa on käsitelty raportissa epämääräisesti ja ristiriitaisesti.
Osa palkoistakin, erityisesti BYD:llä, saattaa laskentatavasta riippuen olla minimipalkkaa alhaisempia, mutta nämäkin tiedot ovat hyvin huteria. Se olisikin jo aika paksua, sillä minimipalkka oli tutkituilla alueilla, nykyisellä kurssilla, vain noin 44 euroa kuussa.
Mutta jo jatkuvat pakolliset ylityöt ja viikoittaisten vapaapäivien puute tarkoittavat sitä, että amerikkalainen aktivisti saattaisi nimittää ainakin yhtä tutkittua tehdasta hikipajaksi.
Sama firma muuten osti suomalaisen Eimon vuonna 2003. Tätä kirjoittaessani Foxconnin Lahden tehtaalla on menossa lakko, joka johtuu työnantajan pyrkimyksistä huonontaa työehtoja.
Nokialle tällaiset alihankkijat ovat vaarallisia, sillä nykymaailmassa niiden synnit menevät brändin piikkiin. Näen jo silmissäni, miten sanfranciscolaisen Corporate Watchin aktivisti kaivaa esiin taskulaskinta verratakseen Jorma Ollilan bonuksia ja Foxconnin tyttöjen palkkaa.
Kaikkea mitä sanotte voidaan…
Selvityksen teki kiinalainen tutkimuslaitos The Institute of Contemporary Observation, ICO. Se tutki Foxconnin ja BYD:n lisäksi yhtä Nokian omaa tuotantolaitosta sekä suomalaisten Perloksen ja Salcompin tehtaita.
On kiinnostavaa nähdä, millaisen vastaanoton raportti Suomessa saa. Veikkaan, että huomio kiinnittyy paitsi Nokian alihankkijatehtaiden ongelmiin myös itse tutkimuksen puutteisiin.
ICO:n puolustukseksi täytyy kuitenkin sanoa, että monet viimeaikaiset selvitykset Etelä-Kiinan tehtaista, esimerkiksi kuuluisat lelutehdastutkimukset, on tehty saman tyyliin.
Työntekijöitä on haastateltu tehtaiden ulkopuolella, epävirallisesti ja ilman nimiä, jos tehtaisiin ei ole päästy. Olennaiset ongelmat saadaan selville niinkin, vaikka numerotietojen tarkkuus kärsii.
Toinen asia on sitten se, että haastatteluja olisi pitänyt tehdä enemmän ja varsinkin yksityiskohtaisemmin kuin ICO on tehnyt. Vaikka haastatteluja oli 61, ne ovat selvästi olleet lyhyitä ja ylimalkaisia. Esimerkiksi kaikki BYD:tä koskeva materiaali on kerätty yhden lounastauon aikana. Minä en tekisi näin löysin tiedoin edes lehtijuttua, tutkimuksesta puhumattakaan.
Menetelmä olisi lisäksi vaatinut tarkkaa toimitustyötä ja tulosten analyyttistä tulkintaa niiltä suomalaisilta, jotka olivat teettäneet tutkimuksen kiinalaisilla - arvatenkin jonkinasteisena halpatyönä.
Väliaikaista kaikki on vain
Raportin uutisoinnissa nousee todennäköisesti pintaan kansallinen ylpeys. Niissä rajoissa kuin tutkimuksesta uskaltaa jotain johtopäätöksiä tehdä, näyttää siltä ettei suomalaisten Nokian, Perloksen ja Salcompin omilla tehtailla ilmennyt yhtä pahoja rikkeitä kuin kahdella kiinalaistehtaalla. Perloksen ergonomisesti muotoiltuja tuoleja ja englanninopetusta suorastaan kehutaan.
Vähemmälle huomiolle jää varmaan jälleen kerran se, miten epämääräisten työsuhteiden varaan koko suomalaisen kännykkäbisneksen Aasian-valloitus on rakennettu. Enemmistö kaikkien tutkittujen tehtaiden työntekijöistä on maaseudulta tulleita siirtotyöläisiä. He ovat tyypillisesti nuoria naimattomia naisia, jotka asuvat tehtaiden asuntoloissa 6-12 hengen huoneissa.
Koska Kiinassa pelätään hallitsematonta kaupungistumista, siirtotyöläisille ei myönnetä asuinpaikkaoikeutta tehdaskaupunkeihin. He eivät saa käyttää kaupunkien terveydenhuolto- tai päivähoitopalveluja, eivätkä voi laittaa lapsiaan julkisiin kouluihin.
Siirtotyöläiset jäävät myös helposti ilman eläketurvaa, sillä Kiinan eläkejärjestelmä perustuu asuinpaikkaan. Mahdolliset tehdaspaikalla maksetut eläkemaksut eivät aina päädy kotiprovinssiin, johon työläisen pitää kuitenkin palata.
Seurauksena on se, että suuri osa Nokian kännykänosien tekijöistä ei voi rakentaa elämäänsä tehdastyön varaan. Asuinolot tekevät jo naimisiin menon hyvin hankalaksi, mutta jos nainen tulee raskaaksi, hän joutuu yleensä käytännössä jättämään työnsä ja palaamaan kotiseudulleen.
Suomalaisen insinöörin sokea piste
Tuloksena on tehdas- ja asuntolaelämä, joka perustuu epämääräiseen välivuosien viettämiseen ennen väistämätöntä paluuta köyhälle maaseudulle. Pahimmillaan se voi olla kuin Foxconnin loputtomia ylitöitä tekevän naisen painajaisuni. "Olin tehtaalla johtoon käärittynä ja mitä enemmän pyristelin, sitä tiukemmalle johto kiristyi."
Parhaimmillaan tunnelma voi olla kuin "yliopistokampuksella", kuten toimittaja Jyrki Alkio kuvasi vierailuaan Elcoteqin tehtaalle. "Parikymppisillä tytöillä ja pojilla on aikaa istuskella nurmikolla rupattelemassa. Samaan aikaan jotkut muut syövät lounasta, toiset surffaavat netissä, joku vain lukee kirjaa kirjastossa", Alkio kirjoitti Helsingin Sanomissa 12.1.2003. Hän piti särönä idyllissä vain sitä, että asuntola on aidatun tehdasalueen sisäpuolella, eikä ulkopuolisia voinut kutsua kylään.
Tässä on suomalaisen telealan insinöörin sokea piste. Jos vielä kanttiinin ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi, insinööri ei näe kuvassa mitään erikoista.
Luulen, että dokumenttielokuva Säädyllinen tehdas sai juuri tästä syystä hyvin ristiriitaisen vastaanoton. Monet dokumenttifilmin nähneet pitivät tehdasoloja suorastaan hyvinä. Toiset, erityisesti naiset, olivat kuohuksissaan siitä, miten tehtaan tyttöjä kohdeltiin.
Mielipiteiden raju jakautuminen riippuu siitä, huomaako puhuja kiinalaistehtaiden työleirimeiningin. Minä en pysty hyväksymään sitä, että kokonainen suomalaisten johtama globaali toimiala perustuu au pair -tasoisiin työsuhteisiin, jotka eivät anna mahdollisuutta perhe-elämään.
Jos aikuinen ihminen ei voi asua muualla kuin tehtaan muurien sisällä, kyse ei ole kampuksesta vaan kasarmista. Tai vankilasta.
Maailman tehtaalla on työvoimapulaa
Huonoimmassa asemassa ovat yksityisten työnvälitystoimistojen kautta palkatut vuokratyöläiset, joita käytetään runsaasti myös kaikilla tutkituilla tehtailla. He tekevät samaa työtä kuin vakinaiset työntekijät, mutta heidän palkkansa ja sosiaaliturvansa on heikompi kuin muiden. ICO pitää palkkaeroja työntekijöiden alkuperään liittyvänä syrjintänä, joka kielletään niin Kiinan perustuslaissa kuin ILO:n sopimuksissa. Vuokratyövoiman käyttö on raportin mukaan lisääntynyt kaikissa viidessä tehtaassa. Yhtenä syynä saattaa olla alueen työvoimapula.
Siirtotyöläisten asuinpaikkaoikeus on ennen kaikkea Kiinan viranomaisten käsissä. Suomalaisten ei kuitenkaan pidä kuvitella, että asuntolaelämä on luonnollinen olotila edes nuorille ja naimattomilla kiinalaisille naisille. Sitä se ei ole. Yhtenä osoituksen siitä on se, että "maailman tehdas", Guangdong, alkoi viime vuonna kärsiä työvoimapulasta. Raportin mukaan alueella tarvittaisiin jo noin kaksi miljoonaa uutta työntekijää.
The Economist -lehti (26.2.2005) kirjoittaa, että yksi työvoimapulan syy ovat epäinhimilliset työolot: puolet Guangdongin siirtotyöläisistä on tehnyt 12-16-tuntisia työpäiviä ilman viikoittaisia vapaapäiviä.
Kiinan maatalouden tuottavuus kasvoi viime vuonna noin seitsemällä prosentilla. Jo näin pieni elintason nousu on saanut maalaistytöt jäämään kotiin ja pakottanut Guangdongin tehtaita parantamaan työoloja ja palkkausta.
The Economist arvioi, että Kiinan pitää ennen pitkää lieventää myös siirtotyöläisten kotipaikkasääntöjä, jos se haluaa pitää tehtaiden pyörät pyörimässä. Se on hyvä uutinen. Sillä jos globalisoitunut työelämä alkaa perustua välivuosien viettämiselle, sillä on ennen pitkää ikäviä vaikutuksia Suomessakin. Kysykää vaikka Lahdesta.
Yläkuva: Säädyllinen tehdas-dokumentissa vierailtiin latureita valmistavassa tehtaassa Kiinassa. (Making Movies Oy).
Alakuva: Elina Grundström. (Kuva: SASK)
Kirjoittaja on helsinkiläinen freelance-toimittaja, joka palkittiin maaliskuussa valtion tiedonjulkistamispalkinnolla. Palkinnon perusteluissa mainitaan mm. kaksi Grundströmin toimittamaa kirjaa: "Alkuperämaa tuntematon" on raportti vietnamilaiselta kenkätehtaalta ja "Globalisaation portinvartijat" SITRAlle tehty raportti tuontikaupan sisäänostajista.
Lue juttu tutkimuksesta ja sen tekijästä...
Tutustu arvioitavaan tutkimukseen Finnwatchin kotisivuilla...
