Kirsi Salonen
Kansalaisjärjestöjen ylläpitämät koulut tarjoavat Nepalissa ja Bangladeshissa monille köyhien perheiden lapsille ainoan mahdollisuuden koulutukseen. Koulunkäynti onkin paras keino pitää lapset poissa töistä, toteaa järjestökouluja tutkinut Mojibur Rahman Doftori.
Vielä 15-20 vuotta sitten lapsityövoima oli luonnollinen osa Nepalin ja Bangladeshin yhteiskuntia ja lapsuus oli keski- ja yläluokan jälkeläisten etuoikeus. Köyhien lasten työntekoa ei kyseenalaistettu.
- Vasta ulkomaisen avun ehdollistaminen nosti lapsityövoiman Etelä-Aasian hallitusten agendalle, toteaa tutkija Mojibur Rahman Doftori. Hänen mukaansa vuonna 1989 solmittu lapsen oikeuksien sopimus ja muut kansainväliset sopimukset ovat vahvistaneet köyhien lasten oikeuksia merkittävästi.
- Hallitukset kuitenkin keskittyvät kehitysavun jatkumisen varmistamiseen, eivätkä juurikaan kuuntele kansalaisyhteiskuntaa. Kansalaisjärjestöjen rooliksi jää herkistää yhteiskuntaa lasten oikeuksille. Ne ovatkin onnistuneet muuttamaan ennen niin yleistä käsitystä, jonka mukaan köyhillä ei ole oikeuksia, toteaa Doftori.
Doftori selvitti Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitoksella tekemässään väitöskirjassa kansalaisjärjestöjen roolia lapsityövoiman vähentämisessä Nepalissa ja Bangladeshissa. Järjestöjen lapsityöläisille tarkoitetut koulutusohjelmat ovat yleistyneet nopeasti kehitysmaissa 1990-luvun alusta lähtien, sillä valtion ylläpitämä perusopetus ei useinkaan tavoita kaikkein köyhimpien perheiden lapsia.
-Köyhyyttä ei voi ohittaa lapsityövoiman syynä. Kuitenkin usein on kysymys myös koulujen puutteesta tai heikosta laadusta. Lisäksi kouluttamattomat vanhemmat eivät osaa arvostaa koulunkäyntiä, toteaa Doftori.
Vaikka koulutus itsessään olisi ilmaista, ei se tarkoita etteikö siitä muodostuisi köyhille perheille kuluja. Koulua käyvän lapsityöläisen menetetyt ansiot näkyvät perheen toimeentulossa, jota rasittavat lisäksi koulutarvikkeet, koulupuku ja muut koulunkäynnistä aiheutuvat menot.
-Hallitus voisi tukea köyhiä perheitä koulunkäyntiavustuksella. Tämä olisi paras, ja erittäin mahdollinen ratkaisu lapsityövoimaongelmaan. Kysymys on vain poliittisesta tahdosta - samalla kun korruptioon, armeijan ylläpitoon ja terrorismin vastaiseen sotaan käytetään miljardeja dollareita, kaikki maailman lapset saataisiin kouluun murto-osalla siitä, Doftori toteaa.
Koulusta käytännön taitoja
Doftorin mukaan tulee yhteisön tarpeet ottaa huomioon, jotta lapset saadaan käymään koulunsa loppuun.
- Maaseudulla lukukausien ja lomien tulee olla joustavia, sillä maataloudessa työskentelevät perheet tarvitsevat lasten apua sadonkorjuussa, hän sanoo.
Jos koulussa opitaan lukemisen ja laskemisen lisäksi konkreettisia taitoja suhtautuvat vanhemmat lasten koulunkäyntiin huomattavasti myötämielisemmin.
- Opiskelun tulee olla mielekästä ja johtaa käytännön hyötyihin, Doftori muistuttaa.
Valtiolta kaivataan tukea
Nepalissa ja Bangladeshissa järjestöjen ylläpitämien koulujen taso vaihtelee ja koordinointia järjestöjen kesken ei juuri ole. Virallisen koulujärjestelmän ulkopuolella koulujen valvonta on hankalaa.
- Kriitikoiden mukaan järjestöjen koulut luovat heikompilaatuisen koulutusjärjestelmän toisen luokan kansalaisille. Ilman näitä kouluja köyhät lapset eivät kuitenkaan saisi mahdollisuutta minkäänlaiseen koulutukseen, Doftori muistuttaa.
Bangladeshissa on jo menestyksekkäästi kokeiltu mallia, jossa valtio rahoittaa hyvin toimivia järjestökouluja. Doftorin mukaan järjestöjen ylläpitämien koulujen tulisikin pyrkiä noudattamaan hallituksen opetusohjelmaa, jotta ne voitaisiin jossain vaiheessa siirtää valtion alaisuuteen.
- Tehokkaalla valvontamekanismilla voitaisiin myös välttää sosiaalinen leima, joka kansalaisjärjestöjen ylläpitämiin kouluihin usein liitetään. Lapset ovat usein häpeissään siitä, etteivät he ole käyneet "oikeaa" koulua, hän sanoo.
Toinen merkittävä epäkohta on jatkokoulutusmahdollisuuksien puute - useimmiten koululaisilla ei ole peruskoulun jälkeen muuta vaihtoehtoa kuin palata kotiin tai töihin. Doftorin mukaan hallituksilta kaivattaisiinkin tehokkaita ohjelmia, joiden puitteissa lapsilla olisi mahdollisuus jo aikaisessa vaiheessa jatkaa ammatilliseen koulutukseen.
Länsimaisen kuluttajan keinot vaikuttaa lapsityöläisten arkeen ovat Doftorin mukaan vähissä. Hän uskoo boikottien vahingoittavan viime kädessä köyhiä. - Tietoisuuden kasvaminen on positiivista. Paras keino on tukea kansalaisjärjestöjen aloitteita, joissa koulutetaan köyhiä lapsia kehitysmaissa. Viime kädessä vastuu on kuitenkin näiden maiden hallituksilla, hän toteaa.
Kuva: Tutkija Mojibur Rahman. (Jukka Pääkkönen)
