Simo Komulainen
Vietnamin talouden taikasana on doi moi, uusi talouspolitiikka, joka tosin käynnistyi jo vuonna 1986. Sen myötä maa on siirtynyt omanlaiseensa markkinatalouteen.
Vuonna 2001 Vietnamin talous kasvoi 5,2, prosenttia, seuraavana kuusi ja viime vuonna peräti 7 prosenttia. Vain Kiina on kyennyt parempaan. Tälle vuodelle tavoitellaan kahdeksan prosentin kasvua, Vietnamin suurkaupungeissa jopa 11-12 prosenttia.
Huimien kasvulukujen tärkeäksi lähteeksi nähdään yritystoimintalait, jotka otettiin käyttöön vuonna 2000. Kotimaista yritystoimintaa säätelevän Enterprice Law´n sanotaan olevan tärkein talousuudistus sitten avoimien ovien politiikan omaksumisen. Väitetään jopa, että se olisi herättänyt tavallisten ihmisten yrittäjähengen. Laki sallii kaiken yritystoiminnan, jota ei ole muilla laeilla erikseen kielletty.
Yrityksen perustaminen helpottunut
Hallitus aloitti lain valmistelut 1997, mutta Aasian talouslama hidasti sen käyttöönottoa. Oman aikansa vei myös hallituksen alaisten toimielinten kypsyttely, sillä uusi laki vei niiltä toimivaltaa.
Laki yksinkertaisti lisenssien myöntämistä. Ennen sen voimaan tuloa yrityslisenssin saadakseen piti asioida kymmenissä virastoissa. Keskimääräinen käsittelyaika oli sata päivää ja kustannukset yli 300 dollaria. Nyt kiireisin voi saada lisenssin jopa vuorokaudessa 13 dollarin hintaan. Ennen yrityksen piti hakea lisenssi kutakin toimialaansa varten. Nyt riittää yksi.
Ennen lakia 1990-luvun aikana perustettiin 45.000 yritystä. Sen tultua voimaan syntyi uusia yrityksiä 3,5 vuodessa lähes 73.000. Niihin sidottu pääoma on nelinkertainen verrattuna 90 -luvulla syntyneiden yritysten yhteenlaskettuun pääomaan. Työpaikkoja yksityisyrityksiin on syntynyt parisen miljoonaa. Yksityinen työpaikka saadaan aikaan noin neljä kertaa pienemmin kustannuksin kuin valtion yrityksissä.
Uusista yrityksistä yli puolet on perustettu Ho Chi Minh Cityyn ja Hanoihin. Hallitus pyrkii parantamaan yritysten toimintaedellytyksiä myös muualla maassa, jotta myös köyhille alueille saataisiin työpaikkoja.
Valtion yrityksiä yksityistetään. Niitä on siirtynyt työntekijöiden omistukseen tai firmoja on myyty ja huutokaupattu yrittäjiksi haluaville. Yksityistäminen ei kuitenkaan ole sujunut odotetun ripeästi.
Ulkovietnamilaiset tuovat rahaa
Vietnamin venepakolaisia, heidän jälkeläisiään ja muita siirtolaisia asuu 90 maassa eri puolilla maailmaa. Ulkovietnamilaisia on kaikkiaan noin 2,7 miljoonaa. Heitä kutsutaan nimellä "Viet kieu".
Ulkomailla asuvat maanmiehet ovat vietnamilaisille tärkeä tulonlähde. He lähettävät sukulaisilleen rahaa, kymmenet tuhannet matkustavat entiseen kotimaahansa viettämään uutta vuotta eli Tet´iä ja Viet kieu't sijoittavat myös yhä enemmän rahaa Vietnamissa toimiviin yrityksiin.
Ulkomaalaisille tarkoitetun investointilain mukaisesti he ovat tuoneet pääomia 540 miljoonan dollarin verran. Heillä on mahdollisuus käyttää myös oman maan kansalaisille tarkoitettua investointilakia.
Poliittisten päättäjien tapana on tuon tuosta kiittää ulkovietnamilaisten panosta maan kehittämisessä. Viime vuosina kiitoksia on alkanut virrata myös toisin päin. Vanhan kotimaan talouden kehitys saa kehuja. Niitä sateli jopa entisen Saigonin hallituksen varapresidentiltä, joka lähes 30 vuoden jälkeen pääsi ensimmäistä kertaa käymään vanhassa kotimaassaan tammikuun lopulla, Tet´-juhlien aikaan.
Vietnam vie työvoimaa
Työvoiman vienti on Vietnamille tärkeä bisnes. Viime vuonna maa lähetti virallisesti noin 50.000 työntekijää ulkomaille.
Ulkomaankomennuksilla olevien määrä lähentelee pian puolta miljoonaa. Työntekijöitä on noin 40 maassa, eniten Malesiassa, Etelä-Koreassa, Taiwanissa ja Japanissa. Ulkomaille virallisesti lähetetyt työntekijät maksavat Vietnamin valtiolle osan palkastaan eräänlaisena verona.
Vietnamin oman työvoimapolitiikan kannalta on ongelmallista, että lähtijät ovat osaavinta väkeä, eli heidän jättämäänsä aukkoa ei ammattitaidottomalla väellä kyetä paikkaamaan.
Oma lukunsa on laittomasti muuttavat. Heitä löytyy mm. Kambodzhasta. Monet heistä yksinkertaisesti pakenevat köyhyyttä. Toimeentulorajan alapuolella eläviä talouksia on yhä kolmisen miljoonaa, vaikka Vietnam onkin viime vuosina onnistunut vähentämään köyhyyttä huomattavasti, osin omin toimin, mutta paljolti ulkomaisen avun turvin.
WTO:n jäseneksi
Vietnam päätti vuonna 1995 lähteä tavoittelemaan Maailman kauppajärjestön WTO:n jäsenyyttä. Tämän jälkeen on käyty läpi seitsemän laajaa neuvottelukierrosta. Vietnamin tavoite on, että se pääsisi jäseneksi jo vuonna 2005. Keskeinen syy kiirehtimiseen on se, että Kiina sai hiljattain jäsenyyden.
Valteikseen Vietnam näkee halvan työvoiman sekä luonnonvarat. Ongelmana WTO-neuvotteluissa on ollut se, että teknologiaa ei ole kyetty Vietnamissa kehittämään toivotulla tavalla sekä se, että koulutettua ammattiväkeä on yhä liian vähän. Poliittiset päättäjät kiinnittävätkin alati huomiota koulutuksen tehostamiseen sen kaikilla tasoilla. Koulutuksesta pyritään saamaan käytännönläheistä, jotta se palvelisi talouden kasvutavoitetta. Oppikirjatuotannossa - joka sekin haluttaisiin yksityistää - käydään kovaa painia: miten painottaa uudistusten ja talouden tarpeita niin, että myös kommunistipuolueen ideologiset kasvatustarpeet tulevat otetuiksi huomioon.
Vietnamin työvoimasta noin 17 % työskentelee teollisuudessa ja rakennustuotannossa. Maatalous antaa leivän 2/3:lle työväestä. WTO-neuvottelujen takia - ja muutoinkin - kannetaan huolta maatalouden tehottomuudesta. Viljelijätalouksia on 11 miljoonaa. Tilojen keskikoko on vain puolisen hehtaaria. Maataloutta vaivaa pääomien puute, mistä syystä monet viljelijät elävät kädestä suuhun eivätkä näin ollen kykene kehittämään elinkeinoaan.
