Jukka Pääkkönen
Dominikaanisen tasavallan vapaatuotantoalueilla - zona francoilla - toimii kaikkiaan 510 yritystä, joilla on palkkalistoillaan noin 190 000 työntekijää. Vain 15 yrityksessä on toimiva ammattiyhdistys. Niistäkin vain viisi on onnistunut solmimaan työnantajan kanssa kollektiivisen työehtosopimuksen.
Miksi? Dominikaanisen tasavallan työlainsäädäntöhän takaa järjestäytymis- ja sopimusoikeuden kaikille työntekijöille, myös vapaatuotantoalueilla.
Maan ammattiyhdistysliikkeen ykkösmiehellä Rafael Abreulla on yksinkertainen vastaus. Zona franca -yrityksiin on parin viime vuoden aikana perustettu kaikkiaan 180 ammattiyhdistystä, mutta työnantajien painostus on tehnyt selvää suurimmasta osasta.
Abreu antaa esimerkin kahdesta eri menetelmästä, joilla liiton perustaminen estetään. Kumpikin sisältää eri asteista uhkailua ja painostusta, useimmiten verhottua. Kumpikin hyödyntää työlainsäädännön määräystä, jonka ansiosta yritysjohto saa tietoonsa ammattiyhdistyksen puuhaajien nimet ennen kuin yhdistys on ehditty rekisteröidä.
Lain mukaan ammattiyhdistyksen perustaminen edellyttää valmistelevaa komiteaa, jossa on jäseninä vähintään 20 yrityksen palkollista. Komitean nimilista allekirjoituksineen lähetetään perustamisdokumenttien mukana työministeriöön. Tämä puolestaan toimittaa kopiot papereista yritykselle, kuten laki edellyttää. Tässä kohtaa yritysjohto voi halutessaan tarttua toimeen, vieläpä niin että operaatio näyttää päällepäin täysin lailliselta.
Menetelmä 1: eristäminen ja potkut
Laki takaa liiton perustamispaperit allekirjoittaneille kolmen kuukauden irtisanomissuojan. Liiton puuhamiehiä ja -naisia ei siis muitta mutkitta voi potkia pellolle heti kun syyllisten nimet ovat tiedossa.
Äkkipotkujen sijasta työnantaja eristää liiton puuhaajat muusta henkilökunnasta siirtämällä heidät toisiin työpisteisiin ja huolehtimalla muutenkin siitä, ettei henkilökunta pääse ainakaan työaikana seurustelemaan ay-aktiivien kanssa. Tehtaan ystävälliset turvamiehet tekevät myös henkilökunnalle selväksi, ettei rettelöitsijöiden seurassa kannattaisi näyttäytyä vapaa-aikanakaan, ellei halua itselleen vaikeuksia.
Kun kolmen kuukauden irtisanomissuoja on ummessa, perustamispaperien allekirjoittajat irtisanotaan tuotannollisilla syillä ja heidän nimensä liitetään zona franca -yhtiöiden mustien listojen jatkoksi.
Menetelmä 2: "kohtelias puhuttelu"
Toinen menetelmä on nopeampi ja työntekijöiden kannalta armeliaampi. Ammattiliiton perustamispaperin allekirjoittaneet saavat yksi kerrallaan kutsun johtajan puheille.Johtaja tiedustelee huolestuneena, onko tosiaankin totta, että puhuteltavan allekirjoitus on liiton paperissa.
Ettei vain nimi olisi väärennetty tai puhuteltavaa vedetty nenästä? Johtajahan tietää, että puhuteltava on ahkera ja järkevä ihminen, joka ei halua vaikeuksia itselleen tai perheelleen.
Kun puhuteltava alkaa epäröidä, johtaja tarjoaa sovinnon kättä. Ihminenhän voi erehtyä, porukan painostuksesta voi puolivahingossa sutaista nimensä paperiin, vaikkei oikeastaan haluaisikaan.
Jos kyse on erehdyksestä, asian voi aina korjata - vetämällä nimensä pois paperista, johtaja selittää. Eikä tästä välikohtauksesta tarvitse sen koommin keskustella.
Puhuttelukierroksen tuloksena riittävän moni on yleensä pelästynyt ja kiistänyt oman allekirjoituksensa. Kun riittävää määrää "oikeita" allekirjoittajia ei ole, liiton perustamishanke raukeaa.
Hankkeen takana viimeiseen asti pysyneet voidaan tämän jälkeen eristää ja myöhemmin irtisanoa.
Menetelmä 3: väkivalta ja lahjonta
Entä se kolmas, ei niin hienovarainen menetelmä? Se on edelleen laajalti käytössä, ja siihen on turvautunut mm. zona franca -alueiden suurin työllistäjä Grupo M -yhtiö. Sillä väitetään olevan palveluksessaan ammattiliiton "ennaltaehkäisyyn" erikoistunut torpedo-ryhmä, jonka avulla liiton puuhaajat tavalla tai toisella savustetaan ulos yhtiöstä.
Työpaikalla voi esimerkiksi käynnistyä tappelu, jonka aloittajat yhtiö on värvännyt ja johon liiton aktiivit vedetään väkisin mukaan. Tappeluun puuttuu tehtaan turvakaarti, joka pistää osan tappelijoista käsirautoihin ja toimittaa poliisille. Yllättäen selliin saakka joutuvat vain ay-aktiivit, joita yhtiön turvapäällikkö syyttää väkivallan lietsonnasta.
Aikansa poliisin suojissa viruttuaan työntekijät vapautuvat. Yhtiö on jalomielisesti päättänyt olla nostamatta syytettä. Samalla se tarjoaa vapautetuille hyvityksenä rahakorvausta, jonka ehtona on tosin se, että nämä vetävät takaisin aikeensa perustaa ammattiliitto.
Jos lahjontayritys torjutaan, yhtiö erottaa ay-aktiivit "väkivaltaisen käytöksen" perusteella. Samalla he päätyvät yhtiöiden mustalle listalle, jolle joutuneilla ei ole toivoa työpaikasta ainakaan samalla zona francalla..
