 Vapaakauppasopimus Cafta herättää vastustusta muun muassa siksi, ettei sen työllistävästä vaikutuksesta ole selvyyttä. |
Kimmo Lehtonen
Nicaraguan työministeriön tilastojen mukaan liittoihin on järjestäytynyt kaikkiaan noin 150 000 työläistä, mikä on vajaat 4 prosenttia työvoimasta. Järjestäytyneiden määrä on viime vuosikymmenen aikana kasvanut keskimäärin 5 000:lla vuodessa. Tilastot toisin eivät kerro, kuinka suuri osa yhdistyksistä kuolee vuosittain ja kuinka suuri osa jäsenistä muuttuu siten passiivisiksi.
Kun Gerald Silva kumppaneineen päätti perustaa osastonsa, heidän piti myös päättää, mihin liittoon ottaa yhteyttä. Se ei ole välttämättä helppo tehtävä, sillä niitä on kaiken kaikkiaan kolmisenkymmentä. Suuri linjan jakaja on se, lähteekö hakemaan yhteyttä maan oikeiston vai sandinistien johtamiin liittoihin.
Silva päätyi irtisanomisensa jälkeen hakemaan apua sandinistisesta CST-JBE:stä. Monen eri alan työläisiä yhdistävä liitto syntyi sandinistien ensimmäisellä kaudella 1980-luvun alussa. Sen läheinen suhde sandinistipuolueeseen pysyi säröilemättä myös kaikki oppositiovuodet ja se on myös säilynyt yhtenä suurimmista liitoista.
Tällä hetkellä CST-JBE se on yksi kahdeksasta liitosta, jotka muodostavat yhdessä Daniel Ortegan autoritääristä hallintoa avoimesti tukevan katto-organisaation FNT:n (Frente Nacional de Trabajadoresin). Sen johtohahmo on sandinistipuolueen ytimeen ja Ortegan perheen sisäpiiriin kuuluva kansanedustaja Gustavo Porras, joka on lisäksi Kansallisen taloudellisen ja sosiaalisen suunnitteluneuvoston (Conpes) sekä paikallisen sosiaaliturvalaitoksen INSS:in hallituksen johtaja.
Tämä sandinistisen ay-liikkeen suora suhde valtaa pitävään ”ortegalaiseen” sandinistipuolueen ydinjohtoon ei kaikkia entisiä ja nykyisiä ay-aktiiveja miellytä. Muun muassa CST:n piiristä on tullut usein hyvin kriittisiä mielipiteitä Porraksen puheita ja toimia kohtaan.
Ekonomi ja sosiologi Cirilo Otero syyttää koko sandinistista ay-liikettä ammattiyhdistysliikkeen toimintaperiaatteiden ja etiikan rappeuttamisesta. Vallankumouksen jälkeen hän työskenteli työskenteli CST:ssä nuorena ja innokkaana sandinistitoimitsijana.
- Ammattiyhdistysliikkeestä tuli sandinistien strategiassa palopuheiden pitämisen paikka, ei työläisten ongelmien ratkaisemiseen pyrkivä autonominen liike, Otero sanoo nyt, lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin.
Oteron mukaan Nicaragualle tyypillinen korruptio kukoistaa myös ay-liikkeessä.
- Johtajat tekevät yrittäjien ja firmojen kanssa sopimuksia työläisten selän takana toisenlaisista puheista huolimatta.
Nyt ay-toiminnan vääristyminen Oteron mielestä näkyy karkeimmillaan siinä, miten Ortegan hallinto käyttää Työläisten kansallista rintamaa (FNT) repressiivisen politiikkansa aseena.
- Kun oppositio on uskaltautunut kadulle osoittaakseen mieltään muun muassa vuoden takaista vaalivilppiä vastaan, on Porras lähettänyt väkivaltaisia ay-aktiivien iskuryhmiä hajottamaan mielenosoitukset.
- Valtakoneisto käskee, mitä ammattiliiton tulee tehdä? Mitä tekemistä tällä on työläisten oikeuksien puolustamisen kanssa, Otero kysyy.
- Johtava ammattiyhdistysliike on heikko ja niin eksyksissä, että se ei kykene edes vaatimaan ponnekkaasti näitä Caftan 16 artiklan kohtien toimeenpanoa. Se keskittyy puolustamaan valtakoneistoa ja on unohtanut päätehtävänsä, Otero sanoo synkkänä.
Takaisin pääjuttuun: Nicaraguassa laki suojaa mutta käytäntö ei
