 Gerald Silva esittelee farkkutehtaan koodijärjestelmää työtavoitteista. |
 Maalareita työssä Boacossa. Työsuojelussakin olisi parantamista Nicaraguassa; vuonna 2008 työtapaturmissa kuoli 30 ihmistä. |
Teksti ja kuvat: Kimmo Lehtonen, Managua
Heikot ja politisoituneet ammattiliitot sekä vapaakauppasopimus Cafta eivät helpota työläisen tilannetta Karibialla.
Nicaraguassa ammattiliiton perustamiseen osallistuminen voi viedä kadulle.
Näin kävi syyskuun lopulla kolmekymppiselle Gerald Silvalle, joka 27 työkaverinsa kanssa päätti perustaa ammattiosaston farkkuja valmistavassa tehtaassa. Yhdeksän heistä, ay-osaston seitsenhenkinen johtokunta ja kaksi jäsentä, irtisanottiin perustamiskokousta seuranneina päivinä.
- Ensin minut laitettiin lomalle, jota en ollut anonut. Jo seuraavana päivänä sain kutsun käydä tehtaalla, jossa minulle ojennettiin irtisanomispaperi allekirjoitettavaksi.
- En allekirjoittanut, kertoo jo yli kuukauden työttömänä ollut Silva.
Ammattiosaston perustava kokous pidettiin tehtaan ulkopuolella, joten joukkoon oli Silvan mukaan päässyt ”vasikka”. Seitsemän irtisanotuista hyväksyi sittemmin tehtaan tarjouksen 175 euron erorahasta allekirjoittamalla irtisanomisen, jonka perusteluna oli työvoiman ylikapasiteetti.
- Painostus oli kovaa ja kaverit pelkäsivät jäävänsä ilman mitään korvauksia, jos eivät hyväksy korvausta, Silva kertoo. Muut kokouksessa olleet säilyttivät työpaikkansa lupaamalla, etteivät enää sekaannu samankaltaisiin ay-hankkeisiin tulevaisuudessa.
Yhdysvaltalaisessa omistuksessa oleva Vf Jeanswear Y Cia Limita on yksi 130:stä Nicaraguan vapaatuotantoalueella operoivista yrityksistä. Sillä on kahdessa eri ompelimossa yhteensä noin 300 työntekijää. Nicaraguasta Nepaliin toimivissa ompelimoissa ommellaan tunnettuja merkkifarkkuja lähinnä Yhdysvaltain markkinoille noin 64 000 työntekijän voimin.
Yrityksen henkilöstöpäällikkö Blanca Castellón ilmoittaa puhelimessa, että hänellä ei ole valtuuksia antaa lausuntoja tämän kaltaisissa asioissa, vaikka myöntääkin tuntevansa tapauksen. Ihme olisikin jos ei, sillä vastaahan hän työvoiman palkkaamisesta ompelimoihin.
- Yrityksen johto ei ole tavoitettavissa, sillä he ovat juuri nyt Yhdysvalloissa, Castellón ilmoittaa kuivasti ja kehottaa soittelemaan ensi viikolla uudestaan tietäen sen olevan täysin turhaa.
Irtisanominen oli laiton
Miksi Gerald Silva kumppaneineen lähti alun pitäen perustamaan ammattiosastoa tehtaalle?
- Halusin vaikuttaa työoloihimme, sillä yritys keinottelee palkoilla eri tavoin, vastaa Silva, joka hankki keskimäärin 50 senttiä tunnilta farkkujen taskuja ommellessaan.
Kuukausiansiot jäivät alle 200 euroon, mikä on tuplasti yli 70 euron minimipalkan. 53 perustarvikkeesta koostuvan perusruokakorin hankkimiseen palkka ei silti riittänyt, sillä perusruokakori maksaa tällä hetkellä 320 euroa kuukaudessa.
Silva näyttää tehtaan henkilökortin takana olevia numeroita ja kertoo yrityksen koodijärjestelmästä, joka ei sallinut esimerkiksi täytettyjen työtavoitteiden päälle ansaittuja taukoja. Myös ommeltujen farkkujen määrä jostain syystä jäi usein päivän päätteeksi pienemmäksi kuin työntekijä itse oli laskenut.
Gerald Silvan potkut eivät ole ainutlaatuinen tapaus Nicaraguassa. Silva, toisin kuin monet muut, kuitenkin piti päänsä eikä allekirjoittanut yrityksen paperia, vaan otti yhteyttä yhteen keskusammattiliitoista ja vei asian työministeriön tarkastajien selvitettäväksi.
Työministeriö totesi irtisanomisen perusteet laittomiksi ja vaati yritystä palkkaamaan Silvan takaisin entisillä työehdoilla. Yritys valitti päätöksestä, ja asia siirtyi uudelle tutkinta- ja päätöskierrokselle.
Poikkeuksellisen Silvan tapauksesta tekee se, että työministeriön päätös osoittaa ulkomaisen yrityksen rikkoneen vapaata järjestäytymisoikeutta ja siten Nicaraguan perustuslakia sekä työlainsäädäntöä.
Perustuslaki takaa Nicaraguan kansalaisille täyden järjestäytymisoikeuden ja vapauden perustaa itsenäisesti toimivia ammattiyhdistyksiä. Nicaragua on ratifioinut Kansainvälisen työjärjestön ILO:n konvention numero 87, joka takaa oikeuden perustaa ammattiyhdistyksiä ilman etukäteen haettavia lupia.
- Nicaraguan lakien mukaan ay-aktivisti voidaan erottaa työpaikalta vain ja ainoastaan silloin, jos hän itse on rikkonut perustuslakia, ILO:n konventiota tai muita lakeja, sanoo keskusliitto CST-JBE:n (Central Sandinista de Trabajadores-José Benito Escóbar) järjestösihteeri Roger Barrantes.
Sakkoja ei juuri jaella
Barrantesin mukaan ”mustat listat” ovat olemassa ja se näkyy siinä, että noin 30 ammattiyhdistystä johtohenkilöineen on ollut ajojahdin kohteena kolmen viime vuoden aikana. Valtaosa tapauksista on tullut ilmi juuri vapaatuotantovyöhykkeillä.
Useimmissa Keski-Amerikan maissa tilanne on samankaltainen. Pahin tilanne on Guatemalassa, jossa on kolmen viime vuoden aikana murhattu kuusi ay-johtohenkilöä, neljä heistä vuonna 2008.
Nicaraguan työministeriön julkaisemasta vuosikatsauksesta käy ilmi, että sen tarkastajat kävivät kaikkiaan 3 330 kohteessa vuonna 2008. Niissä todettin lähes 9 000 yksittäistä rikkomusta, joista valtaosa liittyi perustavaa laatua oleviin työoikeuksiin, kuten kiistoihin palkka-, työehto- ja sosiaaliturvaoikeuksista. Selkeitä järjestäytymisoikeuskiistoja oli 83.
Sama tilasto hämmästyttää tiedolla, jonka mukaan vain 47 tapauksessa työnantaja tuomittiin sakkoihin. Ja vain yhdessä tapauksessa sakkojen syynä oli työoikeuksien polkeminen, kaikki muut sakot langetettiin lähinnä tarkastajien työn estämisestä ja vaikeuttamisesta.
Työn joustavuutta ja työoikeuksia Keski-Amerikasssa tutkivan ASEPROLA- järjestön (Asociación Servicios de Promoción Laboral) työoikeuksiin keskittyvän tutkimuksen mukaan työoikeuskiistat eivät juuri etene Nicaraguassa eivätkä muissakaan Keski-Amerikan maissa työtuomioistuimeen saakka.
Nicaraguassa työoikeuskiistat käsitellään usein hallinnollisina asioina. Se tarkoittaa yleensä työntekijän ja yrittäjän välistä sopimista ilman minkäänlaista institutionaalista valvontaa.
ASEPROLA:n mukaan työkiistojen selvittämiseen keskittyvä mekanismi on kehittymätön ja sekava. Hidas eteneminen työtuomioistuimiin asti antaa työnantajille hyvät mahdollisuudet peittää irtisanomisen todelliset syyt ja päästä kuin koira veräjästä. Työministeriön tarkastajilla on puolestaan mitä vaikein työ ottaa selville, oliko kyse todellakin oikeuksiaan puolustavan aktivistin ajojahdista vai jostain muusta.
Caftan syytä vai ei?
Monet näkevät Nicaraguankin viime vuosina lisääntyneet työoikeuskiistat osana Keski-Amerikan, Dominikaanisen tasavallan ja Yhdysvaltain välisen kauppasopimuksen Cafta-RD:n mukanaan tuomia kielteisiä vaikutuksia sopimusmaille. Suurin osahan konflikteista tapahtuu vapaatuotantovyöhykkeillä, jonne valtaosa Caftan luomista työpaikoista on syntynyt.
Työpaikkojahan sopimus loi nopeassa ajassa noin 20 000. Työministeriön laskelmien mukaan vähintään sama määrä on kuitenkin kadonnut kuluneen vuoden sisällä yhtä nopeasti kuin ne syntyivätkin..
- Kun sopimusta markkinoitiin, sen luvattiin tuovan investointien ohella paljon etuja työläisille ja pientuottajille. Puhuttiin kymmenistä, ellei sadoistatuhansista uusista työpaikoista, muistelee CST-JBE:n Barrantes.
Caftan sopimuksen työlainsäädäntöä ja työntekoa koskeva 16. artikla on Barrantesin mukaan kuitenkin periaatteessa oikeansuuntainen, sillä se perustuu ILO:n peruskirjan 8. kohtaan. Sen toteuttamiseksi tuli perustaa erillinen komissio, jossa jokaisella maalla tuli olla edustaja. Jokaiseen maahan piti myös perustaa yhteystoimisto.
- Komissio ei kokoonnu, eikä mitään yhteystoimistoa tai artiklan mukaisia yleisölle avoimia tiedotustilaisuuksia ei ole Nicaraguassa järjestetty yhtäkään, Barrantes tietää.
Tämän nk. Caftan Valkoisen kirjan mukaan sopimusmaissa toimivien yritysten tuli työoikeuksien takaamisen lisäksi toimia työläisten järjestäytymisen ja ammattiliittojen perustamisen helpottamiseksi. Tämä sopimuksen kohta on Barrantesin mukaan osoittautunut huonoksi vitsiksi.
- Tilanne on heikentynyt entisestään. Perusoikeuksien loukkauksia tapahtuu jatkuvasti ja se näkyy erityisesti vapaatuotantovyöhykkeillä.
Talouteen ja muun muassa Cafta-sopimukseen perehtynyt ekonomisti Cirilo Otero on kuitenkin sitä mieltä, että Nicaraguan kaltaisessa taloudessa ja yhteiskunnassa on mahdotonta sanoa, mikä on suoraan Caftan seurausta ja mikä ei.
- Työpaikkojen menetys on joka tapauksessa selkeästi maailmanlaajuisen laman seurausta. Työläisten perusoikeuksia täällä on poljettu aina. Ei se ole Caftan syytä, mutta ei tilanne varmaankaan sopimuksen ansiosta parempaan päin ole mennyt, Otero ounastelee.
Hänen mukaansa Nicaraguassa elää laeista huolimatta kulttuuri, jossa työoikeuksilla ei ole koskaan ollut oikein mitään sijaa, ei nyt eikä Caftan aikana.
Marraskuun alussa CST-JBE:n johto esitti Washingtonissa sijaitsevalle Amerikan ihmisoikeustoimikunnalle CIDH:lle (Comisión Interamericana de Derechos Humanos) pyynnön lähettää delegaatio tutkimaan työ- ja järjestäytymisoikeuden rikkomuksia vapaatuotantovyöhykkeellä toimivissa yrityksissä.
Sen perusteluissa todetaan, että yritykset eivät ole noudattaneet Cafta-sopimuksen 16. artiklaa ja tilannen järjestäytymisoikeuden kannalta on mennyt huonompaan suuntaan sitten Caftan solmimisen. CST-JBE moittii samalla Nicaraguan ja muiden alueen maiden hallituksia ja vaatii niiltä toimia Valkoisen kirjan velvoitteiden toimeenpanemiseksi.
Sandinistiliitot ahtaalla
