 Merikapteeni Suadique F. A. Hassande ei työskentele laivoilla, vaan tarkkailee sataman turvallisuutta. |
Hilkka Kotkamaa
Pääsy Maputon kalasatamaan on tiukasti vartioitu, mutta portti aukenee, kun kanssani sisään astelevat satamakapteeni Carlos Michaque ja turvamies Eugenio E. Sitoe.
Isoja ja pieniä aluksia tulee ja lähtee satamasta vilkkaaseen tahtiin. Satamassa odottavat kalakauppiaat, jotka ovat pääasiassa naisia, sekä kuorma-autot, joihin kalaa lastataan jäillä sisustettuihin laatikoihin.
Kala menee mosambikilaisten käyttöön, mutta sitä viedään myös Etelä- Afrikkaan ja naapurimaahan Malawiin. Kauemmaksi ulkomaanvientiin, lähinnä EU:n ja Amerikan markkinoille, kalaa viedään 300 tonnia vuosittain. Mosambik on perinteinen kalastusmaa, mutta saaliit ja siis myös vienti ovat vähentyneet viime vuodet voimakkaasti.
Maputon kalasatamassa on 75 vakituista työntekijää.
Ei resursseja valvontaan
Taivaanrannassa siintää isoja kalastusaluksia. Ne eivät pysy kansainvälisen merirajan takana vaan kahmivat saaliita laittomasti läheltä rantaa.
- Ryöstökalastus on yhä suurempi ongelma. Pahimpia rosvoja ovat suuret espanjalaiset ja aasialaiset kalastusalukset. Toinen merkittävä laiton ryöstökalastajamaa on Etelä-Afrikka.
- Ne tietävät varsin hyvin ovansa laittomissa puuhissa, mutta se ei heidän työtään estä. Köyhällä Mosambikilla ei ole varaa pitää rannikkovartiostoa, joten rötöstelijöiden ei tarvitse pelätä kiinnijäämistä, Carlos Michaque kertoo.
Miljoonien tappiot
Carlos Michaque laskee, että Mosambik häviää joka vuosi miljoonia dollareita ryöstökalastuksen vuoksi. Pahinta on, että koko alueen kalakanta on romahtamassa. Silloin ulkomaisten alusten on helppo vaihtaa maisemia, mutta köyhille mosambikilaisille kalojen loppuminen merkitsee nälkää. Mosambik on YK:n tilastojen mukaan maailman neljänneksi köyhin maa.
Merirosvoista ei Mosambikin satamassa ole kuultu kuin uutisissa. Kansa pääsi eroon sisällissodasta vasta 1992, joten väkivaltaan ei tee mieli tarttua, vaikka kuinka kiukuttaisi.
Mosambikin merialan ammattiliitto on nimeltään Sindicato Nacional dos Trabalhadores da Mercante e Pescas. Liitossa ovat mukana merimiehet niin pienten ja kuin isompienkin alusten konehuoneesta, komentosillalta, satamasta sekä kalastusalusten miehistö, siis kalastajat.
Liiton pääsihteeri Manuel Daliquene Duende ja toimitsija Lino Zefanias Jamisse ottivat suomalaisen toimittajan lämpimästi vastaan.
Duende on työskennellyt sekä kalastajana että merimiehenä. Viime vuodet hän on toiminut virkaveljiensä etujen ajajana, ensin alueellisissa luottamustehtävissä ja vuodesta 2008 valtakunnallisesti.
- Mosambikin kymmenestä maakunnasta kuusi rajautuu mereen ja liitollamme on toimintaa niissä kaikissa. Mosambik on perinteisesti elänyt merestä, onhan sillä 2800 kilometriä rantaviivaa Intian valtameren suuntaan. Pienimuotoinen merenkulku ja kalastus ovat aina olleet mosambikilaisille elinehto, Duende selvittää.
Mosambikilaisten asema oman maansa merenkulussa on aina ollut heikko. Vain pienet kalastusalukset ovat mosambikilaisten omistuksessa ja hyödynnettävissä. Isoille kalastustroolareille ja rahtilaivoille maan kansalaiset ovat pelkästään halpatyövoimaa. Mosambik oli vuoteen 1975 Portugalin siirtomaa ja sen jälkeiset 17 vuotta sisällissodassa, joten omatoiminen merenkulku on vielä lapsenkengissä.
Mosambikin meriammattiliitolla on kuitenkin joitakin suuria meriittejä kuten toissavuotinen tapaus, kun kiinalainen aselastissa ollut alus yritti rantautua Mosambikiin. Mosambikilaiset kieltäytyivät ottamasta alusta vastaan. Aseet oli tarkoitus viedä Zimbabween, jonka diktatuuri yrittää aseistautua keinolla millä hyvänsä.
Maputon kalasataman läheisyydessä ns. kaupallisessa satamassa näkee suuria rahtilaivoja. Ne rahtaavat Mosambikiin muun muassa elintarvikkeita. Isoissa, varakkaille mosambikilaisille tarkoitetuissa tavarataloissa hyllyt pullistelevat ulkomaista ruokaa. Ilmanalaltaan hedelmällisillä Mosambikin seuduilla viljeltyjä paikallisia vihanneksia on myynnissä vain katujen varsilla ja toreilla. Kaupan pakastealtaat ovat täynnä portugalilaisia vihanneksia.
