 Vartijan ammatista on tullut yksi mosambikilaisten toiveammateista. Vaikka palkassa ei ole kehumista, on vakituinen työpaikka kova sana maassa, jossa ei ole edes luotettavia työttömyystilastoja. Työpaikkahaastatteluun menevä jono on pitkä ja ilmeet toiveikkaan totisia. |
Hilkka Kotkamaa, Maputo
Mosambik on viime vuosina päässyt jälleenrakennuksen vauhtiin, josta kertoo myös lisääntyvä vauraus. Vauraus tuo mukanaan rikollisuutta ja pelokkuutta, ja turva-ala on voimakkaassa kasvussa.
Kiipeämme vaatimattomaan vinttikerrokseen ja kas, siellä ovat Mosambikin merkittävimpiin kuuluvan turva-alan ammattiliiton toimitilat. Pääsihteeri Isabel Valente Macuacua tervehtii kädenpuristuksella. Uskon naisen tanakan otteen tekevän vaikutuksen jopa kivenkovaan neuvotteluosapuoleen sovittaessa turva-alan palkoista ja työehdoista.
Macuacua on juuri vienyt juristille tapauksen, jossa vartija sai turva-alan yrityksen johdolta selkäänsä. Hän epäilee vartijan joutuneen sijaiskärsijäksi jonkun muun tekemästä virheestä tai vartija on yksinkertaisesti nukahtanut kohtuuttoman pitkän työpäivän lomassa. Vartija on liittonsa avusta liikuttavan kiitollinen.
– Ammattiliitto on vartijoiden viimeinen ja ainoa toivo. Haluaisin saada edes vaimolleni leskeneläkkeen, jos minulle käy työssäni oikein huonosti, vartija huokaa.
Heikon arvostuksen ammatti
Mosambikin vartijoiden ay-toiminnan ongelma on ollut kahtiajakautunut liitto. Kilpailevat liitot ovat itsekin huomanneet yhdentymisen tekevän heistä tarpeeksi vahvoja, että heitä kuunneltaisiin nopeasti lisääntyvissä turva-alan yrityksissä.
- Tavoitteemme on, että seuraavat palkkaneuvottelut kävisimme yhdessä. Olemme saaneet yhteyden myös työministeriöön. Se vahvistaa kovin heikkoa asemaamme ja voimaa tarvitsemmekin, koska vartijayritykset toimivat kylmien bisneslakien mukaan työlaeista piittaamatta. Niitä eivät hetkauta työntekijöiden palkat eivätkä työolot tai eläkekassamaksut. Usein turvayritykset ovat ulkomaisessa omistuksessa, Isabel Valente Macuacua valittelee.
Omille teilleen lohjenneen turva-alan unionin pääsihteeri Julio Mboundiano Sito Jacob Viane Gerente esittelee toimistoaan. Hän sanoo, että turva-ala on yhä tärkeämpi maassa, jossa vauraus lisääntyy. Rikollisuus on selvästi nostamassa päätään, joten vartijoilla on yhä enemmän vartioitavaa.
Mosambik pääsi vuonna 1975 siirtomaaikeestä ja sisällissota päättyi 1992. Kaikkinaisesta kurjuudesta toipuva maa on päässyt vasta viime vuosina jälleenrakennuksen vauhtiin.
- Turva-alan työntekijät tarvitsevat ammattiliiton selustakseen. Muuten työmarkkinat käyttävät heitä hyväkseen, koska palvelualoille maksetaan Mosambikissa perinteisesti huonosti. Vartijan ammatti kuuluu heikosti arvostettuihin, joten arvostuksen kohottamisessakin on työtä. Myös palkka-asiat, varsinkin ylityökorvausten maksu, työllistävät ammattiliittoa, Gerente selvittää.
Matala palkka, ylipitkät työpäivät
Työnantajat moittivat vartijoita laiskoiksi. On totta, että vartijat saattavat nukkua sikeästi työajalla. Väsymykseen on kuitenkin vain yksi lääke: lyhyemmät työvuorot, sillä uneliaisuus aiheutuu laittoman pitkistä ylitöistä. Vartijat vastustavat usein itse lyhyempää työaikaa, koska se laskisi palkkaa. Tähän taas auttaisi parempi peruspalkka.
Mosambikin turva-alan liitot ovat allekirjoittamassa jäsenilleen uutta työehtosopimusta. Alalla on ollut myös lakkoja. Niitä pyritään välttämään, mutta ne ovat kuitenkin ainoa ase kiistatilanteissa. Eräässä yrityksessä oli juuri turvauduttava lakkoaseeseen, sillä yritys oli myyty toiselle omistajalle ja se halusi vaihtaa henkilökunnan. Edellinen omistaja oli jättänyt palkkoja maksamatta eikä uusi omistaja halunnut maksaa niitä, koska laki ei sitä edellytä.
- Raha ei kuitenkaan ole kaikki. Ammattiliiton tehtävä on ajaa myös parempia työoloja ja ihmisoikeuksia. Meidän ammattiliitossamme meidän on vastustettava väkivaltaa, jonka kohteeksi vartijat joskus joutuvat. Työministeriön myöntämän luvan mukaan me olemme kuitenkin siviilipuolen toimija, eikä meillä ole poliisin oikeuksia. Tämä on tarkkaa maassa, jossa pelätään puolisotilaallisten joukkojen muodostumista, kertoo Gerente.
Vartijoiden virallinen lukumäärä on 18 000, joista 12 000 on ammatillisesti järjestäytynyt. Se on alku, mutta ei paljon 22 miljoonan asukkaan maassa. Ammattiliittojen toiminta kattaa koko maan ja niillä on toimipiste kaikissa Mosambikin maakunnissa. Turva-alan unionin toiminta perustuu omiin tarpeisiin mutta myös ulkomaisiin esikuviin, jotka ovat lähinnä Portuigalista ja Kanadasta.
Naiset samalle viivalle
Turva-alan ammattiliitoissa toimii myös naisjaosto. Toimintaa vetää Elisa Maria Antonio Cavele, joka eteni ay-urallaan ensin naisten pääluottamusmieheksi ja nyt hän on liittonsa naisjaoston johdossa.
Naisia on liiton jäsenistä kymmenisen prosenttia, mutta osuus on kasvussa. Suurin osa naisvartijoista toimii Maputossa, jossa naisten koulutustaso – siis lukutaitoprosentti – on korkein. Naiset tekevät vartijoina samoja tehtäviä kuin miehet. Vain yövuoroja eivät naiset tee turvallisuussyistä. Tosin jotkut yritykset eivät noudata tätä sääntöä, mikä aiheuttaa ongelmia, koska vartiointityö on vaarallisempaa naisille kuin miehille.
- Olen itse työskennellyt turva-alalla ja siihen työhön kuuluivat myös yövuorot. Minusta naisia pitää käsitellä aivan samalla tavalla kuin miehiä, myös yövuorojen suhteen. Vartijat on vain varustettava kunnollisella radiolaitteella, kännykällä ja muilla tekniikan tarjoamilla turvavarusteilla, Cavele sanoo.
Vartijat haluavat koulutusta ja turvalaitteita
Anselmo Charigue on työskennellyt vartijana 13 vuotta kaikkialla, mihin työnantajayritys on hänet käskenyt. Charigue ei pidä työtään vaarallisena, mutta eräät korttelit kotikaupungissa Maputossa vaativat tarkkavaisuutta ja lisävarusteita. Charigue on käynyt vartijoille tarkoitetun kolmen kuukauden koulutuksen, jonka jälkeen hän on työskennellyt samalle työnantajalle. Hän kehuu vuolaasti työnantajaansa. Tosin työnantaja seisoo kuuloetäisyyden päässä.
Firma on antanut mahdollisuuden edetä uralla. Tällä hetkellä Charigue on alueensa turvapäällikkö.
- Viihdyn työssäni, siksi teen tätä, hän summaa.
Palkkaankin hän on tyytyväinen. Sillä hän elättää vaimonsa ja neljä lastaan.
José Sitoella on vankka tausta turva-alalla. 17 vuotta sitten päättyneessä sisällissodassa hän oli sotilas. Rauhan koittaessa hän pääsi poliisikouluun. Vartijaksi Sitoe vaihtoi 11 vuotta sitten.
- Poliisin työssä oli enemmän vastuuta.
Poliisina Sitoe oli vastuussa isosta alueesta, vartijana vain vartioitavasta rakennuksesta tai alueesta.
Kolmilapsisen perheen pää miettii usein työnsä turvallisuutta. Esimiesasemassa häntä huolestuttaa eniten työn vaarallisuus. Yksi hänen alaisistaan tapettiin työtehtävässä. Se pysäytti, ja siksi Sitoe vaatii turvamiehille lisää koulutusta ja mahdollisimman hyvät turvavarusteet.
Anselmo Charigue ja José Sitoe ovat aktiiveja omassa ammattiliitossaan. Ilman ammattiliiton tukea eivät työnantajat ole kiinnostuneita vartijoiden asioista lainkaan, he arvelevat.
Kirjoittaja kävi Mosambikissa toukokuussa. Kilpailleet kaksi liittoa yhdistyivät lokakuussa.
