 Ay-koulu ENS:n johtaja Luciano Sanín (vas) ja hankekoordinaattori David Diez haikailevat yhteiskuntaa, jossa kaikki työntekijät voisivat kuulua ammattijärjestöön ongelmitta. |
Teksti: Johanna Pohjola, Bogotá ja Medellín - Kuvat: Javier Cuevas
Pelko, uhkailusoitot ja henkivartijat kuuluvat Kolumbian ammattiyhdistysväen arkeen. Tilastot paljastavat, että maa on ay-aktiiveille maailman vaarallisin.
Puupöydässä, kaapissa ja lattiassa ammottaa luodinreikiä. Seinälle on ripustettu niihin kuolleen ammattiyhdistysaktiivin kuva.
Hugo Zapata sai surmansa, kun Kolumbian keskusammattijärjestön CUT:n Antioquian-aluetoimistolle hyökättiin vuonna 1994.
– Pelastuimme kolmella minuutilla. Olimme juuri lähteneet, kun rakennukseen tunkeuduttiin ja kollegamme tapettiin. Melkein törmäsimme ampujiin hississä, alueosaston puheenjohtaja Carlos Julio Díaz Lotero kertoo.
Vastaavia tarinoita piisaa. CUT:in perustamisvuodesta 1986 lähtien 2 720 ay-ihmistä on menettänyt henkensä Kolumbiassa. Se tarkoittaa, että joka kolmas päivä murhataan joku. Myös katoamisista, kidnappauksista, kiduttamisista ja laittomista pidätyksistä raportoidaan jatkuvasti.
Maailman ay-murhista 60 prosenttia tapahtuu Kolumbiassa. Ay-väki syyttää niistä äärioikeistolaisia puolisotilaallisia joukkoja ja vasemmistolaisia sissijärjestöjä, mutta myös valtiota, kuten armeijaa ja poliisia.
Kyse on valtakamppailusta, selvittää Kolumbian kansallisen ay-koulun Escuela Nacional Sindicalin (ENS) johtaja, juristi José Luciano Sanín Vásquez. Vuosikymmeniä vellonut sisällissota mutkistaa tilannetta.
– Talouspoliittinen mafia suojelee etujaan. Oikeistolaiset puolisotilaalliset joukot tuhoavat liittoja valta-alueillaan. Vasemmistosissit perustelevat murhia sillä, että liitot ovat muka kannattaneet puolisotilaallisten intressejä, Sanín Vásquez sanoo.
– Valtio puolestaan syrjii ay-liikettä. Hallitus on päävastuussa, koska se sallii puolisotilaallisten joukkojen ja sissien rikokset. Joskus valtio ja yritykset myös palkkaavat puolisotilaallisia kitkemään liittoja.
CUT:n aluetoimiston ampujia ei koskaan saatu satimeen. Kaikkiaan rankaisematta jää yli 90 prosenttia tapauksista. Monet kirjataan virallisiin tilastoihin onnettomuuksina, ei poliittisena väkivaltana.
Díaz Lotero uskoo, että toimiston tulitus oli armeijan käsialaa.
– Tekotapa viittaa armeijaan. Alueen turvallisuusmiehet oli sivuutettu ja aseet teknologisesti kehittyneitä, puheenjohtaja perustelee.
Syrjässä systeemistä
Kolumbian ay-liike on pieni ja pirstoutunut, mutta valtakunnallinen ja äänekäs. Se on etunenässä vastustanut presidentti Álvaro Uriben oikeistohallituksen talouspolitiikkaa, kuten yksityistämisiä ja vapaakauppasopimuksia.
Aktiivisuudestaan huolimatta liike kamppailee yhteiskunnan marginaalissa, Sanín Vásquez pahoittelee. Hän pitää poliittista ilmastoa suorastaan vihamielisenä sille.
– Ay-liikettä ei historiallisesti ole otettu toimijana kuten Euroopassa. Maine on kielteinen. Jos yritys menee konkurssiin, tapana on syyttää liittoa. Työntekijän täytyy salata järjestäytymisensä, jottei häntä syrjitä, juristi sanoo.
– Muualla Latinalaisessa Amerikassa ay-liikkeellä on legitiimimpi asema. Kolumbian uusliberalistinen hallitus kulkee toiseen suuntaan, kutistaa demokratiaa.
Ammattiliittojen mainetta nakertavat yksittäiset korruptiosyytökset, joita media on revitellyt. Monen kolumbialaisen mielikuvissa ay-johtajat ovat itsekkäitä poliitikkoja, joskus jopa sissien liittolaisia.
Ay-ihmiset sättivät talouspoliittista eliittiä ja mediaa mustamaalauksesta. Sosiaalisen suojelun ministeriötä he nimittävät ”yritysten suojelun ministeriöksi” tai ”sosiaalisen epäsuojelun ministeriöksi”. Talousmalli suosii yrityksiä ja pankkeja, he kritisoivat.
– Hallitus syyttää talouden alijäämästä liittoja, jotka vaativat työntekijöille oikeuksia. Se kontrolloi niitä, joiden tulee kontrolloida sitä, Díaz Lotero moittii.
– Yrityskulttuuri on epädemokraattinen ja totalitäärinen. Puolisotilaalliset joukot valvovat taustalla. Liitot syntyvät keskiyöllä, kynttilänvalossa ja salaa.
Laki jarruttaa järjestäytymistä
Ammattiyhdistyksiä raivostuttaa, että Kolumbia on ratifioinut Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimukset työsuojelusta, mutta niitä ei ole saatettu voimaan lakimuutoksella.
Lainsäädäntö suosii työpaikkakohtaisia liittoja, joilla on niukasti neuvotteluvoimaa. Järjestäytyä voi kuitenkin vain työtekijä, jolla on työsopimus. Suurin osa paiskii töitä ilman.
Kolumbian 19 miljoonasta työntekijästä vain viisi prosenttia on järjestäytyneitä, kun vastaava luku Suomessa on 70 prosenttia. Väkivalta verottaa ay-toiminnan houkuttelevuutta.
Työehtosopimusta vailla ahkeroi 99 prosenttia, ja ilman minkäänlaista työsuojelua 70 prosenttia työntekijöistä. Lähes puolet tienaa alle 499 000 peson minimipalkan (170 euroa kuussa). Neuvottelu- ja lakko-oikeudet ovat rajallisia.
– Lait on tehty vaikeuttamaan ay-toimintaa, ei helpottamaan sitä. Todellisuutta on lähes mahdotonta muuttaa. Kyse on tuhon kierteestä, joka lisää köyhyyttä ja epätasa-arvoa, Sanín Vásquez sanoo.
SASK tukee Kolumbiassa liittojen järjestäytymis- ja vaikuttamistyötä. Pääkohteisiin kuuluu ay-koulu ENS, joka kouluttaa ammattiyhdistysaktiiveja, tiedottaa opiskelijoille työelämän oikeuksista, tutkii työelämän epäkohtia ja ylläpitää tilastokantaa.
– Pahinta on, että suurin osa työntekijöistä ei edes tiedä oikeuksistaan. He työskentelevät alistettuina ja nöyrtyneinä, Díaz Lotero sanoo.
Väkivallan uhka kulkee vierellä
Medellínin kaupungissa sijaitsevan rakennuksen aulassa päivystävät siviilipukuiset turvamiehet. CUT:n Antioquian-aluetoimisto löytyy luodinkestävien ovien ja ikkunoiden takaa 14. kerroksesta. Hissin oven avaa poliisi.
Kun puheenjohtaja Carlos Julio Díaz Lotero lähtee toimistolta, mukana kulkee kaksi Kolumbian tiedustelupalvelun henkivartijaa. Poliisi vartioi miehen taloa vuorokauden ympäri.
Tappouhkaukset ovat tavallisia. Kerran soittaja sanoi tietävänsä, missä ay-johtajan lapset opiskelevat. Toisella kerralla luurista kuului pelkkää tuliaseiden ääntä.
– Vaikeinta on, kun perhettä uhataan. Se järkyttää eniten. Siinä mielessä olisi helpompaa olla sinkku, kuusi vuotta CUT:n aluejohtajana toiminut Díaz Lotero sanoo.
– Tappouhkaus ei kuitenkaan aina tarkoita murhaa, vaan tavoite on luoda pelon ilmapiiriä. Sitä paitsi se antaa mahdollisuuden reagoida. Voi päättää, pakeneeko äidin helmaan vai miten toimii. Tilanne on vakavampi, jos ei uhata.
Uhkailijat pyrkivät tappamaan kohteensa psykologisesti, pohtii puheenjohtaja Norbey Alvarez Ríos medellíniläisyritysten yhteisliitosta EVM:stä. Häntä painostettiin viime vuonna jättämään työnsä. Alvarez Ríos ilmoitti soitoista poliisille, joka lisäsi suojelua.
– Aloin miettiä, ovatko työelämän oikeudet lasteni turvallisuutta tärkeämpiä. En voi kuitenkaan jättää valitsijoitani heitteille. Yhteiskunnan oikeudenmukaisuus on vakaumukseni, kahden pienen lapsen isä kertoo.
Kolumbiassa ay-väkivalta on yleisintä juuri teollisuusmaakunta Antioquiassa. Lähes puolet murhista tapahtuu alueella, koska ay-liikkeellä on siellä tavallista enemmän jalansijaa.
Diaz Lotero kuvaa 1990-lukua synkimmäksi. Silloin CUT:n työntekijöille sateli viikoittain uhkaussoittoja ja -kirjeitä. Vuosien aikana lukuisia kollegoita on tapettu ja kadonnut jäljettömiin. Moni on paennut maan ulkopuolelle, joskin moni jatkanut taistoa sinnikkäästi.
– Liittoja ei olisi, jos kaikki pakenisivat juosten. Meidän on taisteltava demokratian puolesta. Tekemistä on paljon, Díaz Lotero sanoo.
– Panostamme toki turvallisuuteen. Olen todella varovainen, minulla ei ole heikkoja kohtia. Elän säädyllisesti, en jää illoiksi mihinkään, en juo eikä minulla ole rakastajia.
Sisällissota velloo väkivallan taustalla
