Kansa sukupuuton partaalla

Quinton Dlamini tuli käymään Suomessa henkensä uhalla. Rauhanpuolustajien kutsumana hän vieraili mm. sosiaalifoorumissa, SASKissa, ulkoministeriössä sekä osallistui vappumarssiin. (Kuva: Anna Berghäll)

Tanja Seppänen

Swasimaassa rahaa riittää vain kuninkaan lähipiirille.

- Maani tunnuksissa leijona symboloi kuningasta ja elefantti hänen kuningataräitiään. Kun nämä kaksi eläintä hyökkäävät, olet vaikeuksissa, kuvaa Quinton Dlamini Swazimaan tilannetta.

Dlamini on pitkän linjan ay-aktiivi maassa, jonka perustuslaki kieltää poliittiset puolueet. Hän kävi keväällä Suomessa kertomassa maansa hälyttävästä tilanteesta.

Swasimaa sai itsenäisyyden Britanniasta vuonna 1968. Viisi vuotta myöhemmin kuningas Sobhuza kumosi perustuslain. Nyt hänen poikansa kuningas Mswati III lukuisine vaimoineen ja lapsineen törsää valtion rahoja palatseihinsa ja ostos- ja huvittelumatkoihinsa eri puolille maailmaa. Lain mukaan kuninkaan ei tarvitse maksaa veroja. Kuningas pesueineen kuluttaa noin 700 miljoonaa euroa vuosittain.

- Kuninkaan 40-vuotissyntymäpäivien turvallisuusjärjestelyihin käytettiin vuonna 2008 2,5 miljoonaa euroa ja koko syntymäpäiviin 5 miljoonaa euroa. Samaan aikaan kansa kuolee nälkään ja sairauksiin.

69 prosenttia Swazimaan väestöstä elää alle dollarilla päivässä. Kehitysyhteistyömäärärahat käytetään koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Näin kuningas voi rauhassa hoitaa omia liiketoimiaan ja elää yltäkylläisyydessä.

Omalla nimellä ei voi puhua

Dlamini työskentelee terveys- ja sosiaaliministeriössä ja on asiantuntija hiv- ja malaria-asioissa. Hän toimii puheenjohtajana valtion työntekijöiden ammattiliitto NAPSAWU:ssa (National Public Services and Allied Workers Union). Vaikka ammattiliittoihin kuuluminen ja järjestäytyminen on Swazimaassa periaattessa sallittua, ay-aktiivien pidätykset ovat yleisiä, samoin heidän pahoinpitelynsä ja painostuksensa. Oppositio on nimittäin lailla puolestaan kielletty.

Myös Dlaminia on kidutettu. Kaikesta tästä huolimatta ay-väki uskaltaa toisinaan järjestää mielenosoituksia.

Organisaatioista lähinnä jalkapalloseurat saavat olla rauhassa. Vuonna 2008 kuningas Mswati III listasi kaikki kansalaisjärjestöt ja niiden jäsenet terroristeiksi. Näiden joukossa oli mm. monipuoluejärjestelmää ajava demokratialiike PUDEMO (People´s United Democratic Movement), jossa Dlamini on myös aktiivinen. PUDEMO vaatii Swazimaata kauppasaartoon.

– Jos Euroopan unioni haluaa ryhtyä joihinkin toimiin, yksi varteenotettava mahdollisuus on boikotoida kuninkaan liiketoimia.

Dlamini on aktiivinen myös Swazimaan toisessa ammattiliittojen keskusjärjestössä SFTU:ssa. Järjestöllä on 65 000 jäsentä, joista naisia on kolmasosa. Maan yksityisestä työvoimasta reilu 60 prosenttia kuuluu ammattiliittoihin.

Swazimaan kansalaisilla on kaksinkertaiset matkustusasiakirjat: täytyy omistaa niin sanottu matkustusdokumentti päästäkseen liikkumaan eteläisessä Afrikassa, SADC-alueella. Kansainvälistä passia on hankala saada. Dlaminilla sellainen on, koska hän on opiskellut Britanniassa stipendillä. Passi tosin myönnettiin vasta British Councilin kiukkuisten yhteydenottojen jälkeen.

Monet swazimaalaiset elävät pakolaisina Etelä-Afrikassa. Quintonin asiantuntijuus terveysalalla on kuitenkin syy, miksi hän pystyy yhä toimimaan ja on päässyt vierailulle Suomeen. Virallisiin lähteisiin viittaaminen maan hiv-tilanteesta puhuttaessa on sallittua, mutta kuninkaasta ei Suomen reissulla sovi tietystikään puhua pahaa.

Lohduttomat aids-tilastot

Hiv-tartuntojen määrä on Swazimaassa viime vuosina kasvanut nopeasti: vielä vuonna 1992 Hiv-tartunnan saaneita oli 3,9 prosenttia, kun vuonna 2006 luku oli jo 39 prosenttia väestöstä. Nämä luvut yhdistettynä köyhyyteen, nälkään ja lääkkeiden puutteeseen tekevät kuolemasta arkipäivää Swazimaassa.

Työttöminä on noin 40 prosenttia väestöstä ja 70 prosenttia naisista. Eliniänodote on miehillä 33 vuotta ja naisilla 34. Aidsin seurauksena maassa on noin 200 000 tuhatta orpoa, joista suurin osa hiv-positiivisia.

– Meillä on sellainen tapa, että hautaamme ihmiset aina viikonloppuisin, emme viikolla. Joten useimpina viikoloppuina vietämme monia hautajaisia.

Myös Dlamini on menettänyt monta ystävää ja kollegaa.

Naisten asema Swazimaassa on kammottavan huono. Tammi-maaliskuun 2010 välisenä aikana 129 raiskaustapausta raportoitiin poliisille. Todellista lukua ei uskalla edes arvuutella, koska raiskauksen uhriksi joutumista pidetään perheen sisäisenä asiana. 40 prosenttia miehistä on sitä mieltä, että on soveliasta lyödä vaimoa.

Kansainvälistä painostusta ja kipeästi

– Miten tämä on tänä päivänä edes mahdollista? Kuinka monta ihmistä täytyy vielä kuolla, ennen kuin saamme kansainvälisesti riittävästi huomiota ja voimme sanoa, että nyt riittää, ihmettelee Dlamini.

Toisaalta Dlamini ymmärtää ihmisten tietämättömyyden Swazimaan tilanteesta, sillä eihän maan sensuroidun median läpi pääse negatiivisia juttuja. Yksi tiedotusväline on yksityinen, muut ovat valtion omistamia. Swazimaassa on 33 median vastaista lakia, mutta toisinaan myös negatiivisia lausuntoja maan ihmisoikeustilanteesta pääse läpi, jos jutuissa viitataan pelkästään Swazimaan ulkopuolisiin lähteisiin.

– Nyt tarvitaan kipeästi kansainvälistä painostusta. Jotain on jo tapahtumassa, koska ihmiset ovat alkaneet ymmärtää, millainen tilanne Swazimaassa on.

Dlaminin mielestä monarkia ei välttämättä ole paha asia, jos kyseessä vain olisi perustuslaillinen monarkia esimerkiksi Ruotsin tapaan. Siirtomaa-ajoilta periytyvä järjestelmä voi siis periaatteessa jäädä, jos se vain demokratisoituu.