Uurastusta palkanmaksun toivossa

Sewa-joesta hiekkaa kaivavat ja itsenäisinä yrittäjinä myyvät miehet lähtevät kotiin sateen alta.

Itsenäisiä kullankaivajia Sewa-joen varrella. Naiset saavat toimeentulonsa myymällä löytämänsä kullan edelleen välittäjille.

Uurastusta palkanmaksun toivossa

Teksti ja kuvat Hanna Koivisto, Bo, Sierra Leone

Sierra Leonen kaivostyöläiset kaivavat timantteja jo toista vuotta ilman palkkaa.

Pieni pakettiauto ajaa hurjaa vauhtia sileää asfalttitietä. Auton matkustamoon ja tavaratilaan on ahtautunut parikymmentä läheiselle timanttikaivokselle matkalla olevaa miestä. Osa roikkuu auton perässä, kun sisään ei enää mahdu. Turvavöitä tuskin on edes etupenkkiläisillä, sillä pelkääjän paikalle on tuppautunut kolme täysikasvuista miestä.

Parinkymmenen kilometrin päässä Bosta, Sierra Leonen toiseksi suurimmasta kaupungista, auto kääntyy kuoppaiselle hiekkatielle.

Millaistahan matkanteko on sadekaudella, kun osa tiestä on huuhtoutunut pois, kuopat ja lätäköt suurentuneet ja loput tienpätkät on pelkkää mutavelliä?

- Sadekaudella tänne ei pääse edes nelivedolla. Silloin miehet kävelevät, selittää Ezekiel Dyke, pakettiauton perässä omalla autollaan ajava Sierra Leonen kaivostyöläisten liiton pääsihteeri.

Perillä Sewa-joen rantapenkalla miehet purkautuvat autosta. Suurin osa on nuoria miehiä. Päällään heillä on farkut tai sortsit ja t-paidat.

Suurimmalla osalla on jalassaan muoviset rantasandaalit, joidenkin päätä suojaa Länsi-Afrikan kuumalta auringolta lippalakki. Nämä ovat miesten työvaatteet, sen kummempia turvavarusteita ei tällä kaivoksella ole.

- Toiset yhtiöt hankkivat työntekijöilleen turvavarusteet. Toiset eivät, Dyke toteaa.

Onnettomuudet ovatkin yleisiä. Viisissäkymmenissä oleva Amos Dimeh irvistää ja näyttää harvaa hammasrivistöään.

- Olin korjaamassa rikki mennyttä laitetta, kun kaaduin ja suuni osui laitteeseen. Lähes kaikki hampaat lähtivät.

Liitto arvioi, että pienemmät onnettomuudet, joissa työntekijä menettää sormensa, katkaisee jalkansa tai altistuu jollekin kemikaalille, ovat yleisiä. Kuolemantapauksia ei onneksi ole kovin usein. Kukaan ei kuitenkaan tiedä työtapaturmien todellista määrää, sillä niitä ei useinkaan raportoida.

Työntekijät elävät toivossa

Nyt kiinalaisomisteisen Millenium Miningin timantinkaivajilla on suurempiakin huolia kuin työturvallisuus. Kellekään työntekijöistä ei ole maksettu palkkaa kolmeen kuukauteen, ja lisäksi koko viime vuoden palkat ovat maksamatta.

- Yritys sanoo, että kysyntää ei juuri nyt ole ja että sen täytyy odottaa investointeja ulkomailta, työläiset kertovat.

Palkan pitäisi olla 180 000-250 000 leonia eli noin 36-50 euroa kuukaudessa, ja sen lisäksi työntekijät saavat päivittäisen lounaan, yleensä riisiä ja kassavan- tai perunanlehtiä tai maapähkinäkastiketta.

Palkkahaitarin alapäässä ovat vuokratyöläiset, joille maksetaan - silloin kun maksetaan - 5 000 tai 6 000 leonia eli noin euro päivässä.

- Meidän pitää löytää tietty määrä karaatteja päivässä, muuten palkkaa ei makseta ollenkaan, kertoo Am Alfa, yksi kaivoksen harvoista naistyöntekijöistä.

Terveydenhuolto ei kuulu edes vakituisten työntekijöiden etuihin. Jos työntekijä sairastuu, vähintään noin kaksi euroa maksava lääkärikäynti on maksettava itse. Moni menee mieluummin perinteiselle parantajalle, joka veloittaa vähemmän.

Viime kuukausien aikana työntekijöille on annettu silloin tällöin pienempiä rahasummia, jos heidän on esimerkiksi pitänyt päästä lääkäriin tai matkustaa sairaan sukulaisen luo. Varsinaista palkkaa odotetaan edelleen.

- Elämme toivossa, että palkka joskus tulisi, Amos Dimeh huokaa.

Moni kaivoksilla työskentelevistä toivoo, että saisi vähän rahaa kasaan ja voisi sitten tehdä jotain muuta. Muun muassa Am Alfa olisi valmis lähtemään muualle.

- Mutta mitään töitä ei ole tarjolla, hän toteaa.

Sierra Leonen viisimiljoonaisesta kansasta suurin osa elää viljelemällä maata ja myymällä tuotteitaan. Muuta työtä on vähän tarjolla.

- Minäkin olen sanonut kaivoksen työntekijöille, että ryhtykää viljelemään maata. Mutta siihenkin tarvitsee ensin rahaa, jotta voi hankkia siemeniä ja taimia ja maksaa ihmisille, jotka tulevat auttamaan. Sitten pitää odottaa vielä vähintään puoli vuotta, ennen kuin voi kerätä sadon, Dyke kertoo.

"Älkää liittykö liittoon"

Sierra Leonessa toimivat kaivosyhtiöt työllistävät noin 2 500 henkeä, joista noin puolet kuuluu liittoon. Lisäksi kulta-, timantti- ja muun muassa hiekkakaivoksilla toimii kymmeniätuhansia itsenäisiä kaivajia.

- Kaivosten sulkemiset, konkurssit ja irtisanomiset on vähentäneet liiton jäsenmäärää huomattavasti, mutta uskon, että vuodessa tai kahdessa se kasvaa jopa kymmeneen tuhanteen. Täällä ollaan käynnistämässä paljon uusia kaivauksia. Esimerkiksi African Mineralsin ja London Miningin rautamalmikaivaukset työllistävät yksinään tuhansia, Dyke sanoo.

Liitto edustaa kaikkia, jotka tekevät työtään kaivoksilla, kaivajien lisäksi muun muassa kokkeja, puuseppiä ja lähettejä. Harva kuitenkaan maksaa jäsenmaksuja, koska palkkaakaan ei tule tai se on pieni.

- Kaivosalan palkkoja ei ole nostettu pitkään aikaan, vaikka elämisen kustannukset ovat nousseet pilviin. Pari vuotta sitten kuuden hengen perhe pystyi elämään 100 Yhdysvaltain dollarilla kuukaudessa, mutta nyt samasta määrästä ruokaa saa maksaa 200-300 dollaria. Työläisten lapset eivät enää mene kouluun, koska siihen ei ole varaa, Dyke huokaa.

Kaivosyhtiöiden johdossa ay-miehistä ei pidetä. Dyke sanoo, ettei hän esimerkiksi koskaan ilmoita entiselle työnantajalleen Sierra Rutilelle tulostaan, muuten johtajat olisivat "kiireisiä".

- En tiedä miksi, mutta he sanovat meitä hankaliksi tyypeiksi, ongelmien aiheuttajiksi, Dyke nauraa.

Millenium Miningin työntekijät kertovat, että johto on suoraan kehottanut olemaan liittymättä liittoon.

Lakkoon riisistä, palkoista

ja nimittelystä

Lakot ovat yleisiä. Huhtikuun aikana ainakin kahdella kaivoksella lakkoiltiin. Toisella sen takia, ettei työnantaja toimittanut työntekijöiden palkkioon kuuluvaa riisiä ajallaan ja toisessa siksi, että työntekijät sanoivat irlantilaisen työnjohtajan kutsuneen heitä mustiksi apinoiksi. Myös Millenium Miningin työntekijät harkitsevat nyt lakkoa, ellei palkanmaksusta päästä pian jonkinlaiseen sopimukseen.

Siihen asti he jatkavat normaalisti työtään, kuutena päivänä viikossa.

Kaivosmiehet jäävät valmistautumaan työhönsä, kun me lähdemme ajamaan takaisin Bohon. Matkalla Dyken puhelin soi. Heikko työturvallisuus on vaatinut seuraavan uhrinsa. Eräällä kaivoksella autonkuljettajana toiminut mies on jäänyt valtavan vesitankin alle, kun sitä oltiin laittamassa paikalleen.

- Onneksi yhtiö on luvannut maksaa hautajaiset ja korvauksia, kahden vuoden palkan, miehen leskelle ja lapsille.