 Cipriano Joan Mecenyela uskoo, että ulkomaiset investoinnit nostavat Mosambikin talouden. Kehitys lähtee vauhtiin vain mosambikilaisten omin voimin. |
 Reutersin kirjeenvaihtajana toimiva Charles Mambiro haluaisi kertoa maastaan myös myönteisiä uutisia. |
Hilkka Kotkamaa, Maputo
Jutut hitaista edistysaskeleista eivät kiinnosta maailmalla, harmittelee Reutersin kirjeenvaihtaja.
Radio Mosambik sijaitsee keskellä rapistunutta, mutta vehmasta Maputoa. Toimituksessa käy tuttu kuhina, koska kello osoittaa päivän päälähetyksen olevan kynnyksellä. Cipriano Joan Mecenyela on nauhoittanut jo osuutensa, joten hänellä on aikaa juttutuokioon.
Cipriano Joan Mecenyela on työskennellyt toimittajana yli 20 vuotta. Hän tekee kaikkea: uutisia, ajankohtaisia makasiiniohjelmia ja musiikkiohjelmia. Viime aikojen ajankohtaisia juttuja hän on tehnyt pääosin Mosambikissa nopeasti lisääntyneestä rikollisuudesta.
- Meillä on aivan liikaa ihmisiä, joilla ei ole mitään järkevää tekemistä. Kansamme on nuorta ja moni on vailla työtä. Siinä taustaa ongelmalle. Olen kyllä itse sitä mieltä, että jotain tekemistä aina löytyy, jos on tahtoa. Rikollisuus on kovin helppo, mutta kaikkein kamalin tapa elättää itsensä, Mecenyela tuhahtaa.
Elämä tämän päivän Mosambikissa on hankalaa. Talouskriisi on vienyt resursseja myös Radio Mosambikista. Työttömyys on kasvussa, myös koulutetun väen työpaikat ovat kortilla.
- Meillä oli toimittajan paikka auki. Hakijoita oli 300, monella heistä oli erittäin hyvät paperit.
Keskustelu Mosambikissa olevista ulkomaisista yrityksistä käy kuumana. Toiset auttavat maata nousemaan köyhyydestä, toiset ovat varsinaisia verenimijöitä. Cipriano Joan Mecenyela ei halua puhua kenestäkään pahaa, vaan sanoo, että mosambikilaiset toivottavat tervetulleeksi kaikki ulkomaiset yritykset ja investoinnit.
- Investoinnit luovat kipeästi kaivattuja työpaikkoja. Hallituksemme on saanut aikaiseksi lain, jonka mukaan puolet työntekijöistä pitää olla paikallista väkeä. Myös luonnonvarojen käytölle on sääntönsä. Kaikki ulkomaiset yritykset eivät ole hyviä, mutta ilman työpaikkoja ei tämä maa nouse köyhyydestä, Mecenyela sanoo.
Tulevaisuuteen on uskottava
Mosambik on sodan ja kolonialismin köyhdyttämä maa, joka on YK:n köyhyystilastoissa neljänneksi viimeinen. Portugalin siirtomaaherrojen lähdettyä ja kurjuuden jatkuttua 17-vuotisella sisällissodalla oli maa maailman köyhin. Rauhanajan itsenäisyyttä on päästy rakentamaan vasta vuodesta 1992.
- Taloutemme on kasvanut joka vuosi ainakin vähän. Talouden suurin ongelma on se, että kasvu on jakautunut epätasaisesti. Kasvu ei ole hyödyttänyt köyhintä kansanosaa juuri mitenkään.
Charles Mambiro tekee ohjelmia yhteen Radio Mosambikin seitsemästä radiokanavasta. Hän on radion englanninkielisten uutisten toimittaja. Lisäksi hän työskentelee uutistoimisto Reutersille, jolle hän tekee kirjeenvaihtajana juttuja maailmanlaajuiseen levitykseen.
- Olen ehtinyt tehdä 14 vuoden aikana monista aiheista juttuja maailmalle, mutta viime ajat juttuja on toivottu lähes pelkästään taloudesta. Myös Mosambikin politiikka ja yhteiskuntakehitys kiinnostavat maailman mediaa, mutta aina kysytään, miten maailmaa kouriva talouskriisi koettelee kehitysmaita.
- Olen haastatellut aiheesta Mosambikin liike-elämän edustajia, virkamiehiä ja poliitikkoja aina pääministeriä ja valtionvarainministeriä myöten. He ovat vakuuttaneet haastatteluissa, ettei finanssikriisi haavoita Mosambikia, koska pääomaköyhät pankit eivät ole läheisessä asiakassuhteissa maailman suurimpiin pankkeihin.
- Mosambik ei ole yksinkertaisesti saanut lainaa isoilta, nyt finanssikurimuksessa kamppailevilta pankeilta. Haastatellut ovat vakuuttaneet, että maassa on muutenkin harjoitettu varovaista talouspolitiikkaa.
Mosambik kärsii talouskriisistä siis vain välillisesti, ei suoraan. Eniten talouskriisi lyö vientiä, joka ei nyt oikein vedä.
Charles Mambiro pelkää, että ulkomaisen avun varaan on yhä epävarmempi laskea. Rikkaiden maiden kehitysyhteistyörahoista Afrikka saa yhä vähemmän ja ylimääräiset rahat taitavat mennä muualle, esimerkiksi Haitiin.
- Tavallaan Mosambikissa on helppo olla toimittajana, kun meillä on tapahtunut niin paljon dramaattisia, ikäviä asioita. Niistähän uutiset pääosin tehdään. Sisällissodan ja sen jälkeisistä levottomuuksista menivät jutut hyvin maailmalle. Ykkösuutisia tein muun muassa vuoden 2000 tulvista, jotka koettelivat kolmasosaa kansastamme.
- Pitkäaikaiset energiainvestoinnit, maatalouden edistysaskeleet tai maan vähän kerrallaan etenevä demokratian rakentaminen eivät ole yhtä sähäkkää tavaraa. Toki teen niistäkin juttuja, koska ne ovat maallemme suuria uutisia.
Radio Mosambik
