 Wogbayen kylän päällikkö Nicolas Agbomadomale näyttää puuvillan kukkaa. |
teksti ja kuvat Riikka Pelkonen, Wogbaye/Golamay, Benin
Beniniläisen puuvillanviljelijän arki on monien epävarmuustekijöiden viidakko. Jos huonosti käy, kemikaalimyrkytys vie hengen.
Keski-Beninissä sijaitsevan Wogbayen kylän päällikkö Nicolas Agbomadomale seisoo peltonsa laidalla pidellen kädessään valkoista kukkaa. Se on puuvillapensaan kukka, puuvillakuidun tuotannon kannalta keskeisin kasvinosa.
Mikäli kaikki sujuu suunnitelman mukaisesti, kukat kasvavat, kuivuvat ja lopulta satokauden lopulla räjähtävät muuttuen valkoiseksi puuvillahahtuvaksi. Sadon onnistuminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää ja kukkien kehittyminen puuvillakuiduksi riippuu monesta tekijästä. Puuvillapensaan kukkia syövät tuhohyönteiset ovat suurin uhka sadon onnistumiselle. Ilman tuholaistorjuntaa sato on auttamattomasti pilalla.
Myrkylliset menetelmät
Yli puolet Länsi-Afrikan trooppisella vyöhykkeellä sijaitsevan Beninin 8,5 miljoonasta asukkaasta saa toimeentulonsa puuvillan tuotannosta. Valtaosa Beninin 2 miljoonasta puuvillanviljelijästä suojaa satonsa tavanomaisin menetelmin eli kemiallisten torjunta-aineiden avulla.
Myrkylliset kemikaalit ovat vakava uhka puuvillapeltojen läheisyydessä elävien ihmisten terveydelle, vesivaroille sekä maaperän ja kotieläinten hyvinvoinnille. Karua kieltään kemiallisten torjunta-aineiden vaaroista puhuu se, että satokaudella 2007-2008 yli kolmesataa beniniläistä kuoli torjunta-aineiden aiheuttamiin myrkytyksiin.
Golamayn kylän päällikkö Mawouchi Babon esittelee kahta muovipurkkia. Toisen purkin kyljessä komeilee pääkallon kuva sekä teksti ”Dursban B”. Klooripyrofossi on yksi Golamayn kylän viljelijöiden tuholaistorjunnassa käyttämistä kemikaaleista. Se on yhdistetty useisiin Beninissä sattuneisiin torjunta-aineiden aiheuttamiin myrkytystapauksiin.
Mawouchi Babon toisessa kädessä oleva purkki sisältää torjunta-ainetta nimeltä Cybercal. Se kuuluu maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan I b -luokan kemikaaleihin, joita ei tulisi olla trooppisten alueiden pienviljelijöiden käytössä lainkaan, koska asianmukaisten suojavarusteiden hankkiminen on heille lähes aina taloudellisesti mahdotonta.
Torjunta-aineiden aiheuttamia terveyshaittoja on pyritty vähentämään lisäämällä viljelijöiden tietoisuutta kemikaalien käytön vaaroista, asettamalla vaarallisimpia kemikaaleja käyttökieltoon sekä kehittämällä torjuntamenetelmiä, joissa pelloille ruiskutettavat kemikaalimäärät jäävät mahdollisimman pieniksi.
Muutos tapahtuu kuitenkin hitaasti. Viljelijöiden tiedot kemikaalien asianmukaisesta käytöstä ja todellisista haitoista ovat usein puutteelliset, eikä vaarallisimpienkaan kemikaalien käyttöä ole saatu kuriin kielloista huolimatta.
Luomu marginaalissa
Beniniläinen kansalaisjärjestö OBEPAB (Organisation Beninoise pour la promotion de l'Agriculture Biologique) tarjoaa luonnonmukaista vaihtoehtoa kemikaaleista riippuvaisille viljelymenetelmille. Järjestön toiminnan ensisijaisena tavoitteena on maatalouskemikaalien käytön minimoiminen ja sen myötä maanviljelijöiden terveyden ja elinolojen parantaminen.
OBEPAB tukee viljelijöitä luomuviljelyyn siirtymisessä, kehittää luonnonmukaisia viljelymenetelmiä yhdessä maanviljelijöiden kanssa sekä ylläpitää puuvillan ostoketjua, joka pyrkii takaamaan elämiseen riittävän toimeentulon kaikille ketjun osasille. Vuonna 1996 toimintansa aloittanut järjestö tekee tällä hetkellä yhteistyötä 2500 puuvillan luomuviljelijän kanssa.
Luomuviljelyssä käytettävät lannoitteet ja torjunta-aineet valmistetaan eläin- ja kasviperäisistä raaka-aineista. Ne ovat ihmisille ja kotieläimille vaarattomia ja ne saadaan suurimmaksi osaksi kerättyä viljelijöiden lähiympäristöstä.
OBEPABin koordinaattori Abel Acouti uskoo luomuviljelyn tulevaisuuteen ja kertoo asenneilmaston muuttuneen viime vuosina luomuviljelylle suotuisammiksi.
Acoutin mukaan luomuviljely ei kuitenkaan pysty tuomaan terveyttä ja hyvinvointia kaikille beniniläisille puuvillan tuottajille. Kemikaali-intensiivisistä viljelymenetelmistä on nykyisen kaltaisessa maailmanjärjestyksessä mahdotonta päästä kokonaan eroon ja luomuviljely pysynee tilastollisesti marginaalissa vielä pitkälle tulevaisuuteen.
Hidas kuolema
Golamayn kylän viljelijöille kemiallisten torjunta-aineiden korkea hinta on suurempi ongelma kuin terveyshaitat. Heillä on omasta mielestään riittävästi tietoa torjunta-aineiden vaaroista sekä suojautumiskeinoista.
Viljelijöiden mukaan kemikaalit eivät vaaranna terveyttä, kunhan varotoimenpiteet ovat kunnossa. Mawouchi Babo kertoo, että torjuntakäsittelyä tehdessä on käytettävä pitkähihaisia ja -lahkeisia suojavaatteita, suojalaseja sekä hengityssuojaimia. Käsittelyn jälkeen vaatteet tulee pestä heti.
Lisäksi on odotettava kahdesta kolmeen rankkasadetta ennen kuin lähistöllä viljeltäviä ruokakasveja voi taas käyttää ravinnoksi.
- Kaikki eivät kuitenkaan välitä suojautua myrkyiltä, Babo jatkaa.
- He tappavat itseään hitaasti.
OBEPABin Abel Acouti kertoo, että tosiasiassa sade ei riitä poistamaan myrkkyjäämiä ravintokasveista, vaan ne pysyvät myrkyllisinä kymmenienkin sateiden jälkeen. Myös suojavaatteiden pesu arveluttaa: millaisia terveysvaikutuksia myrkyillä kyllästettyjen vaatteiden nyrkkipyykki aiheuttaa, ja mikä mahtaa olla pesuveden loppusijoituspaikka?
Wogbayen kylän viljelijät esittelevät ylpeinä neem-puun siemeniä, jotka ovat luonnonmukaisen torjunta-aineen keskeinen raaka-aine. He siirtyivät luomuviljelyyn yhdeksän vuotta sitten ja kertovat yksimielisesti olevansa erittäin tyytyväisiä valintaansa. Vigue Agbomadomale laulaa luomuviljelyn kunniaksi tekemänsä laulun.
Kemikaalien käytön lopettamisen jälkeen maaperän hedelmällisyys on parantunut, ihmisten ja eläinten sairaudet vähentyneet ja puuvillasadosta saatavat säännölliset tulot turvaavat lasten mahdollisuuden koulunkäyntiin.
