Outi Moilala
Hollantilainen tutkija ja suomalainen yhteiskuntavastuun pioneeri löysivät hieman yhteistäkin säveltä, kun puheena oli suomalaisten yritysten eniten käyttämä auditointijärjestelmä BSCI.
Vaatetusalalla on eniten yritysten yksipuolisesti laatimia yhteiskuntavastuun toimintaohjeistoja. Myös erilaisten sertifiointien määrä saattaa hämmentää. On jos jonkinlaista lyhennettä ja aloitetta.
Suomalaisten vaatekauppiaiden suosima tavarantoimittajien auditointijärjestelmä on eurooppalainen yritysjohtoinen BSCI eli Business Social Compliance Initiative. BSCI:llä on omat kannattajansa varsinkin yritysten keskuudessa, mutta se on erityisesti vaatetuksen eettisyyttä ajavan kansainvälisen Clean Clothes -kampanjan hampaissa.
Haastattelussa ovat BSCI:n työhön aikanaan aktiivisesti osallistunut Jouko Kuisma, joka toimi ennen eläkkeelle jäämistään Keskon yhteiskuntavastuun kehitysjohtajana, sekä kansainvälisen Clean Clothes -kampanjan tutkija Jeroen Merk.
Mikä BSCI:ssä on hyvää?
Jeroen Merkin mielestä BSCI:n hyviin puoliin lukeutuu muun muassa se, että aloite vähentää päällekkäisten tarkastusten määrää.
Vastuutarkastuksista on tullut kukoistava bisnes, ja tehtaissa on ravannut useita eri tarkastajia eri tilaajien toimesta. Tämä tarkoittaa melko monta tarkastajaa, koska alalla on tapana kilpailuttaa jopa mallistojen osat erikseen.
BSCI:n hyviin puoliin kuuluu Merkin mielestä myös se, että aloite kattaa lähtökohtaisesti koko alan, toisin kuin yksittäisten yritysten laatimat yhteiskuntavastuun toimintaohjeistot. Joukossa on edelläkävijäfirmoja, joiden esimerkki saattaa saada muitakin BSCI:n jäsenyrityksiä eettisemmiksi.
Jouko Kuisman mielestä BSCI on maailman merkittävin ja vahvin yritysten yhteenliittymä työoloja ja -ehtoja koskevien tarkastusten edistämiseksi ja toteuttamiseksi. Hän näkee takana olevan niin paljon markkinavoimaa, että valmistajien täytyy läpäistä BSCI-tarkastukset päästäkseen EU:n markkinoille.
BSCI tuottaa Kuisman mielestä merkittäviä parannuksia työntekijöiden asemaan.
- Ensitarkastuksista näkyy, että kehitettävää on paljon etenkin työaikaa, palkkausta ja työturvallisuutta koskevien säännösten noudattamisessa, mutta uusintatarkastuksissa puutteet ovat jo selvästi vähäisempiä, hän kirjoittaa.
Kansainvälinen Clean Clothes –kampanja lanseerattiin Suomessa maaliskuussa Puhtaat vaatteet –nimellä. Kampanja on tuonut esille, että yhteiskuntavastuubisneksen kasvusta huolimatta edistystä ei ole globaalisti juuri saatu aikaan. Pieniä parannuksia on tullut lähinnä työturvallisuuteen.
Mikä BSCI:ssä on huonoa?
Jeroen Merkin pääkritiikki on se, että yritysjohtoisena järjestelmänä BSCI:ltä puuttuu uskottava ulkopuolinen varmentaja (verificator), vaikkakin itse tarkastajina käytetään samoja tarkastusyrityksiä kuin Puhtaat vaatteet -kampanjan suosittelema Social Accountability 8000 eli SA8000-standardi käyttää.
Merkin näkemyksen mukaan nimittäin vain työntekijöitä edustavat ay- ja kansalaisjärjestöt voivat olla uskottavia varmentajia. SA8000 kuuluu niin sanottuihin järjestöjohtoisiin (multi-stakeholder) aloitteisiin ja sen johdossa on ay-liikettä, kansalaisjärjestöjä ja yrityksiä toisin kuin BSCI:ssä, jonka johdossa ovat yritykset.
Kuisma on sitä mieltä, että kansalaisjärjestöt ja ay-liike olisi ollut hyvä saada aikaisemmin mukaan BSCI:hin. Nykyinen sidosryhmäneuvosto toimii hänestä hyvin. Kuisma ei jaa Merkin näkemystä varmentamisesta, koska hänen mukaansa varmentajan on oltava puolueeton taho, joka ei voi olla yrityksen eikä työntekijöiden puolella, vaan varmentaa työn todenmukaisuuden.
Kuisman mielestä BSCI:n suurin puute on se, että auditointitietokanta ei ole julkinen. Se vaikeuttaa toiminnan kytkemistä kuluttajaviestintään ja markkinointiin. Myös Merk on kritisoinut voimakkaasti sitä, että tietoja ei jaeta julkisuuteen.
Ovatko ulkopuoliset tarkastukset parempia
kuin omat sisäiset tarkastukset?
Itse yllätyin Merkin kokemuksesta, jonka mukaan omia sisäisiä tarkastuksia tekevillä yrityksillä on monessa tapauksessa työntekijöiden oikeuksien toteutumisesta parempi kuva kuin BSCI:n tapaan yritysten kesken jaettavien tarkastusraporttien perusteella saadaan. Omista tarkastuksista yrityksillä on ainakin ensikäden tietoa, ja tällöin myös huijauksen mahdollisuus on pienempi, hän kirjoittaa.
Kuisman mielestä BSCI:n voima on siinä, että järjestelmässä on sitouduttu ulkopuolisten ammattitarkastajien käyttöön. Yritysten omilla tarkastuksilla ei ole hänestä arvoa vastuullisuuden todistamisessa.
Myöskään ammattiyhdistysten tai kansalaisjärjestöjen tarkastukset eivät hänen mielestään ole riittävän ammattitaitoisia eivätkä puolueettomia.
Puhtaat vaatteet -kampanjan näkemys on, että tarkastuksilla ylipäätään on vaikea saada kuvaa tehtaan jokapäiväisestä todellisuudesta, oli tarkastaja miten pätevä tahansa, koska tarkastukset ovat vain käyntejä ja tarkastajien huijaamisesta on tullut oma taiteenlajinsa.
Riippumattomasti järjestäytyneet työntekijät pystyisivät valvomaan itse tehtaan oloja päivittäin ja mikä tärkeämpää, parantamaan itse omaa asemaansa. Myös BSCI pyrkii edistämään järjestäytymistä.
Eikö ole hyvä, että SA8000-standardiin on olemassa helpompi tie?
Jo aiemmin mainittu, Puhtaat vaatteet -kampanjan hyväksynnän saanut SA8000-standardi on leivottu sisään BSCI:hin siten, että yritykset voivat halutessaan ottaa vaatimustasoksi myös SA8000-standardin tason.
Standardin ongelma on, että vain vähäinen määrä tehtaita on SA8000-hyväksyttyjä.
Standardia pidetään kehitysmaissa monesti työläänä ja kalliina. Suurin osa hyväksytyistä yrityksistä on italialaisia.
SA8000-standardin tarkastuskustannukset maksaa tehdas, mutta ostajayrityksiä vaaditaan osallistumaan tarkastusten kustannuksiin. BSCI:ssä tarkastuskustannukset neuvotellaan ostajan ja valmistajan välillä. Kuisman mukaan SA8000 on tehtaille paljon kalliimpi kuin BSCI.
Korjaustoimenpiteet maksaa molemmissa tehdas.
Merk toteaa, että SA8000-sertifikaatin saaminen saattaa todellakin olla vaikeaa, mutta hänestä kyse on ILO:n julistamista työelämän perusoikeuksista. Tällöin kaikki ”rennommat” versiot ovat samalla ihmisarvoisen työn perusstandardien heikentämistä.
Kuisman mielestä BSCI:n ja SA8000:n tarkastukset ovat työelämän perusoikeuksien osalta samat. SA8000-standardissa lisänä on ainoastaan johtamisjärjestelmää koskevat vaatimukset.
Asia piti tarkistaa. BSCI:n ohjeistossa vaaditaan esimerkiksi palkan osalta laillisen minimimäärän maksamista ja yrityksiä ainoastaan kehotetaan maksamaan elinkustannukset kattavaa palkkaa, kun SA8000-standardissa vaaditaan elämiseen riittävää palkkaa (living wage). Laillinen minimipalkka ei useinkaan nykymaailmassa ole sama kuin elämiseen riittävä palkka.
Kummassakaan säännöllinen työaika ei saa ylittää 48:aa tuntia eikä ylityö 12:ta tuntia viikossa.
BSCI:n Communication Advisor Stéphanie Luong valotti palkkakysymystä: BSCI-tarkastuksissa katsotaan, maksaako tehdas lain mukaista minimipalkkaa, mutta tarkastuksissa tehdään aina myös arvio SA8000:n mukaisesta elämiseen riittävästä palkasta. Elämiseen riittävän palkan maksaminen on kuitenkin tehtaalle vapaaehtoista BSCI:n perustasolla.
SA8000 hyväksyy määräajalla asteittaisen nousun kohti elämiseen riittävää palkkaa, joka on määriteltävä työntekijöiden kanssa. Kuisma näkee, että BSCI:ssä on sama asteittaisuuden ajatus.
Merk tuo esille vielä muutakin BSCI:hin kohdistamaansa kritiikkiä. Hän mainitsee esimerkiksi sen, että BSCI minimoi brändiyritysten osuuden vastuussa. Brändiyritysten kuuluisi maksaa tuotteista korkeampaa hintaa, mutta myös lopettaa siirtelemästä tilauksia, sallia kohtuulliset toimitusajat ja välttää viime hetken muutoksia.
Kuisma on Merkin kanssa samaa mieltä suunnitelmallisen ja pitkäjänteisen yhteistyön merkityksestä. BSCI vastaa kuitenkin vain työelämän oikeuksien auditointimenettelystä, Kuisma toteaa. EU:n kilpailusäännökset eivät sallisi sitä, että BSCI:ssä neuvoteltaisiin hinnanmuodostuksesta tai toimitusehdoista.
Kädenvääntö näiden kahden näkemyksen välillä tuntuu olevan voimakkain siinä kohtaa, kun puhutaan, pitäisikö tarkastajan tai varmentajan olla yritys vai järjestö. Ongelma on lähtöisin siitä, että kehitysmaissa lait saattavat taata suhteellisen hyvät työnormit, mutta niiden valvonta ei toimi. Järjestöt ja yritykset ovat ryhtyneet paikkaamaan työtä, joka kuuluisi valmistusmaan viranomaisille. Edes järjestöt ja yritykset yhdessä eivät voi tarkastaa kaikkia maailman tehtaita.
Tämän vuoksi Puhtaat vaatteet -kampanjan keinovalikoimaan kuuluu myös poliittinen vaikuttaminen. Myös BSCI pyrkii vaikuttamaan EU:n ja kehitysmaiden poliitikkoihin ja viranomaisiin.
