Jaakko Takalainen
Tietotoimisto FinnWatchin raportista ”Ostoja etelästä ja hikipajoista” kävi keväällä ilmi, että suomalaisyritys on hankkinut tuotteita muun muassa sotilasjuntan hallitsemasta Burmasta.
Seurantaraportin viesti on muutenkin karu: 3-4 vuodessa suomalaisten vaateyritysten yhteiskuntavastuussa on tapahtunut vain vähän edistystä. Parempia työoloja on saavutettu kovin pienin askelin.
Mistä moinen pessimistisyys, raportin kirjoittaja, tutkija Outi Moilala?
- En tiedä onko se pessimismiä, enemmänkin realismia. Joissakin työolosuhdeasioissa on otettu jopa takapakkia, koska tuotteiden teettäminen Aasian riskimaissa on lisääntynyt.
Vaikka Moilalan mukaan yritysten ja maiden boikotit eivät yleensä ole ratkaisu, äärioloissa ja viimeisenä keinona hän hyväksyy boikotit ihmisoikeuksista piittaamattomia valtioita vastaan.
- Burma on sellainen valtio. Ja kun paikalliset vainotut ay-aktiivit pyytävät meitä boikotoimaan sotilasjuntan hallitsemaa maata, on vaikea toimia toisin.
Puhtaat vaatteet ihmisille,
strategia yrityksille
Moilala toteaa odottaneensa, että edistystä olisi yhteiskuntavastuun kysymyksissä tapahtunut nopeammin. Ainoaksi keinoksi työolojen parantamisessa näyttäisi hänen mielestään jäävän mahdollisimman kova kansainvälinen painostus.
- Jos merkkiyrityksiä ei potkita koko ajan persuksille, ei työoloissa tehtaan lattiatasolla tapahdu parannuksia. Valitettavaa, mutta näin vain näyttää olevan, puuskahtaa Moilala.
Hän kannattaa tutkijana kansainvälisen työjärjestön ILO:n ja kansalaisjärjestöjen mallia, jossa huonoista työoloista kiinni jäänyttä yritystä tai valtiota ei yleensä panna heti boikottiin, vaan yritetään parannuksia keskinäisen vuoropuhelun avulla.
- Niin sanottu cut and run -politiikka jättää yritykset tyhjän päälle, jolloin työläisten asema muuttuu ehkä entistäkin sietämättömämmäksi. Siksi esimerkiksi suomalaisilla jälleenmyyntiyrityksillä olisi syytä olla valmiiksi mietitty strategia, kun jokin sen alihankkijoista jää kiinni, Moilala toteaa.
Hän viittaa muutaman vuoden takaiseen puuvillaskandaaliin, jossa uzbekistanilainen puuvilla todettiin lapsityövoimalla kerätyksi. Suomalaiset yritykset katkaisivat yhteistyön kuin seinään, mikä tuskin paransi entisen neuvostotasavallan lasten asemaa.
Tunnelma odottava
vaalien alla
Kansainvälisen työjärjestön ILO:n Työnormit ja työelämän perusoikeudet -yksikön toimitusjohtaja Kari Tapiola on juuri palannut Burmasta työpaikalleen Geneveen. Hänen mukaansa tarkkaan ottaen Burma ei ole ILO:n boikotissa.
- Mutta yhteistyömme on rajattu tärkeimpiin työ- ja ihmisoikeuksiin. Me uskomme vuoropuheluun, jolla pyritään saamaan aikaan todellista muutosta. Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että monet jäsenvaltiot soveltavat taloudellisia ja muita pakotteita.
- Viime vuodet ovat osoittaneet, että vuoropuhelu ja pakotteet eivät ole vaihtoehtoja; niillä on todellinen ja usein hyödyllinen vuorovaikutus, vastaa Tapiola sähköpostitse.
Hänen mukaansa tänä keväänä toistakymmentä henkeä on vapautunut vankilasta ILO:n toimien ansiosta. Alaikäisiä armeijaan rekrytoituja nuoria ILO on saanut palautetuksi perheittensä pariin jatkuvasti. Järjestö on myös aloittanut vuoropuhelun hallituksen kanssa työntekijöiden järjestäytymisoikeudesta.
ILO:n näkökulmasta Burman synnit ovat raskaat. Järjestelmällinen pakkotyön käyttö, tai sen salliminen, on ollut ongelma Burmassa 1960-luvulta lähtien. Toinen keskeinen ongelma-alue on järjestäytymisoikeuden puuttuminen. Burmassa ei työntekijöitä edustavia järjestöjä ole. Burman ammatillinen keskusjärjestö FTUB on luokiteltu terroristijärjestöksi. Maa on kuitenkin ratifioinut pakkotyön kieltoa ja järjestäytymisoikeutta koskevat ILO:n perussopimukset.
Jotain Burman sotilasjuntan myöntymisestä kansainväliseen painostukseen kertoo se, että ILO sai perustaa maahan toimiston vuonna 2002.
- Vuodesta 2007 toimisto on hoitanut pakkotyön käyttöä koskevaa valitusmekanismia, joka on kaikkien Burman kansalaisten käytettävissä. Useita tapauksia on ratkaistu, ja varsinkin pakolla armeijaan rekrytoitujen nuorten palauttaminen on ollut verraten tehokasta.
- Toimisto myös tiedottaa eri keinoin kansalaisille heidän oikeuksistaan. Mutta ongelma on niin laaja, että sitä ei yhden toimiston voimin ratkaista, Tapiola kirjoittaa.
Tapiolan mukaan ILO:n toimistoon ei sinänsä ole kohdistunut painostusta, mutta pakkotyöstä valituksia tuovat kansalaiset ovat eri syistä kohdanneet ongelmia. Ketään ei kuitenkaan ole estetty tulemasta keskustelemaan ILO:n kanssa. ”Olosuhteet huomioon ottaen” ILO voi toimia verraten vapaasti. Tämä on koskenut ennen muuta oikeutta liikkua maassa, tavata ihmisiä ja keskustella heidän kanssaan luottamuksellisesti.
Burman yleistä tunnelmaa Tapiola kuvaa odottavaksi, koska siellä on määrä järjestää tänä vuonna vaalit ensimmäistä kertaa kahteen vuosikymmeneen. Tosin juntan sorvaamia vaalilakeja on jo etukäteen arvosteltu rajusti.
- Työpaikoilla on ollut entistä enemmän konflikteja, ja hallitus on joutunut sovittelijan asemaan. Riitoja on ollut ulkomaalaisten omistamissa yrityksissä, minkä vuoksi viranomaiset ovat valinneet pehmeän linjan.
- En usko yhtäkkiseen rajuun poliittiseen muutokseen Burmassa. Mutta tähänastinen sotilaiden totaalinen kontrolli ei voi jatkua loputtomiin. Sotilasjohto tietenkin haluaisi tarkoin valvottuja liikkeitä kohti demokratiaa. Miten maa ja kansalaiset reagoivat, onkin sitten toinen asia, toteaa Kari Tapiola.
Halonen katkaisi yhteistyön
Vaatteita ja jalkineita myyvä Veljekset Halonen on FinnWatch-raportissa mainittu suomalaisyritys, joka toi tuotteita Burmasta. Yrityksellä ei kuitenkaan ole ollut mitään tekemistä burmalaisten tuotteiden kanssa ”muutamaan vuoteen”.
- Ostimme yhden saksalaisen välittäjän kautta tavallisia T-paitoja. Kun ilmeni, että ne on valmistettu Burmassa, katkaisimme yhteyden heti. Aikaisemmin tavarantoimittaja oli ollut luotettava ja yhteistyö sujuvaa, kertoo naisten vaatteiden valikoimapäällikkö Päivi Halonen.
Hän havainnollistaa Veljekset Halosen politiikkaa tavarantoimittajiin: on epäreilua, jos ei kerro oleellisia asioita tuotteen valmistuksesta.
- Haluamme olla ajan tasalla kaikista myymistämme tuotteista. Jos ilmenee jotain kuprua välittäjän toimesta, yhteistyö loppuu siihen. Emme halua olla mukana tukemassa epäilyttävissä oloissa tehtävää työtä. Siksi emme tietoisesti ole koskaan tilanneet mitään Burmasta, Halonen toteaa.
Hänen mukaansa pitkien hankintaketjujen takia on todella hankala olla selvillä kaikkien tuotteiden valmistusmaasta pienehkön perheyrityksen resursseilla. Siksi Veljekset Halonen panostaa pitkäaikaisiin asiakassuhteisiin Kaukoidän tehtaiden kanssa. Yhtiö tekee myös tietoisia valintoja, jotka näkyvät tuotteen hinnassa.
- Me ostamme esimerkiksi enemmän Etelä-Kiinasta kuin Pohjois-Kiinasta. Työolot ovat paremmat Shenzhenissä ja Hongkongissa kuin pohjoisessa. Tuotteen hinnat ovat etelässä keskimäärin 30 - 40 prosenttia kalliimpia, Päivi Halonen sanoo.
SASKin julkaisuissa käytetään Burma-nimeä, koska juntta vaihtoi sen Myanmariksi verisesti päättyneen kansannousun jälkeen 1989.
Burman sahramivallankumous
Puhtaat vaatteet -kampanjan nettisivut
