Pieni suuri raha

Beata Kabandu valmistaa ja myy vetkoek-munkkeja naapureille. Yksi munkki maksaa 10 Namibian senttiä.

Ennen BIGiä tyypillinen Otjivero- Omitaran kylän talo oli rakennettu sinkkilevyistä.

Joseph Ganeb työllistää tiilibisneksillään kaksi muuta ihmistä.

Joseph Ganebin tiilitehdas tuottaa tiiliä myös kylän omiin tarpeisiin, ja yhä useammalla on mahdollisuus päivittää asumustaan tukevampaan ja viileämpään tiilitaloon.

Namibian perustulokokeilu onnistui, ja siitä yritetään nyt tehdä valtakunnallista. Jokainen alle 60-vuotias namibialainen saisi kymmentä euroa vastaavan summan kuukaudessa.

Kun Namibian perustulokokeilua aloiteltiin vuonna 2008, sekä sen vastustajat että kannattajat joutuivat pitkään pohtimaan etenkin yhtä kysymystä: mitä tekee köyhä, kun hänelle annetaan ilmaista rahaa kerran kuussa? Eikö se mene alkoholiin ja ainoat, jotka hyötyvät, ovat shebeenien eli paikallisten viinakojujen myyjät?

Kaksi vuotta myöhemmin voidaan sanoa: ei.

BIG eli Basic Income Grant on 100 Namibian dollaria eli kymmenisen euroa. Projektin pilottikylässä se on maksettu kerran kuussa jokaiselle alle 60-vuotiaalle, joka oli rekisteröitynyt kylän asukkaaksi tiettyyn päivämäärään mennessä. Täten on estetty suurien ihmismäärien muuttaminen pilottikylään Otjivero-Omitaraan ainoastaan rahasumman perässä. Yli 60-vuotiaat saavat eläkettä, joten heillä ei ole oikeutta BIG-rahaan.

Kävelemme Omitaran kylän ”raitilla” SASKin pitkäaikaisen kumppanin Herbert Jauchin kanssa. Vastaan tulee joukko koulupukuisia lapsia, jotka tillottavat meitä uteliaina mutta jatkavat matkaansa.

- Kun aloitimme projektin, nämä lapset eivät olisi ohittaneet meitä. He olisivat pysäyttäneet meidät ja kerjänneet syötävää, Jauch toteaa.

Kerjääminen oli aikuistenkin kesken niin yleistä, että se mutkisti sosiaalisia suhteita. Oli vaikeaa tavata naapureita, kun oli odotettavissa että nämä vain pyytävät jotain. Kun itselläkään ei oikein olisi, mistä antaa. BIGin tultua myös aikuiset voivat vapautuneesti vierailla toistensa luona, mikä on vaikuttanut positiivisesti kylän ilmapiiriin. Kaikkia projektin vaikutuksia ei vielä edes osata arvioida, toki monia vaikutuksia on puolivuosittain ilmestyvissä BIG-arviointiraporteissa jo lueteltu.

Niistä tärkeimpiä ovat: ensimmäisen vuoden aikana äärimmäisessä köyhyydessä elävien kotitalouksien määrä väheni 76 prosentista 37 prosenttiin. Alipainoisia lapsia oli marraskuussa 2007 peräti 42 prosenttia alueen lapsista. Puoli vuotta myöhemmin enää 17 prosenttia lapsista oli alipainoisia. Nyt lähes kaikki vanhemmat pystyvät maksamaan koulumaksut sekä koulupuvut lapsilleen.

Visiitti kylän klinikalle maksaa 4 Namibian dollaria, 40 euron senttiä. Klinikan tulot ovat viisinkertaistuneet, kun yhä useammalla kyläläisellä on varaa maksaa käynnistään (tosin maksu ei ole pakollinen). Ylimääräisillä rahoilla muun muassa järjestetään teini-ikäisille koulutusta seksuaaliterveydestä.

Rikollisuus, joka pilottialueella on ollut lähinnä karjavarkauksia ja laitonta metsästystä, on vähentynyt puoleen. Ja koska naisilla on pieniä tuloja, heidän ei enää ole pakko myydä seksiä.

Namibia on

epätasa-arvoisin

Tämähän vaikuttaa jo liian hyvältä ollakseen totta. No entäs sitten se viinan myynti, yrittää kyyninen toimittaja.

- Alkoholismi on tosiasia. Se on ongelma Namibiassa. Sitä on olemassa ilman perustulokokeilua, sitä on olemassa, vaikka meillä on BIG. Juuri sen vuoksi kyläläisten keskuudesta koottu komitea neuvotteli shebeenien omistajien kanssa, ja viinakojut eivät ole auki BIG-rahan jakopäivänä, kuukauden 15. päivänä, sanoo Jauch.

Omitaran pilottikylää ympäröivät valtavat maatilat. Itse asiassa koko Omitara on syntynyt puolivahingossa asumukseksi maatiloilla työskenteleville ja sieltä pois potkituille ihmisille. Suhteet maanomistajiin ovat kireät, koska asukkaat ovat varastaneet karjaa ja polttopuuta.

Maanomistajien mukaan alkoholin aiheuttamat ongelmat ovat lisääntyneet. Poliisit tosin ovat täysin päinvastaista mieltä. Myöskään yhtään shebeeniä ei kylään ole avattu perustulokokeilun jälkeen, vaan itse asiassa yksi viinakioski on joutunut lopettamaan toimintansa. Joillakin maanomistajista on myös shebeenejä, joita he eivät ole suostuneet pitämään kiinni kuukauden 15. päivänä.

Namibian perustulokokeilu on ainutlaatuinen siksi, että rahan saamiselle ei todella ole laitettu mitään muita ehtoja kuin kylän asukkaaksi rekisteröityminen. BIG-rahan saajien halutaan ymmärtävän, että se on heidän oikeutensa, ei mikään hätäapustipendi. Köyhien stigmatisoiminen haluttiin välttää, joten jos BIG saadaan suunnitelmien mukaan valtakunnalliseksi, raha maksetaan myös rikkaille.

Maailmassa on joitakin vastaavia kokeiluja, esimerkiksi Brasiliassa Bolsa Familia, ”perheen taskuraha”. Sillekin on kuitenkin ehto: perheen lasten tulee käydä koulua ja saada rokotukset, jotta perhe saa avustuksen.

Syksyllä julkaistun, tuoreimman YK:n inhimillistä kehitystä mittaavan indeksin mukaan Namibiassa on maailman suurimmat tuloerot. Pitkäänhän tätä kyseenalaista ykkössijaa piti hallussaan juuri Brasilia. Ilmeisesti silloin, kun ihmisillä ei ole juuri mitään, pienikin rahasumma voi auttaa heitä nousemaan pois kaikkein pahimmasta köyhyydestä. Yhteisön käytössä olevat tulot ovat itse asiassa nyt suuremmat kuin yhteenlasketut BIG-maksut, koska paikallistalous on elpynyt.

Hyvä kiertämään

Joseph Ganebin tiilibisnes on hyvä esimerkki paikallisesta taloudesta. Hän aloitti tiilien valmistuksen jo viisi vuotta sitten. Ganeb hakee hiekan joenvarresta, sementin hän ostaa BIG-rahalla. Päivässä Ganeb valmistaa 200-350 tiiltä ja myy kaiken, yhdellä NAM-dollarilla kappale. Ganeb työllistää jo kaksi ihmistä, tilapäisesti useampiakin.

Tiiliä menee paljon ympäröiville maatiloille ja jopa Windhoekiin sadan kilometrin päähän, sillä Ganebin tiiliä pidetään hyvälaatuisina. Myös oman kylän asukkaat ovat alkaneet ostaa niitä sitä mukaa kun tulotaso on noussut, ja ruostuneista sinkkilevyistä kyhätyt asumukset ovat korvautuneet mukavammilla ja viileämmillä tiilitaloilla.

Naiset ovat alkaneet valmistaa vaatteita, munkkeja ja leipää myyntiin, koska naapureilla on varaa ostaa tuotteita.

Basic Income Grant eli BIG

Idea perustulokokeiluun tuli Namibian veroviranomaiselta NAMTAXilta. Verottaja pohti, kuinka verojärjestelmää voisi parantaa ja samalla vähentää epätasa-arvoa. Kirkolliset, ammatti- ja kansalaisjärjestöt perustivat BIG-koalition kannustamaan hallitusta toimimaan oman ehdotuksensa suuntaisesti. Yksi BIGin tukijoista on SASKin pitkäaikainen kumppani LaRRI (Labour Resource and Research Institute).

BIG-koalition tavoitteena on laajentaa perustulokokeilu koskemaan koko Namibiaa. Namibiassa on vain kaksi miljoonaa asukasta, joten koalitio ei pidä kustannuksia epärealistisina.

Kaksivuotisen kokeilun päätyttyä BIG-koalitio maksaa Omitaran kyläläisille 80 Namibian dollaria kuussa, kunnes BIGistä tulee valtakunnallinen. Koalition tavoitteena on, että tämä tapahtuisi kahdessa vuodessa.

Valtakunnallinen BIG tulisi kannattajiensa mukaan rahoittaa kolmesta lähteestä: tuloverosta, arvonlisäveroa varovasti korottamalla ja kohdistamalla veroja erilaisiin kasvaviin tuotantosektoreihin kuten kaivosteollisuuteen ja turismiin. Kokeilu on rahoitettu tukijoilta kerätyillä vapaaehtoisilla maksuilla.