Pääkirjoitus

Hyvää työtä

SAK:n täyttäessä keväällä sata vuotta puheissa ja keskusteluissa nousi yksi teema ylitse muiden. Se on ay-liikkeen kansainvälistyminen ja edunvalvonnan uudistaminen niin, että se vastaa globaalin talouden ja nykypäivän yhteiskuntakehityksen haasteeseen. Euroopan tasolla on jo näkyvissä käytännön edistysaskeleita, mutta maailman mittakaavassa ammattijärjestöjen työ on vaikeampaa ja monimutkaisempaa. Siksi se myös hahmottuu vaikeasti muille kuin asiaan vihkiytyneille.

Solidaarisuuspäivillä puhuimme köyhyyden vähentämisestä. SAK ja koko suomalainen ammattiyhdistysliike ovat olleet keskeinen voima taistelussa suomalaista köyhyyttä vastaan. Tulokset ovat olleet vakuuttavia, ja siksi meillä on kanttia perustellusti sanoa, että vahva ja itsenäinen ay-liike on väkevä voima köyhyyden vastaisessa taistelussa.

SASKin perustamisen aikoihin vuonna 1986 talouden globaalistuminen oli jo saamassa vauhtia, mutta keskustelu sen vaikutuksista oli vasta idullaan. Nyt tiedämme, että SASKin perustaminen oli kaukaa viisas ja tulevaisuuteen suuntaava päätös. Meillä on mittava kokemus ja runsaasti osaamista kansainvälisen ay-liikkeen heikkojen lenkkien vahvistamisesta. Tämä työ auttaa paitsi kehitysmaiden kansallisia liittoja myös suomalaista ay-liikettä sen pyrinnöissä tuloksellisempaan kansainväliseen edunvalvontaan. Vain vahvat kansalliset liitot voivat osallistua kansainväliseen edunvalvontatyöhön, jonka onnistuminen on jokaisen palkansaajan etu - asuinmaasta riippumatta.

Kansainvälistyvä Suomi ja globalisoituva talous vaativat ammattiliitoilta avautumista, uuden oppimista, uudenlaisen vastuun kantamista ja tulevaisuuteen katsomista. Jäsenistö odottaa liitoilta jämäkkää edunvalvontaa myös globaalisti toimivassa talous- ja yrityselämässä. Ymmärrys yhteisistä globaaleista eduista lisääntyy: suomalaiselle työntekijälle tai toimihenkilölle ei ole yhdentekevää, millainen on Etelä-Afrikan uusi työlainsäädäntö tai miten kiinalaisen tehtaan työoloja valvotaan. Niinpä ammattiliitoilta odotetaan myös globaalia solidaarisuutta ja vastuunottoa. Työehtojen ja -olosuhteiden kehittäminen ja parantaminen Suomen rajojen ulkopuolella mielletään jo ay-liikkeen osavastuuksi.

Vanhasen sinivihreän hallituksen ohjelmassa todetaan, että kehityspolitiikan tärkein tavoite on YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttaminen. Hallitus sanoo varmistavansa määrärahakehityksen, joka vie Suomen kohti YK:ssa asetettua 0,7-tavoitetta, mutta mitään aikataulua tavoitteen saavuttamiselle ei ole asetettu.

Ay-liikkeellä on tässä henkisessä ilmapiirissä mahdollisuus profiloitua myönteisesti ja kiinnostavasti laajemmillekin yhteiskunnan piireille. Ensimmäinen ja luontevin profiloitumiskohde on ay-liikkeen jäsenistö. Toinen kiinnostava joukko on työelämän tulokkaat - osa heistä kiinnittyy liittojen jäseniksi, osa ei. Ay-liikkeen kansainvälisyys ja rajat ylittävä yhteistyö sekä keskinäinen solidaarisuus saattaisivat tarjota uuden elementin ay-liikkeen julkisuuskuvaan. Se saattaisi tuoda uusia jäseniä ja aktiivitoimijoita liikkeen piiriin.

Ei ole sopivampaa teemaa ay-liikkeen tapahtumaan kuin ihmisarvoinen työ. Vaikka työ on arvokasta myös itsessään, ei arvokkuus välttämättä näy työn tekemisen ehdoissa, olosuhteissa ja työvoiman käyttötavoissa. Ei ole olemassa paskaduuneja, mutta kylläkin luokattoman onnettomia työehtoja ja -olosuhteita. Lapsityö, pakkotyö, työtä tekevät köyhät, työttömät ja vajaatyölliset - kaikki nämä ilmiöt kertovat, että paljon on vielä tehtävää, jotta työ olisi ihmisarvoista ja täyttäisi hyvän työn tunnusmerkit.

Säällisen työn aikaansaaminen ei onnistu itsestään ja omalla painollaan. Vahvat voimat pyrkivät viemään kehitystä päinvastaiseen suuntaan. Erityistalousalueet, yritysinvestoinneista kilpailevat hallitukset, tiukkoja hinta- ja toimitusehtoja alihankkijoilleen ja tavarantoimittajilleen sanelevat suuryritykset sekä suoranainen ahneus ja piittaamattomuus työntekijöiden toimeentulosta ja terveydestä ovat myrkkyä ponnisteluille säällisen työn aikaansaamisen ja ylläpitämisen puolesta.

Vaikeissa ja vaarallisissa olosuhteissa ay-työtä tekevien kumppaniemme ja ammattiyhdistystovereiden usko ja sitoutuminen omaan asiaansa velvoittaa ja innostaa meitä jatkamaan tukeamme heille ja tekemään työtä heidän eteensä. Se on samalla työtä meidän itsemme ja ihmisyytemme puolesta.