Katri Kaitainen
Kymmenettuhannet afrikkalaiset uhmaavat kuolemaa Espanjan rajoilla toiveenaan päästä Eurooppaan. Rajan toiselle puolelle selviytyneet ajautuvat usein alipalkattuihin töihin, joissa ei tunneta työturvaa. Näin on käynyt myös Bakarylle, joka kerää tomaatteja Almeríassa Espanjan rannikolla.
Espanjan paahtavan auringon alla työskentelee tuhansia maahanmuuttajia vihannesviljelmillä alhaisella palkalla ja ilman minkäänlaista työturvaa. Espanjalaisia ei työnteko moisissa olosuhteissa enää houkuttele. Tämän vuoksi maahan tuleville siirtolaisille riittää kysyntää. Työtä riittää.
Malista kotoisin oleva Bakary asuu kadulla tomaattiviljelmien kupeessa San Isidron kylässä Almeríassa. Bakary ja hänen muut afrikkalaiset ystävänsä nukkuvat ulkona kattonaan vain palmunoksa tai muovista kyhätty suoja.
Miesten aamu alkaa rukouksella. Sitten kutsuvat työt tomaattien parissa. Bakarylle maksetaan kahdeksan tunnin mittaisesta työpäivästä 20-30 euroa. Virallinen minimipalkka vastaavasta työstä Espanjassa on 36 euroa.
Palkkarahat Bakary lähettää perheelleen Maliin; rahanlähetyspalvelun komissio tosin lohkaisee päiväpalkasta puolet. Palkanmaksussa saattaa myös olla ongelmia, mutta laittomien siirtolaisten on vaikea tai lähes mahdoton lähteä penäämään oikeuksiaan.
- Järjestäytymisen pelko on suuri. Laittomuus ei saa ihmisiä liikkeelle, ohjaaja Elina Hirvonen sanoo. Hirvosen ja Sari Lempiäisen laittomista maahanmuuttajista kertova dokumenttielokuva "Paratiisi - kolme matkaa tässä maailmassa" sai kantaesityksensä solidaarisuuspäivillä.
Hirvonen kertoo saaneensa idean elokuvan tekemiseen Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä vuonna 2005 julkaistusta artikkelista, jossa käsiteltiin Espanjan tomaattiviljelmillä työskenteleviä laittomia siirtolaisia. Juttu sai monet suomalaiset boikotoimaan espanjalaisia vihanneksia, myös Hirvosen.
Kuoleman porteilla
Bakarylla on tuhansia kohtalotovereita. Viime vuonna yksin Kanarian saarille rantautui huterilla veneillä yli 30 000 laitonta siirtolaista Afrikasta. Merimatka koitui tuhansien ihmisten kohtaloksi.
Kuolemaa uhmataan myös Espanjalle kuuluvien Ceutan ja Melillan erilliskaupunkien piikkilanka-aidoilla, jotka erottavat Espanjan Marokosta ja Euroopan Afrikasta. Osalle Eurooppaan pyrkiville tulijoille käy tuuri ja he selviytyvät aidan "paremmalle" puolelle. Kaikkien kohtalo ei ole kuitenkaan yhtä ruusuinen.
Kymmeniä ihmisiä on saanut surmansa epätoivoisissa yrityksissä ylittää aita tikapuilla, heittäytymällä tai yrittämällä lentää aidan yli erilaisilla omatekoisilla viritelmillä.
Kiinni jääneet karkotetaan väkivaltaa kaihtamatta. Marokon poliisi on myös kuljettanut laittomia siirtolaisia keskelle autiomaata ja jättänyt heidät sinne oman onnensa nojaan. Näin kävi myös Norsunluurannikolta kotoisin olevalle Adamille, jonka kokemuksista kerrotaan dokumentin toisessa tarinassa.
- Sinne meidät jätettiin keskelle pimeää ilman vettä ja ruokaa, Adam kertoo.
Toive paremmasta elämästä on monille kuitenkin niin suuri, etteivät edes väkivaltaiset muistot tai kuoleman porteilla käyminen estä heitä yrittämästä uudelleen.
- Vaikka minut karkotettaisiin johonkin eteläisempään Afrikan maahan, palaan aina. Vain kuolema voi estää minua pääsemästä Eurooppaan, sanoo chadilainen Camara, jonka matka kohti Eurooppaa oli koitua kohtaloksi jo heti alkumetreillä. Uimataidoton Camara oli kyhännyt itselleen pelastusliivit styroksin palasista, joiden turvin hän hädin tuskin selviytyi rannalle.
Mikä saa ihmiset hakeutumaan Eurooppaan jopa kuolemankin uhalla?
- Syyt liittyvät usein köyhyyteen ja tulevaisuuden näköalattomuuteen kotimaassa, sanoo muuttoliiketutkija Saija Niemi Helsingin yliopistosta.
- Monilla ei myöskään ole oikeanlaista tietoa matkan vaaroista tai siitä, mikä heitä Euroopassa odottaa. He päätyvät aivan erilaiseen tilanteeseen kuin mistä olivat uneksineet.
Rajavalvonta ei ratkaise ongelmaa
Espanjaa kohdannut laittomien siirtolaisten tulva on saanut Euroopan reagoimaan. Rajaturvallisuusvirasto Frontex koordinoi EU:n yhteistä valvontaoperaatiota Kanarian ympärillä, ja joidenkin Afrikan maiden kanssa on myös päästy sopimukseen laittomien maahanmuuttajien takaisin palautuksista. Myös Ceutan ja Melillan tilanne on saatu Espanjan ja Marokon yhteistyön ansiosta hallintaan. Tilanne rajalla on rauhoittunut.
Pelkkä rajavalvonta ja maahanmuuttoa rajoittava politiikka eivät kuitenkaan ratkaise moniulotteista ongelmaa. Yhden rajan sulkeminen siirtää ongelman vain jonnekin muualle.
- Ceutan ja Melillan hallinta ei ratkaissut asiaa. Ilmiö laajeni Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, mistä Kanarian saarten tragedia nyt kertoo, sanoo hallintoneuvos Eero Koskenniemi sisäasiainministeriöstä.
- Ihmiskauppiaat ja salakuljettajat löytävät aina uudet reitit, sillä kyseessä on iso bisnes.
Bisnes on viimeisen parin vuoden aikana muuttanut luonnettaan.
- Salakuljettajilla on käytössään paremmat veneet ja GPS-laitteet. Toiminta on hyvin organisoitunutta, Koskenniemi selittää.
Tämä on ajanut Euroopan on aivan uudenlaiseen tilanteeseen, johon se ei ole valmistautunut ja johon sillä ei ole ratkaisuja.
- Tilanne voi olla se, että ihmisiä kuljettanut vene on kreikkalainen, miehistö senegalilainen ja matkustajat ovat ympäri Afrikkaa tai jopa Aasiaa. Heistä osa on laittomia muuttajia, osa turvapaikanhakijoita, Koskenniemi pohjustaa.
- Lopulta vene jää kiinni Marokossa. Kuka ottaa heidät vastaan ja mihin lähtömaahan heidät palautetaan? Mikä on YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n rooli?
Eurooppa tarvitsee maahanmuuttajia
Siirtolaisuuskysymyksessä korostetaan nykyään ennen kaikkea laillista ja hallittua muuttoliikettä, mihin myös EU toiminnallaan pyrkii. Tosiasia on se, että väestön vanhetessa Eurooppa tulee tarvitsemaan muualta tulevaa työvoimaa. Pohjoisen työvoiman tarve ei saisi kuitenkaan johtaa muuttajien kylmään valikointiin.
Niemen mukaan Euroopassa tulisi kehittää sekä jo olemassa olevia että uusia laillisia väyliä maahanmuuton lisäämiseen.
- EU:n viisumikäytäntöä tulisi tarkastella, samoin työperäiseen ja perhesyihin liittyviä muuton prosesseja, Niemi sanoo.
- Viranomaisten ja työnantajien tulisi Suomessa myös jämäkästi puuttua maahanmuuttajien työllistymiseen työtehtäviin, jotka eivät vastaa heidän koulutustaan.
Työnantajien tulisi myös kantaa vastuuta. Koskenniemi tietää, että Euroopan komissiolta on tulossa esitys työnantajien sanktioista, joilla rankaistaisiin niitä yrityksiä, jotka ovat palkanneet työntekijöitä laittomasti. Taso eri jäsenmaiden välillä on kuitenkin suuri.
- Meillä sanktiot ovat jo olemassa, mutta Etelä-Euroopassa tilanne on aivan toinen.
Lue katsojien kommentteja dokumenttielokuvasta "Paratiisi - kolme matkaa tässä maailmassa".
