Maippi Tapanainen
Kansainvälinen työjärjestö ILO perustettiin 1919. Järjestön tehtävä on edistää yhteiskunnallista ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. ILO:n tärkeimmät toimintamuodot ovat työelämää koskevien kansainvälisten yleissopimusten laatiminen, niiden täytäntöönpanon valvonta sekä yhteistyö työmarkkinarakenteiden kehittämiseksi. Järjestö pitää yleiskokouksensa kerran vuodessa. Sekä yleiskokous että ILO:n keskeiset toimielimet ovat kolmikantaisia eli koostuvat hallitusten, työnantajajärjestöjen ja palkansaajajärjestöjen edustajista.
ILO:n yleiskokouksella ei ole ylikansallista päätösvaltaa. Perusasiakirjat velvoittavat jäsenvaltioita suoraan, mutta muut päätökset ja suositukset muuttuvat kansalliseksi lainsäädännöksi, kun jäsenmaa allekirjoittaa eli ratifioi sopimuksen ja saattaa sen voimaan säätämällä suosituksen mukaiset lait.
ILO:n työelämän perusnormit ja samalla eniten ratifioidut sopimukset koskevat oikeutta järjestäytyä ja solmia kollektiivisia työehtosopimuksia, pakkotyön kieltoa, lapsityön kieltoa sekä tasa-arvoa. Viimeksi mainitulla tähdätään työmarkkinoilla ja ammatinharjoittamisen yhteydessä tapahtuvan syrjinnän poistamiseen.
Työelämän neljää perusnormia säädellään kahdeksalla yleissopimuksella. ILO:n 181 jäsenvaltiosta suurin osa on ratifioinut kaikki kahdeksan sopimusta. Suomi kuuluu tähän joukkoon.
ILO:n työkongressissa 1998 hyväksytty työelämän perusoikeuksien julistus perustuu samaisiin työelämän perusnormeihin. Julistuksessa todetaan, että kaikilla ILO:n jäsenvaltioilla, myös niillä jotka eivät ole ratifioineet kyseisiä ydinsopimuksia, on järjestön jäseninä velvollisuus noudattaa, edistää ja toteuttaa järjestön perussäännön mukaisesti työelämän perusoikeuksiin liittyviä periaatteita.
Järjestäytymis- ja työehtosopimusoikeudet
Philadelphian kokouksessa 1944 laaditut vuonna 1948 ja 1949 solmitut sopimukset takaavat työmarkkinaosapuolille järjestäytymis- ja neuvotteluoikeudet.
Sopimus 87/1948 takaa sekä työntekijöille että työnantajille oikeuden perustaa organisaatioita ja liittyä niihin vapaan valintansa mukaan. Sopimus sitoo allekirjoittajamaita myös takaamaan järjestöille itsenäiset toimintamahdollisuudet sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Lisäksi se takaa järjestöille oikeuden laatia sääntönsä ja ohjeensa, järjestää hallintonsa ja toimintansa sekä laatia toimintaohjelmansa vapaasti.
Sopimus tuli voimaan vuonna 1950 ja sen on ratifioinut 148 ILO:n jäsenmaata. Sen ulkopuolelle ovat jättäytyneet esimerkiksi Oman ja Yhdysvallat.
Sopimus 98/1949 takaa oikeuden kollektiiviseen neuvottelutoimintaan. Lisäksi se kieltää syrjinnän järjestäytymisen vuoksi ja edellyttää, että ammattiliittojen neuvotteluoikeudet tunnustetaan.
Sopimus tuli voimaan vuonna 1951. Sen on allekirjoittanut 158 jäsenmaata.
Sopimuksen ulkopuolelle ovat jättäytyneet muun muassa Afganistan, Kiina ja Yhdysvallat.
Artikkelin seuraava osa
