Jyrääkö hintakilpailu eettiset periaatteet?
Voiko ammattiliiton aktiivikin siis jo marssia ostoksille IKEAn ja H&M:n myymälään? Todennäköisesti ainakin keveämmin mielin kuin johonkin kilpailevaan yhtiöön, joka ei ole toistaiseksi omistanut ajatustakaan yhteiskunnalliselle vastuulle ja työntekijöiden oikeuksille.
Ammattiliittojen kanssa sopimuksen tehneet yhtiöt ovat toistaiseksi pieni vähemmistö maailmantaloutta pyörittävistä suuryrityksistä. Enemmistö eettisyyteen heränneistä yhtiöistäkin huolehtii mieluiten yhteiskuntavastuustaan omilla ja yksipuolisesti hyväksytyillä koodistoilla, joiden toteutumista ne valvovat joko itse tai ulkopuolisten auditoijien tarkastuskäynneillä. Huomattava osa yhtiöistä rajaa yhteiskuntavastuunsa koskemaan pelkästään ympäristöä, kenties vain yhtiön omaa roska- ja jätehuoltoa. Silti useat suuret merkkiyhtiöt harrastavat jo aktiivista vuoropuhelua ammattijärjestöjen kanssa, vaikkeivät olekaan vielä ryhtyneet sopimuskumppaneiksi.
Yhtiöt tarvitsevat ammattijärjestöjä sekä tuotantoketjunsa valvonnassa että ketjuun liittyvien riskien ennakoinnissa ja minimoinnissa. Myös yrityksissä tiedetään, etteivät globaaleja sopimuksia neuvotelleet ammattijärjestöt suostu uudeksi leimasimeksi, jonka punaisella sertifikaatilla yhtiöiden markkinointiosastot pääsevät ehostamaan firmojen jo vihertäviä julkisivuja. Siksi kumpikin osapuoli joutuu uhraamaan aikaa ja resursseja globaalien sopimusten toimeenpanoon ja valvontaan, joka on vasta pääsemässä alkuun.
Suuri voimainkoetos eettisten periaatteiden toteuttamisessa on tosiasiassa edessä suuryhtiöiden sisällä. Eettisyyden vastapoolina ovat yhtiöiden omat sisäänostajat, joiden tärkeimpänä tehtävänä on hankkia tavara mahdollisimman halvalla ja mahdollisimman nopealla toimitusaikataululla. Miten vietnamilainen kenkätehdas pystyy noudattamaan merkkiyhtiön eettisiä periaatteita samaan aikaan, kun se joutuu tuottamaan tilatun kenkäerän kilpailijoitaan halvemmalla ja nopeammin? Joustaako kansainvälinen brändiyhtiö omasta eettisestä koodistostaan vai joutuuko se kenties määrittelemään uudelleen myös ostotoimintansa periaatteet?
Koska puolet globaaleista sopimuksista on alle kolme vuotta vanhoja, tutkittuja ja kattavia tuloksia niiden vaikutuksista on toistaiseksi vähän. Yhteenveto on tehtävissä vasta, kun sopimuksien toimeenpanosta, tulkinnoista ja kiistakohtien ratkomisesta on riittävästi käytännön esimerkkejä. Toistaiseksi asenne ammattijärjestöissä on varovaisen optimistinen, vaikka poikkeuksiakin löytyy.
Metallityöväen kansainvälinen liitto IMF kertoo nettisivuillaan kahdeksan kuukautta kestäneestä lakosta varaosia tuottavan Ditas-yhtiön tehtailla Turkissa. Lakko alkoi heinäkuussa 2002, kun tehtaan johto kieltäytyi tunnustamasta työntekijöiden ammattiliittoa sopimuskumppanikseen. Yritysjohto taipui vasta, kun ammattiliitto keksi kääntää itseään isompaa kahvaa. Kävi ilmi, että turkkilaisen varaosayhtiön suurasiakas DaimlerChrysler, on vastikään tehnyt IMF:n kanssa sopimuksen työntekijöiden perusoikeuksien kunnioittamisesta koko tuotantoketjussa. Ditas pääti pysyä kunniallisen alihankkijan kirjoissa ja solmi tehtaan ammattiliiton kanssa työehtosopimuksen, ensimmäisen liiton historiassa.
Maatyöläisiä edustava IUF taas raportoi myönteisestä kehityksestä Chiquitalle tuottavilla plantaaseilla Hondurasissa ja Kolumbiassa. Hondurasissa IUF:oon kuuluva maatyöläisten liitto Sintraterco onnistui solmimaan työehtosopimuksen Buenos Amigos –yhtiön kanssa, joka on Chiquitan suuri sopimustuottaja. Vipuvartena toimi Chiquitan globaali sopimus, joka yltää myös alihankkijoihin. Kolumbiassa SASKin yhteistyökumppani Sintrainagro on globaalisopimuksen tuella onnistunut hankkimaan yli 800 uutta jäsentä ja perustamaan uuden alueosaston Magdalenan alueen plantaaseille. Runsas vuosi sopimuksen voimaantulon jälkeen liitto solmi viisi uutta työehtosopimusta banaaniviljelmille, joilla ei aikaisemmin ollut sen paremmin sopimuksia kuin ammattiliittojakaan.
Takaisin artikkelin alkuun
Kansainväliset puitesopimukset: katso päivittyvä taulukko
