Anna Berghäll

Ammattiliittojen ensimmäinen Solidaarisuus-golf pelattiin tiistaina Meri-Teijossa Nenäpäivän hengessä. - Tämä on tosiaan solidaarisuuspeli, kun kaikki lyövät yhdessä samaa palloa koko ajan, arvelivat pelaajat käytössä olleesta Texas scramble –pelitavasta.

Hyväntekeväisyysturnauksissa paljon käytetyssä Texas scramblessa pelaajat etenevät kolmen hengen joukkueina. Jokin kolmesta avauslyönnistä valitaan parhaaksi palloksi, jota koko joukkue lyö aina lipulle asti.

Teollisuusliittojen ideoiman turnauksen tavoitteena oli levittää Nenäpäivä-tietoutta entistä laajemmalle liittojen keskuuteen ja samalla kerätä rahaa Nenäpäivä-pottiin.

Mukaan oli kutsuttu liittoja, jotka eivät ole SASKin jäseniä, sekä ammattiliittojen yhteistyökumppaneita kuten rahoitusyhtiöitä, vakuutusyhtiöitä ja pankkeja.

Nenäpäivää vietetään tänä vuonna perjantaina 5.11. Rahan kerääminen ei kuitenkaan ole rajoittunut tuohon päivämäärään, vaan sen voi aloittaa jo nyt, ja tempauksia sekä rahankeruuta voi jatkaa vuoden loppuun.

Nenäpäivä rohkaisee osallistujia keksimään uusia, ”pöljiäkin” tapoja rahan keräämiseen – katso vaikka vinkit osoitteesta http://www.nenapaiva.fi/osallistu/poljaile-pallo-paremmaksi .

Nenäpäivän tuotto jaetaan yhdeksän kansalaisjärjestön kesken, jotka tekevät työtä kehitysmaiden lasten hyväksi. Lue lisää SASKin Nenäpäivä-rahoitteisista hankkeista täältä.

Jukka Pääkkönen

"Maantie on toinen vaimoni", räppää Smockey musiikkivideolla, joka parhaillaan leviää nettisivuilla ympäri ranskankielistä maailmaa. Kyseessä ei ole moottoritieromantiikka eikä rakkaudentunnustus reppuselkäturismille. Burkina Fasossa Länsi-Afrikassa tuotettu musiikkivideo puhuu autonkuljettajista, heidän työstään ja yhä karummiksi muuttuvista työoloistaan.

Suomalainen ammattiyhdistysliike rakentaa huonontuville työoloille vastavoimaa yhdessä kansainvälisen verkostonsa kanssa. Siitä on esimerkkinä Auto- ja Kuljetusalan Ttyöntekijäliiton AKT:n ja SASKin tukema hanke, jota ne yhdessä alan kansainvälisen ammattiliiton ITF:n kanssa toteuttavat Länsi-Afrikassa. Hanke vahvistaa paikallisia kuljetusalan ammattiliittoja ja antaa niille eväitä puuttua valvonnan pahimpiin aukkoihin.

Smockeyn video "Faut pas chauffer le chauffeur" YouTubessa (engl. tekstitys)

Lisätietoa "Parannusta rekkakuskien työoloihin" -hankkeesta SASKin sivuilla

Juhani Artto

Ruotsissa työskennelleet kiinalaiset metsämarjojen poimijat ovat maksaneet työn saannista ja matkasta lähes 3 200 euroa, kertovat ammattiliittolehti LO-Tidningenin lähteet.

Kuitatakseen kulunsa heidän olisi ollut kyettävä poimimaan päivittäin 40 kiloa mustikoita. Kun se ei onnistunut, kiinalaiset jättivät työnsä ja vaativat näyttävästi rahojaan takaisin. Kiistan ratkaisun yksityiskohtia ei ole julkistettu.

Saataviaan koettaa periä myös Storumanin kunta, jolle runsaan 200 kiinalaisen poimijan majoittamisesta ja ruokkimisesta kertyi päivittäin lähes 4 000 euron kustannus. Kunta odottaa, että kiinalaiset Ruotsiin toimittanut kiinalainen henkilöstöyritys ja marjoja hyödyntävät yritykset korvaavat Storumanin kulut.

Sopimus takaa vähimmäisansion

Edellisen poimintakauden ikävien kokemusten jälkeen ammattiliitot sopivat, että etupäässä kunnallisia työntekijöitä organisoiva ammattiliitto Kommunal ottaa hoitaakseen ulkomaisten marjanpoimijoiden etujen puolustamisen. Työnantajapuolella järjestöt ovat sen sijaan väistelleet vastuuta, eikä mikään järjestö ole suostunut asiassa vakavaan yhteistyöhön Kommunalin kanssa.

Ulkomaisiin metsämarjojen poimijoihin sovelletaan työehtosopimusta, joka alun perin luotiin puutarhamansikoiden poimijoita varten. Luonnonmarja-alalla sovellettavan sopimuksen allekirjoittajina ovat Kommunal ja ulkomaiset henkilöstöyritykset, jotka toimivat ulkomaisten marjanpoimijoiden työnantajina. Sopimuksen mukaan poimijoiden on ansaittava vähintään 17 730 kruunua (1 880 euroa) kuukaudessa.

Metsä- ja maataloustyönantajien liitto SLA katsoo, etteivät metsämarjojen ulkomaisten poimijoiden asiat kuulu sille, vaikka järjestö on maataloussopimuksen allekirjoittaja. SLA:n toimitusjohtaja Katarina Novák sanoo, ettei hän tunne luonnonmarjojen poiminnan tes-asioita.

Kommunal on ehdottanut, että metsämarjojen poimintaa varten neuvoteltaisiin erillinen sopimus, mutta SLA on torjunut ehdotuksen. Kaupan alan työnantajajärjestö Svensk Handel on kiinnostuneempi kuin SLA ja saattaa ryhtyä neuvottelemaan Kommunalin kanssa tulevalla poimintakaudella sovellettavasta sopimuksesta.

Vaihtoehtona esillä on ollut myös henkilöstöyritysten järjestö Bemanningsföretagen, mutta tällä hetkellä se ei suunnittele ryhtymistä osapuoleksi ulkomaisten marjanpoimijoiden tes-asioissa.

Bangladeshiläisiä Kommunalin jäseneksi

Jämtlandissa Kommunal on lähestynyt onnistuneesti bangladeshiläisiä poimijoita. Noin 200 heistä on jättänyt liitolle jäsenanomuksen. Osa bangladeshiläisistä asuu ja opiskelee Ruotsissa, mikä on helpottanut koko ryhmän perehtymistä Ruotsin työmarkkinoiden pelisääntöihin.

Juhani Artto

Ruotsin viranomaiset määrittelivät viime keväänä vähimmäistulon, joka EU:n ulkopuolelta tulevalle marjanpoimijalle on maksettava, jotta hänelle myönnettäisiin työlupa. Tulorajaksi asetettiin 16 372 kruunua (1 745 euroa) kuukaudessa. Se perustuu alan työntekijöihin sovellettavan työehtosopimuksen määräyksiin.

Elokuun alussa marjanpoimijoiden oikeuksia puolustava ammattiliitto Kommunal esitti kuitenkin laskelman, jonka mukaan vähimmäistuloraja on määritelty liian matalalle tasolle. Vähimmäistulosta jää käteen hyvin vähän sen jälkeen, kun poimija on maksanut edestakaiset matkakulunsa kotimaan ja Ruotsin välillä, ruoka- ja asumislaskunsa (16 euroa vuorokaudessa) sekä auton käytöstä aiheutuvat menot.

”Näillä palkoilla on todella vaikeata saada mukaan kotimaahan rahaa”, Inga-Britt Svensson, Kommunalin toimitsija Norrbottenissa, päättelee ay-julkaisu Dagens Arbetessa.

Svensson varoittaa, että vielä vaikeammassa tilanteessa saattavat olla marjanpoimijat, jotka ovat tulleet Ruotsiin turistiviisumilla. Liitolla ei ole tietoa heille maksettavista palkoista ja palkkioista. ”Kokonaiskuvaa on hankala saada.”

Työ ulkomaisten marjanpoimijoiden hyväksi ei silti ole Svenssonin mielestä mennyt hukkaan. Asumisolosuhteet ovat nyt huomattavasti paremmat kuin aiempina vuosina, ja Kommunalin harjoittama valvonta on saanut marjanpoimijoita työllistävät yritykset varovaisiksi.

Ruotsin metsissä työskenteli kesällä 2009 yli 6 000 ulkomaista marjanpoimijaa. Heistä 5 500 oli thaimaalaisia.

Lue lisää:

Ruotsi uusii marjastuksen pelisääntöjä thaimaalaisten kovien koettelemusten herättämänä

(Juhani Artto - SASK)

Kiinan hallituksen lehti China Daily julkaisi perjantaina kansainvälisesti tunnetun Kiinan työelämän tutkijan Anita Chanin kirjoituksen. Siinä hän perustelee tarvetta sallia työntekijöille nykyistä laajemmat oikeudet osallistua edustajiensa valintaan. Kirjoituksen julkaiseminen osoittaa, että Kiinan johto on halukas etsimään myönteisiä ratkaisuja maan työelämän kärkeviin ristiriitoihin.

Chan patistaa Kiinan virallista ay-organisaatiota ACFTU:ta tajuamaan, että Hondan työläisten viime viikkojen lakot ovat olleet poikkeuksellisia ja että ne ovat osuneet ongelman ytimeen.

”Hondan työläiset olivat hyvin järjestäytyneitä, strategisia ja vakuuttavia. He vaativat mittavia palkankorotuksia sekä tekivät ehdotuksen palkkarakenteeksi ja urakehityksen portaiksi. Työläiset valitsivat omat edustajansa ... ja osoittivat solidaarisuutta ja päättäväisyyttä voittaa”, Chan kiteyttää.

Hänen mukaansa virallinen ay-organisaatio asettui kiistassa työnantajaa tukeneen paikallishallinnon puolelle. Se vastasi siirtotyöläisille syntynyttä kuvaa virallisten ay-organisaatioiden ”hyödyttömyydestä”, Chan tulkitsee.

Eräissä valtion yrityksissä ja yhteisyrityksissä (joint ventures) toimii kaupunki- ja työpaikkakohtaisia ay-järjestöjä, jotka sijoittuvat johdon ja työläisten väliin. ”Ne ovat lieventäneet johdon kovia otteita ja pystyvät jopa epävirallisesti neuvottelemaan työläisille palkankorotuksia.”

Joissakin ulkomaisissa yrityksissä on ay-liikkeen edustajia, mutta he ovat ennen muuta ulkomaisista sijoituksista kiinnostuneiden paikallishallintojen valitsemia, Chan raportoi. Edustajiksi on valittu tietämättömiä henkilöitä.

Chanin mukaan jopa eräät ylemmät ay-toimitsijat pitävät tällaisten henkilöiden pyörittämiä ay-toimistoja ”valetoimistoina”.

”ACFTU:n tulisi sallia työläisten valita omat edustajansa työpaikan ay-komiteaan, kuten joissakin harvoissa yrityksissä on tapahtunut. Ainoastaan siten työpaikkaosastot voivat todistettavasti edustaa pikemmin työläisten kuin työnantajien tai hallituksen etuja.”

"Kiinan ammattijärjestöjen opittava

neuvottelemaan työehtosopimuksista"

Chan toteaa, että Kiinan ay-järjestöillä on niukasti kokemuksia kanssakäymisestä pääoman edustajien ja yritysjohtajien ksnssa. Tällaisen puutteen olemassaolo tunnustettiin aiemmin kesäkuussa myös Kiinan kommunistisen puolueen julkaiseman Kansan päivälehden pääkirjoituksessa, hän muistuttaa.

”Sen vuoksi ACFTU toimisi hyvin, jos se avautuisi kokemusten vaihdolle muiden maiden ammattiliittojen kanssa. Tämä prosessi on jo alkanut, mutta sitä pitäisi kiirehtiä, jotta Kiinan ay-järjestöt oppisivat neuvottelemaan kollektiivisista työehdoista.”

”Kollektiivisten työehtoneuvottelujen ennakkoehto on se, että työläiset tunnistavat ay-komitean omaksi edustajakseen”, Chan korostaa.

Yhdysvalloissa päämajaansa pitävät työoikeusverkosto ILRF (International Labour Rights Forum) haastatteli tutkimustaan varten pallotehtaiden, ompelukeskusten ja kotiverstaiden työntekijöitä Intiassa, Kiinassa, Pakistanissa ja Thaimaassa. Maat tuottavat enemmistön maailmanmarkkinoilla myytävistä, käsin ommelluista jalkapalloista.

Jalkapalloteollisuus käyttää raportin mukaan edelleen lapsityövoimaa, vaikka ongelma onkin siirtynyt Pakistanista Intiaan ja Kiinaan. Enemmistön palloista tekevät alipalkatut ja pätkätyöllistetyt aikuiset, joiden kehno palkkataso johtaa siihen, että myös perheen lapset joutuvat töihin, raportti päättelee.

Tutkitut pallotehtaan tekevät jalkapalloja useimmille tunnetuille maailmanmerkeille. Raportti paljastaa, etteivät pallontekijöiden työolot edelleenkään kestä kriittistä tarkastelua, vaikka pallot ovat suurille urheiluyhtiöille miljardien liiketoimi.

Ay-liikkeen maailmanjärjestön ITUCin pääsihteeri Guy Ryder kohdistaa raportin viestin erityisesti kansainväliselle jalkapalloliitolle FIFAlle, joka vuonna 1997 oli mukana räätälöimässä alan työolojen siivoamiseen tähdännyttä Atlantan sopimusta suuryhtiöiden ja ay-liikkeen kanssa.

”Suuri jalkapalloyleisö odottaa, että FIFA ja jalkapalloteollisuus toteuttavat viimeinkin lupauksensa”, Ryder huomautti raportin julkistuksen yhteydessä. ”ITUC on tänään kutsunut FIFAn keskustelemaan konkreettisista toimenpiteistä, joilla alan teollisuus siivotaan”, Ryder ilmoitti.

Enemmistö pallontekijöistä

pysyviä pätkätyöläisiä

Jalkapalloteollisuuden pahimpien ongelmien luettelo muistuttaa kovin paljon tekstiili- ja vaatetusteollisuudesta jo tuttua syntilistaa: pysyvästi pätkityt ja epävarmat työsuhteet, ylipitkät työpäivät ja nälkäpalkat, työsopimusten ja sosiaaliturvan puuttuminen, olematon järjestäytyminen. Jalkapallotuotannon erityispiirre varsinkin Pakistanissa, Intiassa ja Kiinassa on tuotannon ulkoistaminen tehtaista lukuisiin ompelukeskuksiin ja kotityöntekijöille, jotka ovat kaiken valvonnan ja turvamekanismien ulkopuolella.

Pakistanissa kaksi kolmasosaa haastatelluista työntekijöistä oli väliaikaisessa työsuhteessa ja yli puolet kertoi, etteivät tulot yllä edes laillisen minimipalkan tasolle. Samantapainen tilanne oli Intiassa, jossa erityisesti kotiompelijoiden ansiot jäävät kauas elämiseen riittävästä palkasta.

Kiinassa yleisin ongelma ovat järjettömän pitkät työpäivät: tutkimuksen piiriin kuuluneessa tehtaassa teetettiin kuukauden ajan pisimmillään jopa 21 tunnin työvuoroja.

”Tällaisia olosuhteita on täysin mahdotonta hyväksyä”, alan kansainvälisen ammattijärjestön ITGLWF:n pääsihteeri Patrick Itschert sanoo. ”FIFAn on ryhdyttävä käytännön tekoihin, että kaikkien jalkapallojen tuotantoon osallistuvien ihnmisoikeuksia kunnioitetaan.

Myös lapsia käytetään edelleen jalkapalloteollisuuden työvoimana, vaikka vuonna 1997 solmittu Atlatan sopimus tähtäsi nimenomaan lasten työssäkäynnin lopettamiseen alan tuotannossa. Aiemmin skandaaleja aiheuttanut lapsityöongelma on ILRF:n raportin mukaan nyt siirtynyt Intiaan ja Kiinaan, jossa lapsia käytetään erityisesti kotiompelijoiden apuna. Huomion kiinnittyminen lapsityöhön on raportin mukaan myös johtanut siihen, että aikuisten kehnot työolot ovat jääneet huomiotta ja hoitamatta. Juuri alalla työskentelevien aikuisten kehno palkkataso johtaa siihen, että moni perhe joutuu panemaan myös lapset töihin, raportti päättelee.

Valvonta ei pysy tuotantoketjun perässä: lue lisää jalkapallojen tuotanto-oloista ja ILRF:n raportista...

Perttu Iso-Markku ja Teija Laakso, maailma.net

SASKin Maailma Kylässä -festivaaleilla organisoima Decent Work Café kahvitutti festivaalivieraita kunnon työn hengessä. Teltan teema "kunnon työ – ihmisarvoinen työ" kiinnitti huomiota monenlaisiin kansainvälisiin ja suomalaisiinkin työn luonteeseen ja laatuun liittyviin kysymyksiin.

Ammattiliitot esittelivät kunnon työn kahvilassa omia kehitysyhteistyöprojektejaan. Esimerkiksi Auto- ja kuljetusalan liitto AKT on yhdessä SASKin kanssa mukana tukemassa länsiafrikkalaisia autonkuljettajien ammattiliittoja. Autotyö Länsi-Afrikassa on raskasta ja vaarallistakin, kuljettajien työaikoja ja palkkatasoa ei paikoin valvo kukaan. Suomalainen AKT tukee sisarliittojaan Länsi-Afrikassa näiden tavoitellessa alueellista sopimusta, jolla taattaisiin ihmisarvoiset työehdot ja työaika alueen kuljettajille.

Hyvä työelämä kuuluu kaikille

Kunnon työ ei ole kuitenkaan pelkästään kehitysmaakysymys, minkä monet Decent Work Cafén ammattiliitot toivat esille.

"Työn maailmassa yhtäläisyydet eri puolella maailmaa ovat hämmästyttävän suuria", kertoi STTK:n lakimies Heli Ahola. Hän nosti esiin erityisesti pätkä- ja silpputyön lisääntymisen. "Siellä missä muut maat olivat jo eilen, siellä me olemme tänään."

STTK:n festarivieraille suunnatussa pikagallupissa kysyttiinkin, mikä yhdistää suomalaista ja meksikolaista pätkätyöntekijää. STTK:n tiedottaja Taina Lepistö kertoo, että yhtä oikeaa vastausta kysymykseen ei ole. "Oikea vastaus on kuitenkin ainakin se, että molemmilla on oikeus hyvään työelämään", Lepistö sanoo.

Globaaleja ja paikallisia teemoja yhdisteli myös Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL, jonka tiskiltä löytyi JHL:n omia reiluja jalkapalloja. Reilu peli – samat säännöt -kampanjaan liittyvistä palloista maksetaan aasialaisille valmistajille sellainen hinta, että niitä ei tarvitse teettää lapsityövoimalla, kertoo JHL:n lakimies Päivi Ahonen. Jalkapalloteema on taas ajankohtainen, kun jalkapallon MM-kisat lähestyvät. Etelä-Afrikassa kohta alkavia kisoja muistettiin reilun pelin hengessä myös Maailma kylässä -festivaalilla pelatussa SASK:n pannafutisturnauksella.

Kotimaan kunnon työn asioista JHL nosti esille määräaikaiset työsuhteet, jotka rasittavat julkisen puolen työntekijöitä erityisen paljon. JHL:n Päivi Ahonen oli tyytyväinen Decent Work Cafén ihmisvilinään. "Kiinnostuneita on riittänyt meidänkin pisteellämme, vaikka osaa tietysti kiinnostaa eniten metsästää kyniä ja karkkeja", Ahonen nauraa.

Puhtaita ja likaisempia vaatteita

Rautatientorin Mekong-lava muuttui sunnuntaina hetkeksi catwalkiksi, kun lavalle marssitettiin malleja, jotka esittelivät eettisiä ja vähemmän eettisiä vaatteita lastenvaatteista urheiluasuihin. Juontajana toiminut YleX:n toimittaja Tom Nylund lateli karuja faktoja tunnettujen brändien taustalla olevista ongelmista.

Alusvaateyhtiö Triumph antaa herkästi potkuja ay-liikkeeseen kuuluville työntekijöilleen, Salomon-kenkiä valmistava AmerSports ei anna julkisuuteen tietoja hankintaketjustaan ja Halonen on hankkinut t-paitoja sotilasjuntan hallitsemasta Burmasta. Moni kansainvälinen yhtiö valmistaa manuaalisesti hiekkapuhallettuja farkkuja – puhaltaja voi saada palkakseen jopa syövän keuhkoihin kulkeutuvan hiekan vuoksi.

Vaikka ongelmia on, monet suuretkin brändit ovat kampanjoinnin ansiosta yrittäneet parantaa tapojaan. Esimerkiksi paljon parjattu urheiluvaatevalmistaja Nike on ensimmäisenä yhtiönä julkistanut tuotantoketjunsa.

Muotinäytöksen innoittajana oli Puhtaat vaatteet -kampanja, jonka tavoitteena on saada suomalaiset vaatetusalan yritykset sitoutumaan reiluihin työolosuhteisiin. Kehitysmaissa vaatetyöntekijöiden palkka on usein huono, työpäivät ylipitkiä ja olosuhteet vaarallisia. Vain noin 0,4 prosenttia vaatteen koko hinnasta menee ompelijalle, suurimman osan kahmaisevat vaatekaupat ja brändi.

Järjestäytymällä parempaan

Kunnollisia työolosuhteita vaativat myös festareilla vierailleet SASKin aluekoordinaattorit Sharan KC ja Simião Simbine. Myös muualla kuin vaateteollisuudessa ihmiset joutuvat uhraamaan esimerkiksi koulutuksensa ja terveytensä, sillä pieni palkka ei riitä edes peruspalveluihin.

- Huono työ on sellaista, josta ei makseta riittävästi, joka on turvatonta ja jossa kohtelu ei ole arvokasta, Nepalissa työskentelevä Etelä-Aasian aluekoordinaattori Sharan KC luetteli toimittaja Aram Aflatunin haastattelussa.

Hän pitää järjestäytymistä yhtenä tärkeimmistä tavoista parantaa työntekijöiden olosuhteita ympäri maailman, sillä yksin työntekijät eivät voi tehdä paljoakaan. Ay-toimintaan lähteminen ei kehitysmaissa ole kuitenkaan yksinkertaista.

- Kun antaa äänensä kuulua, joutuu usein työnantajien tai jopa hallitusten kiukun kohteeksi. Voi joutua pahoinpidellyksi, vangituksi tai jopa tapetuksi, SASKin Afrikan aluekoordinaattorina työskentelevä Simião Simbine kuvaili.

Vaikka maailmalla työntekijöiden oikeuksia poljetaan häikäilemättä, hyviäkin asioita on tapahtunut. Esimerkiksi SASK on rakennuttanut kouluja Nepalin tiilitehdasalueille, jotka ovat tunnettuja lapsityövoiman hyväksikäytöstä. Kolmessa koulussa on nyt 350 oppilasta.

"Kilpailuttaessaan tietokoneyrityksiä IT-hankinnoista vastaavien tulisi kysyä, miten yritysten tuotteiden valmistuksessa toteutuvat työjärjestö ILO:n keskeiset sopimukset", Reilun kaupan puolesta Repun toiminnanjohtaja Heta Niemi toteaa. Eettisesti epäkunnossa -kampanja on avannut nettisivullaan aiheeseen liittyvän sitoumuksen, jonka tietohallintojohtajat voivat allekirjoittaa. Lisäksi kampanja on suomentanut Hanki IT reilusti -oppaan, joka antaa suuntaviivoja kestäviin tietokonehankintoihin ja kiinnittää erityistä huomiota tuotantoketjun työoloihin.

Vuonna 2007 voimaan tullut laki julkisista hankinnoista (2007/348) mahdollistaa sosiaalisten ja ympäristökriteerien käytön julkisissa hankinnoissa yhtenä valintakriteerinä. Myös EU-komissio valmistelee opasta sosiaalisten kriteereiden sisällyttämisestä julkisiin hankintoihin. Valtion yhteishankintayksikkö Hansel Oy esitti huhtikuussa ensimmäistä kertaa tietokoneita koskevassa tarjouspyynnössä vapaaehtoisen kysymyksen ILO:n sopimuksista. Tämä tapahtui kampanjajärjestöjen tapaamisen pohjalta.

Julkinen sektori on suuri ostaja ja suunnannäyttäjä. Esimerkiksi valtion laitokset ja virastot käyttivät vuonna 2008 tietohallinnon laiteostoihin yhteensä 60 miljoonaa euroa. Niiden käytössä oli noin 170 000 tietokonetta. Hankintapäätöksiä ohjaavat pääasiassa alhainen hinta ja energiankulutus. Sosiaalisia kriteereitä ei juurikaan oteta huomioon, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Suurin osa tietokoneista valmistetaan nk. halvan työvoiman maissa, missä nälkäpalkat, ylipitkät työpäivät ja ay-oikeuksien polkeminen ovat arkipäivää.

Kampanjan taustalla ovat Reilun kaupan puolesta Repu, Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK, Kirkon Ulkomaanavun nuorisoverkosto Changemaker ja Luonto-Liitto. Suomalaisjärjestöjen kampanja on osa EU-rahoitteista makeITfair-hanketta, joka tutkii ja tiedottaa kulutuselektroniikan eettisyydestä. Viime vuonna kampanja lähestyi Nokiaa vetoomuksella, johon kerättiin yli 6 600 nimeä eettisempien kännyköiden puolesta. Kampanjan nettisivulta voi lähettää sähköisen postikortin yliopistojen tietohallintojohtajille. Kortteja tullaan jakamaan eri kesätapahtumissa.

Juhani Artto

Lapsityövoiman käytön lopettaminen johtaa aikuisten parempiin palkkoihin. Näin päätellään tuoreessa tutkimuksessa, joka on tehty Hollannin suurimman ammatillisen keskusjärjestön FNV:n toimeksiannosta. Tutkimuksen kohdemaita ovat Albania, Brasilia, Intia, Kambodzha, Kolumbia, Marokko ja Tansania.

Todistusaineistonaan tutkijat käyttävät muun muassa puuvillan siementuotannon muutoksia Andra Pradeshin osavaltiossa Intiassa. Kahdessa kylässä on vuodesta 2005 lähtien olennaisesti vähennetty lasten osallistumista alan tuotantoon. Vuonna 2009 todettiin, että näissä kylissä puuvillan siementen tuotantoon osallistuvien aikuisten palkat olivat nousseet 150 prosenttia. Seudun kahdessa muussa samankaltaisessa kylässä, joissa lapsityövoiman käyttöä oli jatkettu entiseen malliin, aikuisten palkat olivat nousseet paljon vähemmän.

Toisessa intialaishankkeessa lapsityövoiman vähentäminen tiilentuotannossa lisäsi aikuisten ammatillista järjestäytymistä. Sen seurauksena ay-liikkeen mahdollisuudet hankkia palkankorotuksia ovat parantuneet, tutkijat toteavat.

Marokossa ay-järjestöt ovat jakaneet lapsille ilmaisia koulukirjoja ja muita opintovälineitä saadakseen heidät lähtemään opintielle. Joillekin lapsille on samassa tarkoituksessa järjestetty myös silmälaseja. Tulokset ovat olleet myönteisiä. Kouluun menijöiden määrä on kasvanut ja keskeyttämiset vähentyneet.

FNV aikoo käyttää tutkimuksen tuloksia kansainvälisessä työjärjestössä ILOssa, jotta se lisäisi ponnistelujaan lapsityön yleiseksi vähentämiseksi. Viime vuosina ILO:n lapsityöhankkeet ovat keskittyneet lapsityön pahimpien ilmenemismuotojen juurimiseen. Niitä ovat orjuus, prostituutio, sotilastoiminta sekä henkeä ja terveyttä uhkaavat työt, kuten ilotulitteiden valmistus.

Anna Berghäll/SASK

On varmaan montakin asiaa, jotka 27 vuotta Swazimaan oppositioliikkeessä mukana ollut Quinton Dlamini kokee epäoikeudenmukaisiksi. Yksi asia häntä kuitenkin askarruttaa ylitse muiden. Miksi EU ja Yhdysvallat asettavat ankaria sanktioita Zimbabwelle ja matkustuskieltoja presidentti Robert Mugabelle, vaikka Zimbabwessa on tavallaan demokratia, vaaleja järjestetään ja ay-toiminta on sallittua? Samaan aikaan Swazimaan kuningas Mswati III saa vapaasti tehdä mitä haluaa – ja juuri niin hän tekee.

Mswati III on edesmenneen kuningas Sobhuzan poika. Sobhuza kumosi perustuslain 1973 ja siitä lähtien kuningas on ollut itsevaltainen ja kaiken lain yläpuolella. Kuninkaan valtava varallisuus on lailla vapautettu veroista, eikä häntä voida syyttää oikeudessa mistään.

Koska poliittiset puolueet ovat kiellettyjä, vaaleissa ehdokkaat asettuvat ehdolle omana itsenään ja kansansuosio ratkaisee valituksi tulemisen – ”esimerkiksi suosittu DJ voi päästä parlamenttiin, vaikka olisi lukutaidoton”, Dlamini sanoi maanantaina Helsingissä. Kuningas nimittää suoraan osan edustajista, samoin kuin esimerkiksi kaikki tuomarit.

Oppositiota ei lain mukaan saa olla olemassa Swazimaassa. Sellainen kuitenkin on ja ammattiliitot ovat sen selkäranka. Dlaminin liitto NAPSAWU (National Public Services and Allied Workers Union) on JHL:n ja SASKin kumppani hankkeessa, jota toteuttaa julkisen alan ammattiliittojen kansainvälinen kattojärjestö PSI. Hanke pyrkii kehittämään julkisen alan liittoja useammassa eteläisen Afrikan maassa. Dlamini itse on terveysministeriön erityisasiantuntija.

Ay-aktiivista ”terroristiksi”

Ammattiliitot määriteltiin kaksi vuotta sitten voimaan tulleen terrorismilain nojalla terroristijärjestöiksi. Dlamini luettelee syitä, joiden vuoksi ay-aktiivit jatkuvasti edelleen kokoontuvat ja järjestävät marsseja, vaikka niiden taattu lopputulos on pidätetyksi tai hakatuksi tuleminen:

- Lähes 70 prosenttia swazimaalaisista joutuu tulemaan toimeen alle dollarilla päivässä. Yksi seitsemästä lapsesta kuolee nälkään tai lääkkeiden puutteeseen ennen viidettä ikävuottaan. Eliniänodote on 33 vuotta miehillä ja 34 vuotta naisilla. Hiv-positiivisia on koko väestöstä ainakin joka kolmas mutta seksuaalisesti aktiivisesta väestöstä jopa 80 prosenttia, riippuen hieman asuinpaikasta.

YK:n kehitysjärjestö UNDP arvioi vuonna 2008, että jos Swazimaan kaikki varallisuus jaettaisiin kansalaisille, jokainen saisi 100 000 Yhdysvaltain dollaria. Vaikka Swazimaan väkiluku on pieni, noin miljoona, ja pienenee hiv-epidemian takia koko ajan, varallisuutta maassa on. Sitä kuitenkin käyttää lähinnä kuningasperhe laajoine lähipiireineen. Kuningas omistaa muun muassa kaiken maan ja luonnonvarat, kulta- ja timanttikaivokset.

Pyyntö EU:lle: Kuningas boikottiin

Kuninkaan varallisuutta lisäävät myös hänen tuottoisat liiketoimensa ja sijoituksensa Euroopassa, Lähi-idässä ja Aasiassa. Swazimaa vie Euroopan unioniin 12 prosenttia vientituotteistaan. Lähinnä konteissa on sokeria ja puuta. EU puolestaan vie Swazimaahan moottoriajoneuvoja, koneita, elintarvikkeita, kemikaaleja ja öljynjalostusteollisuuden tuotteita. EU:sta tuodaan noin viisi prosenttia Swazimaan kaikesta tuonnista.

Swazimaan oppositiosta on joskus kuulunut sellaisiakin ääniä, että koko maa pitäisi laittaa boikottiin. Aivan samoin kuten Etelä-Afrikan apartheid-hallintoa vastustettiin kaupankäynti- ja kuluttajaboikotein, vaikka ne osuivat myös tavallisiin eteläafrikkalaisiin.

Se kirpaisisi hetken, mutta lopputulos olisi uhrauksen arvoinen, arveli esimerkiksi eteläafrikkalaisen ay-keskusjärjestön COSATUn kansainvälisten asioiden sihteeri Bongani Masuku, kun tapasin hänet viime syksynä Johannesburgissa. Masuku on itse maanpaossa elävä swazi.

Dlamini näkee asian kuitenkin toisin.

- Hyvin suuri osa kuninkaan käytössä olevista rahoista on itse asiassa kansainvälistä apua. Jos swazit köyhtyvät entisestään, kansainvälistä apua on lisättävä, jolloin kuningas taas rikastuu. Tehokkainta olisi kohdistaa toimet suoraan kuninkaan liiketoimiin.

- EU voisi tehdä Mswatille saman kuin Zimbabwen presidentille Mugabelle eli jäädyttää presidentin ja hallituksen varat eurooppalaisissa pankeissa. Matkustuskielto lopettaisi kuninkaan ökyostosmatkat Eurooppaan.

Tänään tiistaina Dlamini tapaa Suomen ulkoministeriön edustajia ja toivoo pääsevänsä esittämään toiveen tällaisista vaikuttamiskeinoista. Hän uskoo, että jos EU päättää ryhtyä toimeen kuningasta vastaan, Yhdysvallat seuraa perässä.

Dlamini puhuu myös työväen vappujuhlassa Hakaniemen torilla 1.5. Vappumarssille osallistumisesta Dlamini on erityisen innoissaan, koska Suomessa ei ole odotettavissa, että poliisi tulee pamputtamaan.

Valtio aloittanut imagokampanjan

Dlamini uskoo, että maahan painetussa yhteiskunnassa kytee kaikesta huolimatta kapinamieli. Sitä mukaa, kun yhä useampi swazi lähtee maanpakoon, tietoisuus Swazimaan oloista leviää ulkomaille. Muun muassa Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton on ilmaissut huolensa Swazimaan tilanteesta.

Clintonin lausuntoa jopa referoitiin Swazimaan ainoassa riippumattomassa sanomalehdessä The Timesissa, mutta myös Timesin päätoimittajan on oltava hyvin varovainen. Swazimaassa on voimassa 33 median vastaista lakia, ja kriittisiksi tulkittavien lausuntojen tulee aina olla sitaatteja maan ulkopuolelta.

- Valtion ristiretki imagon parantamiseksi on tiedotusvälineissä jo alkanut, joten muutos on tulossa, Dlamini sanoo. Hän ei kuitenkaan usko, että kansan enemmistö nousisi ikinä kuningasta vastaan.

- Kuningas on taitava kääntämään kielteisen huomion pois itsestään tarjoamalla esimerkiksi ilmaista ruokaa kerran vuodessa. Oppositiota pidetään epäisänmaallisena. Meidän viestimme on niin sanotusti ”non-cultural”, ei swazi-kulttuurin mukaista.

Dlamini ei pidäkään realistisimpana vaihtoehtona sitä, että koko monarkia lakkautettaisiin Swazimaasta. Jos hän ehdottaisi moista, oppositiolla ei olisi toivoa saada mitään kannatusta.

- Olkoon Swazimaassa vain monarkia, kunhan se on perustuslaillinen.

Sitä odotellessa oppositio ja ay-liike pyrkivät kohti muutosta parantamalla kansalaisjärjestöjen resursseja, kouluttamalla aktivisteja työ- ja poliittisista oikeuksista, vahvistamalla kansainvälisiä suhteita ja antamalla työpanoksensa hiv-epidemian mahdollisimman tehokkaaseen hoitoon.

Kaksitoista vaate- ja tekstiilialan yhtiötä on lähettänyt tammikuussa Bangladeshin pääministerille Sheikh Hasinalle yhteisen kirjeen, jossa ne ilmaisevat ”suuren huolensa” maan tekstiili- ja vaatetustyöläisten hyvinvoinnista sekä alan työpaikoilla lisääntyneistä levottomuuksista. Harvinaislaatuisen kirjeen allekirjoittajiin kuuluu maailman suurimpia merkkiyhtiöitä, jotka teettävät bangladeshilaisissa tehtaissa vaatteita ja kodintekstiileitä.

Yhtiöt ilmoittavat sitoutuneensa pitkäaikaisiin tavarahankintoihin Bangladeshistä sillä ehdolla, että alan teollisuus ”noudattaa paikallista ja kansainvälistä työ- ja ympäristölainsäädäntöä”. Yhtiöt kertovat luottavansa siihen, että maan hallitus ohjelmansa mukaisesti ”ottaa huomioon työläisten tarpeet ja vaatimukset”.

Tehtaiden palkat köyhyysrajan alapuolella

Bangladeshin tehtaiden suurasiakkaita huolestuttaa se, että levottomuudet alan työpaikoilla ovat lisääntyneet. Tämä johtuu kirjeen mukaan siitä, elinkustannukset maassa ovat vuosina 2008 ja 2009 nousseet merkittävästi, mutta palkkatasoa ei ole säännöllisesti korjattu.

”Työläisten levottomuus tällä sektorilla nähdään yhtiöissämme riskinä, joka voi vahingoittaa Bangladeshin mainetta luotettavana hankintamaana”, suuryhtiöt varoittavat.

”Kaikki tämän kirjeen allekirjoittajat ovat sosiaalisesti vastuullisia yhtiöitä, jotka edellyttävät että tuotteitamme valmistavat työntekijät saavat työnantajiltaan asianmukaisen korvauksen”, kirjeessä sanotaan. ”On huolestuttava tosiasia, että Bangladeshin nykyinen minimipalkkataso on Maailmanpankin määrittelemän köyhyysrajan alapuolella eikä siten riitä työläisten ja heidän perheittensä perustarpeisiin.”

Suuryhtiöt esittävät Bangladeshin hallitukselle, että se muodostaisi kiireellisesti alan minimipalkkatasoa seuraavan komitean ja loisi mekanismin, jolla palkkatasoa vuosittain tarkistettaisiin.

Kansainväliset kampanjaverkostot ja alan ammattiliitto ITGLWF ovat jo parin vuoden ajan vedonneet vaatetusalan suuryhtiöihin, että ne puuttuisivat tavaratoimittajiensa palkkatasoon Bangladeshissa. Järjestöjen arvion mukaan tekstiili- ja vaatetusalan laillinen minimipalkka maassa pitäisi kolminkertaistaa, että voitaisiin puhua elämiseen riittävästä palkasta.

Tehtaiden suuret asiakasyhtiöt eivät toistaiseksi ole suostuneet keskustelemaan järjestöjen kanssa elämiseen riittävän palkan määrittelystä, vaan katsovat että palkkatason pitää perustua lakiin ja määräytyä ”markkinoilla” eli sopimusneuvotteluissa. Bangladeshissä ammattiliittojen toiminta alan tehtaissa on laajalti estetty, eikä sopimusneuvotteluja tosiasiassa käydä. Näin laillisesta minimipalkasta on tullut käytännössä myös maksimipalkka.

Huoli maineesta sai yhtiöt liikkeelle

Alan kansainvälinen ammattijärjestö ITGLWF on kannustanut suuria asiakasyhtiöitä yhteisesiintymiseen asiassa. Aiemmin samanlaista rintamaa on rakenneltu urheiluvaatteita ja –välineitä teettävien suuryhtiöiden kesken.

Nyt kirjeen kirjoittajien joukossa ovat mm. maailman suurin vaatetusyhtiö GAP, ruotsalainen vaatejätti H&M ja farkkuyhtiö Levi Strauss. Urheilumerkeistä mukana on Nike, tavaratalojäteistä amerikkalainen Walmart, ranskalainen Carrefour, brittiläinen Tesco sekä ruotsalainen kalusteyhtiö IKEA. Myös suomalaisomistukseen siirtynyt vaateyhtiö Lindex on allekirjoittanut kirjeen.

Bangladeshin hallituksen vastauksesta kirjeeseen ei toistaiseksi ole tietoa. Nälkäpalkkasyytösten lisäksi hallituksen päänsärkynä on Bangladeshin tehtaiden kehno työturvallisuus, joka säännöllisin väliajoin tuottaa tahroja suurten asiakasyhtiöiden maineeseen.

Suomalaisten vaateyhtiöiden hankinnat kaikkein heikoimpien työolojen maista ovat parissa kolmessa vuodessa selvästi lisääntyneet, mutta yhtiöiden vastuullisuusvalvonta ei ole vastaavasti tehostunut. Yksi kyselyyn vastanneista yrityksistä on hankkinut vaatteita sotilasjuntan hallitsemasta Burmasta, toinen ilmoittaa harkitsevansa vaatteiden teettämistä Pohjois-Koreassa.

FinnWatchin toteuttama kyselytutkimus kattaa 28 yritystä, jotka myyvät Suomessa vaatteita tai urheiluvaatteita ja –välineitä. Samat yhtiöt saivat tutkija Outi Moilalan kyselyn vastattavakseen myös vuosina 2006 ja 2007. Raportti siis mittaa, onko suomalaisen vaate- ja urheiluyhtiöiden vastuullisuus lisääntynyt ja tuotanto-olojen valvonta parissa vuodessa parantunut.

Edistystä on tapahtunut vain vähän tai ei ollenkaan, raportissa päätellään. Useimmilla kyselyyn vastanneilla yrityksillä on kyllä käytössään yhteiskuntavastuun ohjeisto, jota parin yhtiön tapauksessa on myös kehitetty kattavampaan suuntaan. Ohjeiston toteutus ja sen valvonta on kuitenkin yhä erittäin puutteellista, raportin tekijä päättelee.

13 kotimaisesta vaateyhtiöstä kymmenen ilmoittaa, ettei niillä edelleenkään ole käytössä minkäänlaista vastuullisuusvalvontaa tai että tarkastukset hoidetaan laadunvalvonnan yhteydessä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vaatteiden tekijöiden työoloja ole uskottavalla tavalla valvottu.

Urheilualan 11 yhtiöstä ulkopuolisia tarkastuksia käyttää vain yksi eli Amer Sports, joka ei kuitenkaan kerro tarkastusten tuloksista. Toisin kuin useat muut kansainväliset urheiluyhtiöt Amer ei myöskään ole julkistanut hankintaketjuaan.

Tavaratalot ja marketketjut ovat hoitaneet vastuuvalvontansa liittymällä yritysten eettiseen BSCI-järjestelmään. Se tekee tehdastarkastuksia yritysten yhteiseen käyttöön. Suomalaisyhtiöistä BSCI-järjestelmän edelläkävijöitä ovat Kesko, Tuko ja Stockmann. Nyt verkostoon kuuluvat yhtä lukuun ottamatta kaikki selvitykseen osallistuneet tavaratalo- ja marketketjut.

Jäsenyys ei tarkoita sitä, että läheskään kaikki jäsenyhtiölle vaatteita tuottavat tehtaat olisivat BSCI:n tarkastusten piirissä tai että ne olisivat läpäisseet tarkastuksen.

Hikipajavaatteita nälkäpalkalla?

Puhtaat vaatteet -verkoston mukaan valvonnan heikkous tai laiminlyönti on jo tuonut hikipajoissa nälkäpalkalla tehdyt vaatteet myös suomaisten vaatekaappeihin. Verkosto vaatiikin suomalaisilta yrityksiltä, että ne valvonnan tehostamisen ohella tekisivät hankintaketjustaan läpinäkyvän, jotta myös kuluttaja olisi perillä hankkimansa vaatteen alkuperästä. Vähintään alkuperämaan merkitsemistä Suomessa myytäviin vaatteisiin suositetaan myös FinnWatchin tutkimusraportissa.

Suomalaisten vaatteiden alkuperämaissa useimmin havaitut ongelmat ovat tehtaiden ylipitkät työpäivät, pätkityt työsuhteet sekä alhainen pakkataso, joka ei tosiasiassa takaa edes minimitoimeentuloa. Brittiläisen Oxfam-järjestön teettämän tuoreen palkkavertailun mukaan jopa puolet aasialaisista tekstiili- ja vaatetustehtaista maksaa säännöllisesti työntekijöilleen vähemmän kuin laillinen minimipalkka edellyttäisi.

Laillisista minimipalkoista tinkiminen merkitsee jo todellisia nälkäpalkoja, sillä useissa vaatteita tuottavissa maissa lailliset minimipalkat ovat kaukana elämiseen riittävästä palkkatasosta. Pahimpia on tilanne Suomenkin markkinoille tuottavassa Bangladeshissa, jossa alan minimipalkka pitäisi kolminkertaistaa, jotta se vastaisi minimitoimeentuloon riittävää palkkatasoa.

Bangladeshin maine nälkäpalkkoja maksavana maana on saanut liikkeelle myös maan vatetusteollisuuden suuret asiakasyhtiöt. Alkuvuodesta joukko tunnettuja vaatejättejä vetosi yhteisessä kirjeessä Bangladeshin pääministeriin, jotta maa ryhtyisi kohentamaan alan minimipalkkatasoa.

Lisää vaatteita ”riskimaista”

Epäeettisen vaateostoksen riskiä kasvattaa se, että suomalaiset vaatekauppiaat ovat raportin mukaan lisänneet merkittävästi ostojaan maista, joita yritykset itsekin nimittävät ”riskimaiksi”. Kehnojen työolojen, alhaisen palkkatason ja huonosti toimivan valvonnan maihin kuuluvat Bangladeshin lisäksi mm. Kiina, Vietnam, Thaimaa ja Indonesia, joiden yhteinen osuus Suomeen tuotavista vaatteista on kasvussa.

Vaatemäärällä mitattuna yli puolet suomalaisten ostamista vaatteista tuli vielä vuonna 2008 Suomeen Euroopasta. Kiinan osuus tuonnista oli virallisesti vajaa kolmannes ja muiden Aasian maiden alle kymmenen prosenttia. Alkuperän jäljittämistä vaikeuttaa se, että myös osa Euroopasta tuotavista vaatteista on alun perin valmistettu Aasiassa.

Suomalaisten vaatteiden alkuperälistalla pahamaineisimpia maita ovat sotilasjuntan hallitsema Burma ja kommunistihallinnon ulkomaailmalta sulkema Pohjois-Korea. Kansainvälinen työjärjestö ILO kehotti jo vuonna 2000 jäsenmaidensa hallituksia ja yrityksiä välttämään taloudellista yhteistyötä Burman kanssa maassa systemaattisesti käytettävän pakkotyön vuoksi.

Suomalaisista vaateyhtiöistä Veljekset Halonen Oy kertoi tutkimusraporttia koottaessa tuottaneensa vaatteita myös Burmasta. Luhtana tunnettu L-Fashion Group taas on tilannut vaatteiden näyte-eriä Pohjois-Koreasta. Kansainvälisten ammatti- ja ihmisoikeusjärjestöjen yhtäpitävien arvioiden mukaan uskottava työolojen valvonta Burmassa ja Pohjois-Koreassa on käytännössä mahdotonta.

Veljekset Halonen Oy ilmoitti maaliskuussa Puhtaat vaatteet –verkostolle, että se on lopettanut kaikki vuoden 2009 ja 2010 tilaukset Burmasta sekä agenteilta, joitten vaate-erät voivat olla peräisin Burmasta. Halonen ei myöskään aio enää teettää vaatteita Bangladeshissa.

Puhtaat vaatteet –verkosto aloittaa Suomessa

Kevään aikana Suomessa toimintansa aloittava Puhtaat vaatteet –verkosto kuuluu kansainväliseen Clean Clothes –kampanjaan, joka pyrkii kohentamaan työoloja tekstiilien, vaatteiden ja jalkineiden globaalissa tuotantoketjussa. Clean Clothes –kampanja toimii 13 Euroopan maassa, mm. kaikissa Pohjoismaissa.

Suomesta Puhtaat vaatteet –verkostoon kuuluvat Palvelualojen ammattiliitto PAM, TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto, Toimihenkilöunioni, Reilun kaupan puolesta Repu, Changemaker –nuorisoverkosto sekä Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK.

Lisätietoja kampanjasta ja yhteyshenkilöistä: http://www.puhtaatvaatteet.fi

Neljä estettä ylitettävänä

(SASK - jpnen)

Zakumiksi ristitty virallinen kisamaskotti on urheilullinen leopardihahmo, joka on suunniteltu maailmanmestaruuskisojen isäntämaassa Etelä-Afrikassa. Zakumia on myös markkinoitu kokonaan eteläafrikkalaisena luomuksena, minkä ammattiyhdistysliike oletti tarkoittavan myös valmistusmaata.

Kotimaisuushehkutuksesta huolimatta osa Etelä-Afrikassa myytävien Zakumi-lelujen tuotannosta on annettu Shanghaissa toimivalle kiinalaiselle yhtiölle, joka ay-liikkeen selvityksen mukaan maksaa työntekijöilleen vain runsaat kaksi euroa päivässä. Vaikutusvaltainen keskusammattijärjestö COSATU raivostui tiedosta, eikä vähiten siksi että hikipajayhtiöltä tilatut leluleopardit olisi voitu teettää myös työttömyydestä kärsivässä kotimaassa.

Lisää kiukkua nostattaa se, että kiinalaisyhtiölle tilauksen junaili valtapuolue ANC:n kansanedustaja Shiaan-Bin Huang. Tuotantosopimuksen kiinalaisen Shanghai Fashion Plastic Products and Gifts –yhtiön kanssa solmi viime vuoden syyskuussa kansanedustajan oma yritys Ascendo Industrial, joka toimii KwaZulu-Natalissa. Parlamentaarikon oma vaimo Su-Luan on Ascendon toinen omistaja.

Huangin mukaan kiinalaisyhtiö tekee Ascendolle 50.000 Zakumi-nukkea noin kahdeksalla eurolla kappale. Etelä-Afrikan markkinoilla Zakumin vähittäismyyntihinnan arvioidaan asettuvan 199 randiin eli vajaan 19 euron tasolle.

Kiinalaisyhtiön kanssa tehdyllä sopimuksella on Huangin mukaan kansainvälisen jalkapalloliiton FIFAn ja sen lisensointiyhtiön Global Brands Groupin hyväksyntä. Lisensointisopimus on nähtävillä kiinalaisyhtiön nettisivuilla, joilla myös markkinoidaan yhteistyötä Etelä-Afrikan kisajärjestäjien kanssa. Katso Shanghai Fashion Plastic Products and Gifts –yhtiön kotisivut...

FIFAn ilmoituksen mukaan yksikään järjestön edustaja ei ole vieraillut maskotteja tuottavalla kiinalaistehtaalla. Asian noustua julkisuuteen FIFA on kuitenkin ilmoittanut tarkastavansa tehtaan.

Käräjöinnin kohteena ollut kirjoitus julkaistiin Pro Toimihenkilöunioni -lehdessä helmikuussa 2007. Tuurin kyläkauppana tunnetun tavaratalon toimitusjohtaja ja pääomistaja Vesa Keskinen vaati ensin käräjäoikeudessa ja sitten hovioikeudessa jutun kirjoittajalle Jukka Pääkköselle rangaistusta törkeästä kunnianloukkauksesta ja lehden päätoimittajalle Jaana Aaltoselle päätoimittajarikkomuksesta. Kumpikin oikeusaste hylkäsi vaatimukset. Hovioikeudessa Vesa Keskinen tuomittiin maksamaan syytettyjen oikeudenkäyntikuluja yhteensä runsaat 12.000 euroa.

Keskinen vaati käräjäoikeudessa vahingonkorvauksia myös lehden julkaisijalta Toimihenkilöunionilta, muttei enää uusinut vaadettaan hovioikeudessa.

"Ostetaan mistä halvimmalla saadaan"

Kiistanalaisessa kolumnissa arvosteltiin periaatetta, jolla Veljekset Keskinen Oy luonnehti yhtiön ostotoimintaa. Kolumnin ilmestyessä Tuurin kyläkaupan kotisivu tiivisti asian: ”Sieltä ostetaan, mistä halvemmalla saadaan on aina ollut Keskisen perusajatus ostettaessa tuotteita myyntiin.”

Pian kolumnin julkaisemisen jälkeen periaate katosi yhtiön kotisivuilta ja ilmestyi uudelleen nykyisessä muodossaan: ”Sieltä ostetaan, mistä halvemmalla saadaan, siis Tuurista.”

Kolumnissa arvioitiin, että pelkkä halvimman hinnan metsästys johtaa epäeettisiin hankintapäätöksiin ja ylläpitää työoloista ja sosiaalisista seurauksista piittaamatonta kierrettä, josta kansainvälinen ay-liike käyttää nimeä ”Race to the bottom”, kilpajuoksu pohjalle. Kolumni oli otsikoitu ”Kyläkauppias globaalina piiskurina”.

Eettisyysvalvonta vuotaa

Oikeuden istunnoissa Veljekset Keskinen Oy:n ostokäytäntöjä ja eettisyysperiaatteita käsiteltiin ensimmäistä kertaa yksityiskohtaisesti ja julkisesti. Yhtiön eettinen ohjeisto paljastui yksisivuiseksi A4-monisteeksi, johon oli kopioitu Keskuskauppakamarin Vastuullisen tuontikaupan verkoston nettisivuilla julkaistut kahdeksan periaatetta. Veljekset Keskinen Oy ei ole verkoston jäsen eikä kuulu mihinkään muuhunkaan vastuullisuusverkostoon.

Periaatteiden toteutumista yhtiö ilmoitti oikeudessa valvovansa mm. kiinalaisille tehtaille tehtävillä tarkastuskäynneillä. Käyntejä tekevät Keskisen ostopäälliköt, joilla on tulkkinaan tehtaan johtaja tai johdon edustaja. Keskisen todistajana esiintyneen tuontipäällikkö Kari Hakan mukaan yhdessä päivässä tarkastetaan kaksi tehdasta, eikä esimerkiksi kiinalaisten tehtaiden tarkastuksissa ole ilmennyt merkittäviä ongelmia.

Keskon entinen kehitysjohtaja Jouko Kuisma puolestaan kertoi oikeuskäsittelyssä, että suurten kaupanalan yritysten perustama BSCI-järjestelmä käyttää paikallista kieltä osaavia riippumattomia tarkastajia. Heiltä kuluu yhden tehtaan tarkastukseen kaksi päivää, ja työntekijöitä haastatellaan ilman johtajien läsnäoloa. Kiinassa kahdeksan tehdasta kymmenestä reputtaa Kuisman mukaan ensimmäisen tarkastuksen ja ylivoimainen enemmistö vielä toisenkin kierroksen.

Jutun puolustuksen mukaan vertailu osoittaa, ettei Veljekset Keskinen Oy:n vastuullisuusvalvonta täytä eettisen kaupankäynnin periaatteita ja että kolumnissa esitetty arvostelu oli perusteltua.

Jutun jatkokäsittely riippuu siitä, hakeeko Vesa Keskinen hovioikeuden päätökseen valituslupaa ja myönnetäänkö se.

"Kyläkauppias globaalina piiskurina" - lue alkuperäinen kolumni ja jutun käsittelyvaiheet...

Vastuullisen tuontikaupan verkosto ja sen periaatteet: katso Keskuskauppakamarin kotisivuilta...

Juhani Artto/ SASK

ILOlla on ollut vuodesta 2007 lähtien Burmassa toimisto, jolle kansalaiset voivat osoittaa pakkotyötä koskevat valituksensa ja havaintonsa. Sopimusta on nyt pidennetty vuodella.

ILOn valtuuskuntaa Burmassa johtaa järjestön toimitusjohtaja Kari Tapiola. Sotilasjuntan valvoman burmalaismedian mukaan hän on tavannut viikon pituisella vierailulla Burman työministerin U Aung Kyin.

Valtuuskunnalla on tapaamisia myös kansalaisten oikeuksia puolustavien, sotilasjuntasta riippumattomien ryhmien edustajien kanssa. Näin on kertonut Norjasta käsin toimiva Democratic Voice of Burma –kansalaisjärjestö.

ILOn ja Burman sopimuksen mukaan Burma ei rankaise kansalaisia, jotka valittavat ILOlle pakkotyöstä ja antavat sitä koskevia tietoja. Democratic Voice of Burma –kansalaisjärjestö muistuttaa, että kansalaisten on silti uskaliasta kääntyä valituksineen ja havaintoineen ILOn puoleen, sillä sotilasjunttaan kriittisesti suhtautuvia on tuomittu pitkiin vankeusrangaistuksiin.

Maailman ainoa ILO:n boikotoima maa

Ay-oikeuksien loukkaukset Burmassa 2009: lue ITUCin raportti englanniksi...

Koko keskusta raunioina

Haitilaisten naisten verkosto köyhyyttä vastaan: lue lisää SASKin ja JHL:n hankkeyhteistyöstä Haitissa...

Juhani Artto/ SASK

Ulkomailla työskentelevien kansalaisten rahalähetyksillä on merkittävä osuus kehitysmaiden vastaanottamassa valuuttavirrassa. Maailmanpankki arvioi, että vuonna 2008 tällainen rahavirta oli yli 200 miljardia euroa. Summa ylitti yli kaksinkertaisesti virallisen kehitysavun euromäärän ja oli suuri myös verrattuna kehitysmaihin tehtyjen ulkomaisten investointien nettoarvoon.

Maaliskuussa 2009 Maailmanpankki arvioi, että syksyllä 2008 alkanut kansainvälinen taloustaantuma supistaa rahalähetyksiä 5-8 prosenttia.

Ruotsin maahanmuuttajat lähettivät vuonna 2006 yhteisöilleen kehitysmaihin yli 400 miljoonaa euroa, Ruotsin virallinen tilasto kertoo. Aiheesta tehdyt tutkimukset päätyvät kuitenkin 30-50 prosenttia isompaan summaan eli 520-600 miljoonaan euroon. Ruotsi on viime aikoina käyttänyt kehitysyhteistyöhön noin 3 miljardia euroa vuodessa.

Osa rahalähetyksistä hoidetaan kehitysmaihin niihin matkustavien mukana tai muilla keinoilla, jotka eivät ole tilastoinnin piirissä. Virallinen tilasto ei myöskään sisällä palkkoja tai palkanosia, jotka monikansalliset yhtiöt ovat maksaneet työntekijöilleen heidän kotimaihinsa, vaikka työ on tehty jossain muualla, tutkija Mattias Engdahl toteaa Uppsalassa toimivan Nordiska Afrikainstitutetin Policy Notes –julkaisussa (2009/5).

Mattias Engdahl, Migrant remittances. An overview of global and Swedish flows, August 2009.

ANWR vastuuttomin - Ecco pyrkii eettisyyteen

Eurosko luottaa BSCI:hin

Nilson Groupilta oma selonteko

Nilson Group on Ruotsin suurin kenkäyritys. Sillä on Pohjoismaissa 271 myymälää. Din Sko, jolla on Suomessa kymmenen myymälää, kuuluu Nilson Groupiin. Noin 85 prosenttia Nilson Groupin kengistä valmistetaan Kiinassa ja Vietnamissa.

Ostopäällikkö Malin Kemin mukaan Nilson Group ei ole vielä ottanut selville, mistä sen hankkimien kenkien nahka on peräisin. Nilson Group on alihankintaketjujen sosiaalista vastuullisuutta kartoittavan BSCI:n jäsenyritys. Sen lisäksi Nilson Group valvontakäyntejä yrityksiin, joiltase on tilannut kenkiä. Osa näistä käynneistä tehdään ilmoittamatta niistä etukäteen.

SwedWatchin raportissa kerrotaan, että Nilson Group julkaisee joulukuussa 2009 selonteon toimintansa ympäristövaikutuksista sekä sosiaalisista ja eettisistä ulottuvuuksista. Informatiivinen, 28-sivuinen selonteko on nyt tarjolla netissä (linkki jutun lopussa).

Scorett valpastui arvostelusta

Scorettilla on runsaat 70 myymälää Ruotsissa. Suurin osa tuotteista on valmistettu Euroopassa. Scorettin laatu- ja vastuuasioista vastaavan Pernilla De Filippon mukaan yritys on paraikaa selvittämässä, mistä parkkaamoista kengissä käytetty nahka on peräisin. Työhön ryhdyttiin sen jälkeen, kun eettistä valvontaa tekevä Fair Trade Center oli vuonna 2006 arvostellut kovin sanoin Scorettia. Silloin sillä ei ollut minkäänlaista eettistä ohjeistoa. Sittemmin Scorett on liittynyt BSCI:hin.

Raportin laatimisen aikaan Scoretilla ei ollut alihankintaketjunsa ympäristövaikutusta käsitteleviä linjauksia. Ne olivat viimeisteltävinä.

SwedWatchin raportin kuudesta yrityksestä Scorett on ainoa, joka kertoo, että kuluttajien keskuudessa on paljon kiinnostusta ympäristöystävällisiin jalkineisiin.

Vagabond kieltäytyi yhteistyöstä

Lue lisää:

• Swedwatchin ruotsinkielinen lehdistötiedote ja raportti (Svenska skor ger spår i miljön) sekä yhtiöiden kommentteja SwedWatchin kotisivuilla
• Ecco kertoo verkkosivustossaan eettisistä ja ympäristöasioiden linjauksistaan (englanniksi)
• Eurooppalaisten kauppayhtiöiden perustaman eettisyysvalvontaverkoston BSCI:n kotisivut (BSCI = Business Social Compliance Initiative)
• Nilsongroup-yhtiön vastuullisuusraportti ruotsiksi: Nilsongroup & hållbar utveckling 2008/2009